Skiptrace (2016)

Hong Kong-kyttä Bennie Chan (Jackie Chan) on vakuuttunut jotta arvostettu bisnesherra Victor Wong (Winston Chao) on alamaailmaa johtava nimimerkki Matador ja vastuussa muun muassa Bennien parin kuolemasta, mutta hän ei saa kunnollisia todisteita tuekseen ja pomokin on työntämässä eläkkeelle. Kun Wong kaappaa haltuunsa Bennien kummitytön Samanthan (Fan Bingbing) on kyttämme entistä vakuuttuneempi Matadorin henkilöllisyydestä, mutta ennen pahiksen kiinniottoa on saatava Samantha vapaaksi ja siinä onnistuakseen on Bennien löydettävä kasino- ja yleishuijari Connor Watts (Johnny Knoxville) joka oli näpistänyt Matadorin henkilökohtaisia tietoja sisältävän puhelimen. Seuraa siis rakastavan kinastelevaa kaveruussuhteen synnyttämistä kun Bennie tuo Connoria Kiinaan aina Venäjältä saakka, jossa Connor on tietenkin suututtanut mafiapomon joka tuo omaa lisäväriä takaa-ajoihin.

Nyt kun Dome Karukoski on da shit mitä tulee Hollywoodin valloittaviin suomalaisiin elokuvaohjaajiin lienee hyvä aika palata Renny Harlinin pariin, joka taitanee olla ensimmäinen tuon luokan kultapoju jonka meriittilistalla tosin on paljon shittiä joille on annettava suomilisä jos haluaa jotain hyvää sanoa. Harlin ei kenties koskaan ole siten ollut arvostettu ohjaajaja kuin mitä esimerkiksi Karukoski on, mutta flopeista sun muista huolimattakin Harlin saa edelleen suht' nimekkäitä tekijöitä avukseen ja ura jatkuu vieläkin sellaisella globaalilla tasolla johon harva kuitenkaan yltää ja vielä harvempi pystyy edes näin onnistuneesti pitämään yllä. Hyvä on, kyllähän Uwe Bollkin sai elokuviinsa kirkkaita taikka vähän himmenneitä tähtiä, että ei se pelkästään ole tae ohjaajan olevan vielä jotenkin "pinnalla" taikka merkittävä ja kyllähän Harlinin ura on jo tovin osoittanut aikamoisia taantumuksen merkkejä jolloin tulevaisuus näytti olevan nimetön televisiojaksojen ohjaaja. Silti jostain näyttää aina tulevan jokin tai joku joka edelleen uskoo Harliniin, antaa hänelle sopivan tilaisuuden paluuseen ja sitten sieltä tulee Cliffhanger taikka nyt tämä Skiptrace joka ei kenties tuo vastaisuudessakaan pöydälle tarjouksia seuraavan Avengersin, Star Warsin taikka Jurassic Parkin ohjaamiseen, mutta ainakin jotain jolla on huomioarvoa ja jolla katsotaan olevan kaupallista potentiaalia.

Skiptrace ei ole se elokuva joka toisi Harlinille arvostusta esimerkiksi draaman taitajana ja muutoinkin kyseessä on sellainen viihde-elokuva jonka ohjaajana kuten myös pääosissa voisi nähdä muitakin tekijöitä, mutta kyseessä on kuitenkin varsin onnistunut toimintakomedia jonka kaupallinen menestys oli oikeastaan varsin ymmärrettävää. Kaikki kun on sopivasti kohdillaan: huumori, toiminta, tehosteet, yleinen näyttävyys ovat kaikki ehkä yllätyksettömiä, mutta ehdottomasti perushyviä. Chan ja Knoxville ovat hyvin yhteenpelaava duo ja heidän suhteensa on perinteisellä tavalla onnistunut muka erilainen parivaljakko joista tulee erimielisyyksistään huolimatta bestiksiä. Skiptrace onkin varsin suorassa linjassa varsinkin Chanin 2000-lukua määritelleen länsimaisen tuotannon kansas, joka koostuukin näyttävästi nimenomaan ns. toimintakomediallista buddy-elokuvista kuten Chris Tuckerin kanssa tehdyistä Rush Houreista (1998, 2001 ja 2007), Owen Wilsonin kanssa tehdyistä Shanghai Noonista (2000) sekä Shanghai Knightsista (2003) ja jopa Jet Lin kanssa tehdystä The Forbidden Kingdomista (2008). Samaan syssyyn voidaan kyllä heittää Chanin saman ajan jenkkisoolotkin kuten Smokkimies, Accidental Spy, etc., mutta nimenomaan nuo mainitut buddy-elokuvat ovat se mihin tätä Skiptracea tulee verrata ja siinä on silloin täysin yhden ja saman elokuvan parissa. Jopa niin paljon, että Knoxvillen tilalla voisi vaivatta kuvitella olevan Owen Wilsonin (alunperin Knoxvillen rooli oli menossa Seann William Scottille ja sekin on loogista) ja elokuva olisi tismalleen samanlainen. Samoin Harlinin tilalla voisi nähdä olleen Rush Hourit ohjannut Brett Ratner koska en muista kuka ne Shanghai-leffat ohjasi ja taas elokuva olisi ihan entisellään.

Siispä Skiptracen pahin ongelma onkin, että vaikka Chan ja Knoxville ovat hyvä duo ja elokuva on varsin miellyttävä, on se hyvin persoonaton tekele joka ei oikeastaan edes tunnu yrittävän ollakaan enempää kuin perushyvää viihdettä joka myisi juuri sen verran kuin oletetaankin. Sen kaupallinen menestys johtunee tähdistään joilla on myyntiarvoa ja Chanin puolelta jonkinlaista laadullista luotettavuuttakin, sekä idässä olettaisin sen myyneen eräänlaisella eksotiikalla ollessaan ns. jenkkielokuva eurooppalaisella ohjaajalla, mutta silti kotikentällään pelaava. Tiedä häntä, mutta tuli rahaa sitten mistä syystä tahansa niin ei ainakaan persoonallisuudesta. Eipä se tällaisen elokuvan kohdalla varmasti haittaakaan ja Harlinin näkökulmasta tärkeintä lieneekin se, että vaikka Skiptrace ei ollutkaan hänelle mitä Tolkien on Karukoskelle oli se kuitenkin elokuva joka esti päätymästä unohduksiin ja vaikka ura ehkä jatkuu jenkkilän sijaan enemmänkin aasian markkinoilla on se silti edelleen huomioarvoinen. Kunhan ei vain tule uutta Devil's Passia.

Skiptrace on kiva leffa. Siinäpä se ja hyvä niin.

Niin ja sitten on Sara Forsberg. En tahdo vähätellä hänen osuuttaan Skiptracessa, mutta pakko myöntää että en aluksi edes tunnistanut häntä ja ne pari pientä osuutta jotka hänellä elokuvassa ovat eivät vielä oikeuta nimeä kanteen kun mukana on runsaasti esiintyjiä joilla on huomattavasti enemmän ruutuaikaa sekä merkitystä elokuvankulkua ajatellen. Onhan se rooli toki isompi kuin Kata Kärkkäisen vierailu Ford Fairlanessa ja ihan oikea sivuosa, mutta kyllä tuo nimi kannessa on puhtaasti suomalaisia ja heille myymistä ajatellen.

Tähdet: ***

Skiptrace