K.J.S. (D.O.A., 1988)

Heti alkuun on mainittava, että K.J.S. on uusintaversio samannimisestä elokuvasta vuodelta 1950, mutta on pari syytä miksi käsittelen nyt nimenomaan tätä vuoden 1988 versiota. Ensimmäinen syistä on se, että minulla on omassa kokoelmassani tämä uudempi versio, joten sen käsittely on helpompaa. Toisekseen, ja tämä on äärimmäisen harvinaista. Vuoden '88 versio on mielestäni siitä harvinainen uusintaversio, että se ei ole vain onnistunut, mutta on mielestäni jopa parempi kuin alkuperäinen teos. Sellaista ei satu vastaan kovinkaan usein. Nopeasti ajateltuna ainoastaan Ocean's 11 on uusintaversiona alkuperäistä onnistuneempi. Samaa voitaisiin sanoa kyllä Carpenterin The Thingista ja Cronenbergin Kärpäsestä, mutta molemmat niistä muuttamat alkuperäistä konseptia niin dramaattisesti, että niistä ei oikeastaan voida puhua uusintaversioina, kuin pikemminkin uusina elokuvina. En kuitenkaan nyt vertaile uutta ja vanhaa keskenään tätä enempää, sillä tämä K.J.S. on tässä tapauksessa vain elokuva, jolla ei ole yhdistäviä siteitä muihin yksittäisiin elokuviin. Tässä tapauksessa K.J.S.-elokuvaa käsitellään vain omana yksilöllisenä tarinana ja sellaisenaan kyseessä on erinomainen elokuva.

Tämä elokuva muuten sisältää tarinansa lisäksi loistavia kuvallisia ideoita, joten siitä saa paljon iloa silmille, että aivoille.

Tarina aloitetaan hienosti ukkosenjyrinän säestämällä mustavalkoisella kuvalla, joka heti alkujaan tuo esiin tarinan vahvan film noir-tunnelman. Kuvassa näytetään aluksi vain yksityiskohtia sateisista kaduista, roskista maassa, päähenkilömme sateen runtelemista hiuksista ja muusta vihjailevasta, raukean viulumusiikin tahdittamana. Kohta musiikki voimistuu, funky rumpuosio ja paksu bassoääni, kun poliisiasemalle saapuneen päähenkilömme henkilöllisyys paljastetaan. Kyseessä on Dennis Quaidin esittämä Dexter Cornell, joka ensitöikseen ilmoittaa tapahtuneen murhan ja uhrina on hän itse. Alkaa kuulustelu jossa todetaan jo kuuden ihmisen kuolleen tähän astisten tapahtumien vuoksi, mutta vielä ei tiedetä keitä he ovat ja miksi he kuolivat.

Poliisiasemalla voimistetaan vanhaa dekkarihenkeä, kun tupakansavu leijailee huoneessa, kytät ovat kovanaamoja ja kyllä, valo jopa siivilöityy tuulettimen läpi. Tämä elokuva ei pelkästään huomioi vanhoja Bogarteja, mutta myös osoittaa heti alkuunsa kunnioitustaan alkuperäiselle versiolle, joka kuten arvata saattaa oli film noir-elokuva.
Poliisi asettaa nauhurin äänittämään ja itse elokuva voi siirtyä värien maailmaan ja kertomaan oman tarinansa. Cornell on äidinkielen opettaja joka selkeästi on se koulun cool-maikka, johon tytöt ihastuvat ja pojat pitävät esikuvanaan. Indiana Jones-elokuvat nähneet muistanevat Jonesin opettajaosuudet ja kyseessä on hyvin samanlainen tunnelma. Cornellin lisäksi muusta massasta erotetaan heti alkupuolella kolme henkilöä, joista kaksi vaikuttavat tarinaan ratkaisevasti ja yksi, joka on selkeästi tuotannollinen tekijä. On Daniel Sternin Petersham, joka osoitetaan katsojalle Cornellin ystävänä ja kollegana. On Robert Knepperin Lang jonka kirjaluonnoksen Cornell on luvannut arvioida, mutta ei ole vieläkään sitä tehnyt ja tämä seikka saa Langin uhkailemaan itsemurhalla. Ja sitten on Meg Ryanin söpö Fuller, joka on elokuvassa toistuvista esiintymiskerroistaan huolimatta, vain tuodakseen jonkinlaista romantiikkaa mukaan. Näiden henkilöiden lisäksi ensimmäisten 10 minuutin aikana näytetään kolme muuta seikkaa jotka ovat tarinan kannalta erittäin tärkeitä. Cornellin toimisto, Langin kirjaluonnos ja tervahauta. Cornell on entinen kirjailijanero, joka on menettänyt suurimman innostuksensa ja on tyytynyt olemaan vain se cool maikka ja häntä ei voisi vähempää kiinnostaa jonkin näsäviisaan oppilaan kirjan arvostelu. Lukematta kirjaa Cornell antaa kirjalle arvosanaksi A ja saa samantien huomata Langin tehneen itsemurhan. Lienee turhaa odotella kronologisen tarinan oikeisiin kohtiin, jotta voin jatkaa tätä arvostelua, joten paljastukset tulevat nopeaan tahtiin. Langin kirja on tämän elokuvan kiintopiste ja tavallaan juuri kirja itsessään on se ”mistaken identity.” On siis tämä näsäviisas, mutta hyvin älykäs oppilas Lang, jonka kirjan Cornell arvosteli lukematta sitä. Kirjan vuoksi Cornell myrkytetään hänen tietämättään. Vaikka elokuvaa ensikertaa näkevälle tuleekin todennäköisesti yllätyksenä, että Cornellin myrkyttäjä on hänen paras ystävänsä, eli Sternin esittämä Petersham. Petersham on turhautunut opettaja, joka tuntee polkevansa paikoillaan ja nekin vähät askeleet joita hän ottaa, hän ottaa Cornellin ansiosta. Petersham on eräänlainen Cornellin sidekick, jonka funktio on pysytellä toistuvasti taka-alalla, puhua vain kun puhutellaan. Eräänä päivänä Petersham poikkeaa Cornellin toimistoon tapaamaan ystäväänä ja tämän ollessa poissa, päättää hän tappaa aikaa lukemalla pöydälle jätetyn kirjan, Langin kirjan. Petersham uskoo kirjan olevan parasta mitä hän on ikinä lukenut. Parempaa kuin mihin hän itse tulee koskaan pystymäänkään ja hän aikoo varastaa sen keinoja kaihtamatta. Joten Petersham heittää Langin katolta, luoden täten uskomuksen että Lang teki itsemurhan. Miksi kukaan muuta uskoisikaan? Lang on jo osoittanut itsetuhoisia aikeita ja hänen perhehistoriansa on väkivaltainen, joten asiaa ei tutkita sen enempää. Petersham myös uskoo että hänen on tapettava Cornell, koska Cornell on lukenut Langin kirjan ja on täten uhka Petershamille. Hieno idea tässä onkin se, että Petersham pitää edelleenkin Cornellia ystävänään ja ainoa syy myrkytykselle on se, että Cornell tietää kirjasta. Mutta mitä Petersham ei voinut tietää tehdessään kuolemmavan päätöksensä oli se, että Cornell ei ollut lukenut kirjaa, joten hän ei olisi oikeasti ollut mikään uhka Petershamille. Joten nyt Petersham on tappanut sekä Langin, että Cornellin, mutta kuten kaikissa hyvissä murhadekkareissa, vyyhti alkaa purkautumaan ja peitelläkseen tekosiaan on tapettava enemmän ihmisiä. Kun Petersham kuulee, että Cornellista avioeroa ottava vaimo on ollut suhteessa Langiin, on hän myös nyt uhka Petershamille. Mutta jos Cornellin vaimo liittyy jotenkin Langiin ja saattaa täten tietää jotain joka haittaisi Petershamin suunnitelmia, niin kuka muu saattaisi olla vielä haitaksi hänelle?

Cornell rupeaa tuntemaan myrkytyksen vaikutuksen ja hakeutuu sairaalaan, jossa kuulee aineen olleen elimistössä jo niin kauan, että se on lopullinen tuomio hänelle. Elinaikaa on joko 48 tuntia, tai elimistön rasituksen määrästä johtuen vain 24 tuntia. Paniikissa Cornell juoksee vanhaan kotiinsa vain huomatakseen, että joku iskee vaimon hengiltä. Cornellille selviää myös että Langin kuolema ei ollut itsemurha. Joten koska katsojalle tarina aukeaa samaan tahtiin kuin Cornellille, niin tähän mennessä katsoja tietää vain, että Cornell on myrkytetty, vaimo kuollut, Lang kuollut, Cornellia epäillään vaimon ja Langin kuolemista, mutta ei vielä kuka tai miksi. Onko kaiken takana Cornellin opettajakollega Corey, joka oli kiukkuinen kuullessaan Cornellin suositelleen Petershamia paikalle, joka olisi Coreyn mielestä kuulunut hänelle? Onko kaiken takana Meg Ryanin Fuller jonka kanssa Cornellilla oli humalainen yhden yön suhde ja joka tuntuu ilmaantuneen kuin tyhjästä Cornelliin kylkeen? Jälkimmäinen osoittautuu nopeasti viattomaksi, mutta koska Cornell tarvitsee apua, on Fullerin oltava apulainen vaikka vasten tahtoaan. Fullerin päätöksessä avustaa Cornellia autta se seikka, että Cornell kiinnittää superliiman avulla heidän kätensä yhteen. Vaikkakin Fuller on nyt vastahakoinen Cornellin apulainen, niin edellenkään hän ei tarinan kannalta tuo mitään tarpeellista mukaan, kunhan nyt vain näyttä söpöltä ja toimii eräänlaisena syynä saada Cornellin ajatukset ääneen puhutuksi. Entäpä sitten se opettajakollega Corey? Ei, ei hänkään. Jos kumpikaan heistä ei liittynyt mitenkään Cornellin myrkyttämiseen ja muitakaan ehdokkaita ei ole, niin voisiko olla niin että kannattaa unohtaa oma murha ja keskittyä muihin tekijöihin. Joten Cornell siirtää kiinnostuksensa Langiin ja Langin historiaan. Langin isä oli ilmeisesti murtovaras joka tuli ammutuksi murtoyrityksen yhteydessä. Murron kohteena ollut rouva Fitzwaring tunsi asiasta syyllisyyttä ja otti Langin suojatikseen. Cornell lähtee siis ottamaan selvää, josko rouva Fitzwaring olisi jotenkin tärkeä Cornellin itsensä kannalta. Cornellista vaimoon, vaimosta Langiin ja Langista rouva Fitzwaringiin. Fitzwaring-osuus ei liity Cornelliin, vaan on täysin oma tarinansa. Kyseessä on eräänlainen Chinatown-sivujuonne. ”Tiedättehän se hän on siskoni, hän on tyttäreni.” rouva Fitzwaringin kautta tarinaan tulee mukaan hänen tyttärensä Cookie ja kovaotteinen autokuski Bernard. Näistä ensimmäinen on ottanut Langin kuoleman raskaammin kuin muut osasivat olettaa ja jälkimmäinen tekee kaikkensa piilotellakseen syytä rouva Fitzwaringin, Cookien ja Langin suhteeseen. Ajan myötä paljastuu nimittäin se, että Langin isä ei ollut murtovaras joka murtautui Fitzwaringin asuntoon, vaan hän meni kiristämään rouva Fitzwaringia. Rouva Fitzwaring on kaupungin arvostettua julkkiskermaa ja hänen ”likaisesta” suhteestaan Langin rikollisisään syntyi lopputuloksensa Lang ja tieto tästä voisi pilata rouva Fitzwaringin maineen, joten Langin isä oli ammutava murtovarkaana. Tässä syy miksi rouva Fitzwaring kasvatti Langin kuin omana poikanaan, koska Lang oli hänen poikansa. Cookiella puolestaan oli suhde Langin kanssa, ilman että kumpikaan heistä tiesi olevansa toistensa verisukulaisia, sisaruksia. Cornellin tungettua nokkansa asiaan, alkaa väärinkäsitysten suma joka johtaa salaisuuksien paljastuksiin. Cookie luulee äitinsä rouva Fitzwaringin tapattaneen Langin, koska halusi pitää heidät erillään. Rouva Fitzwaring luulee Cornellin tietävän Langin olevan hänen poikansa. Cornell olettaa ilman parempaa syytä, että myrkytyksensä lähde löytyy rouva Fitzwaringista. Bernard saa tehtäväkseen tappaa ja hävittää Cornellin siinä uskossa että Cornell tietää Cookie-Fitzwaring-Langista. Tässä tulee tarpeeseen alussa ohimennen näytetty tervahauta, sillä sinne on viemässä Cornellin tie. Bernard tappaa vahingossa Cookien ja ajautuu itse tervahaudan syleilyyn. Rouva Fitzwaring pelkää paljastuksia ja tappaa itsensä. Alussa sanoin tevahaudan olevan tärkeä seikka tarinan kannalta, niin en tarkoittanut sillä sitä, että sinne saa upotettua ruumiita. Syy miksi tervahauta on tarinan kannalta tärkeä on sen sijainti koulun lähettyvillä . Bernard vie Cornellin tervahaudalle, joka vie Cornellin koulualueelle, joka vie Cornellin toimistoonsa, joka vie tarinan loppuun. Se tässä elokuvassa onkin erittäin hienoa. Jokainen paikka ja tavara on kuvassa syystä. Niitä ei painoteta kovinkaan paljoa, mutta kun syy selviää, niin huomaa miksi se oli alunperin näytettykään. Joten elokuvan aikana ripotellaan paljon vihjeitä, joiden huomaaminen saa ymmärtämään loppuratkaisua, tai loppuratkaisuja enemmän.

On siis enää loppuratkaisun aika.
Vaimo kuollut, Lang kuollut, Cookie kuollut, rouva Fitzwaring kuollut, Bernard kuollut, Fuller viaton ja Corey viaton. Tietäen aikansa olevan lopussa ja kaikkien teiden vineen umpikujaan, Cornell hajottaa toimistoaan ja aloittaa dokaamisen. Sitten se valkenee. Turha miettiä kenellä oli motiivi myrkytykseen, vaan miten myrkky oli joutunut hänen sisälleen. Petersham oli tarjonnut pulloa Cornellille josta ei ollut itse halunnut naukkua ja Petersham, jonka vaimo on lääkäri ja jonka kautta saisi keikattua ties mitä aineita. Cornell kutsuu Petershamin luokseen toimistolle ja haluaa vain tietää miksi paras ystävä tappaisi hänet. Petersham kertoo kirjasta ja halustaan saada se omakseen ja kaikki kirjasta tietävät tuli poistaa kuvioista. Ikävä kyllä se johti Cornellin tappoon, vaikka paremmalla tiedolla Petersham olisi tiennyt ettei Cornell ollut lukenut laisinkaan kyseessä olevaa kirjaa. Kuten Cornell asian ilmaisee: ”siitäkö tässä onkin kyse? Opiskelijan surkeasta kotiläksystä.”

Loppu on toteutettu erittäin onnistuneesti. Kuva palautuu takaisin voimakkaan mustavalkoiseksi ja takautumana kerrotun tarinan poliisikuulustelu päättyy.
Lopulta Cornell vain kävelee pois kuvasta ukkosenjyrinän tahdittamana. Katsoja tietää että Cornell tulee kuolemaan, mutta sitä ei näytetä meille. Ratkaisu jonka onnistuneisuutta korostaa vielä se seikka, että Cornell on aiemmin todennut tuntevansa olonsa enemmän elossaolevaksi kuin koskaan aiemmin. Joten Cornell saa poistua katsojan silmisää elävänä, mutta ilman että voisi poistaa sitä tietoa, että kaikki loppuu kuitenkin pian.

Elokuva osoittaa tietämyksensä film noir-genreä kohtaan useaan otteeseen. Kyse ei ole pelkästään alun ja lopun sateista ja mustavalkoisesta kuvasta, vaan pitkin elokuvaa valon ja varjon keskinäinen suhde on erittäin tärkeä. Kaikkialla on salaisuuksia. Ja hyvin huomattava seikka on se, että heti kun katsoja saa tietää Cornellin olevan myrkytetty, alkaa kuvassa näkymään enemmän kallistuneita kuvakulmia, jotka osoittavat tavallisuuden järkkyneen. Henkilökohtaisesti pidän myös kovasti elokuvan perusideasta jossa tavallinen ihminen saa kuulla olevansa pelinappula jossain lpulta triviaaliksi paljastuvassa leikissä. Tämä tuo mieleeni kovasti Franz Kafkan Oikeusjutun jossa Josef K pidätetään ilman mitään näkyvää syytä. Samoin Dexter Cornell on myrkytetty ilman mitään varsinaista syytä ja sen myrkyttäjän henkilöllisyyden paljastus ja varsinainen syy osoittautuvat elokuvan aikana sivuseikoiksi. Tärkeämmäksi nousee oman tahdonvoiman palauttaminen sille tasolle jossa se oli ennen ajautumista apaattisuuden olotilaan. Dexter Cornell on henkilönä eräänlainen entinen lapsitähti, joka kokee teini-iässä sen kohtalon, että ei ole enää tarpeeksi lapsi lasten rooleihin, mutta ei vielä aikuinen aikuisten rooleihin. Jos kuitenkin on onni myötä, niin myöhemmin hän tekee paluun parrasvaloihin ja on jälleen samassa asemassa kuin lapsitähtenä, nyt vain aikuisena. Cornell on joskus omannut uskoa itseensä ja työhönsä, mutta oli jossain vaiheessa matkaa kadottanut sen ja vasta lähestyvä kuolema palautti sen hänen mieleensä.

Elokuva on hyvin suositeltava heille jotka etsivät hyvn rytmitettyä ja monipolvista vanhan ajan dekkaria. Ja vaikka niin kovin tahtoisin antaa elokuvalle täyden viisi tähteä, niin joudun pudottamaan yhden pois Meg Ryanin vuoksi. Niin söpö kuin Meg Ryankin tässä elokuvassa on, niin hänen hahmonsa on aivan turha. Hän ei palvele mitään muuta tarkoitusta, kuin että saadaan Cornellin hahmolle hässimiskohtaus. Ja niin kivaa kuin se onkin, rikkoo se muuten hyvin rakennetun tarinan tasapainoa.

Dennis Quaid tekee Cornellin roolissa erään parhaimpansa tähänastisella urallaan. Hänen poikamainen, mutta samalla sopivan miehinen olemuksensa toimii hyvin saadessaan katsojan seuraamaan tarinaa hänen kannaltaan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kuitenkin Kuollut Jo Saapuessaan todisti sen seikan, kuinka tälläisiä elokuvia ei enää juurikaan tehdä. Tarkoitan siis elokuvia joissa luotetaan kivenkovaan tarinan tehoon ja ammuskelut sun muut jätetään sivuseikoiksi palvelemaan tarinaa, ei jyräämään sitä.

Tähdet: ****

K.J.S. (1988)

K.J.S. (1950)
...NOIR