Hong Kong-kyttä Jackie (Jackie Chan) on matkannut eurooppaan saakka tutkiessaan laitonta asekauppaa ja päätyy lopulta Ukrainan kautta Australian chinatowniin(?) seuratessaan CIA:n petturia Tsuita (Jackson Lou), joka on sattunut ostamaan ydinaseita vielä tuntemattomana pysyvän isomman pahiksen laskuun. Tarkoitus on tietenkin vetää klassiset "this is Scorpio, I have the doomsday-device"-jutut peliin. Modernin venäläisen agenttijärjestön niljakas pomopersoona Gregor (Yuriy Petrov) toimii tässä vaiheessa yhteistyössä Jackien kanssa kun alkaa ilmenemään, että kenties Tsui ei olekaan se tarinan ilkimys vaan on kiristetty toimimaan tuon vielä salassa pysyvät pahiksen alaisena... no hitot! se on Gregor.
Jos Armour of Godin saattoi nähdä olevan Jackie Chan-versio Indiana Jonesista niin Ensi-isku voisi sitten olla Jackie Chanin näkemys James Bondista ja se tuleekin jo heti alkutekstien aikana mieleen, ei niinkään samalla tavalla tyylitellyistä visioista vaan musiikista joka imitoi parhaimpansa mukaan 007-tyylistä kamaa. Mutta hetkinen, kyseessähän on Police Story-sarjan neljäs osa ja tämä muuten oli uusi tieto minulle. Ei siis se, että sarjassa on neljäs osa koska tottakai on sillä niitähän on ainakin kuusi, joten on vain loogista jotta joukossa on myös osa neljä. Uutta minulle oli se, että tuo neljäs on nimenomaan Ensi-isku, sillä vaikka olen katsonut elokuvan useampaankin otteeseen niin muistan sitä aina tituleeratun ainoastaan Jackie Chanin Ensi-iskuna sekä First Strikena, en kertaakaan Police Storyna ja siten en ole koskaan yhdistänyt niitä mielessäni toisiinsa. Tämä kertoo ehkä vain markkinoinnista jossa mielummin myydään elokuva jonain ensimmäisenä kuin jonkin neljäntenä osana. Joskaan jatkuvuuden kannalta sillä ei ole juurikaan taikka laisinkaan väliä pitääkö Ensi-iskua neljäntenä osana vaiko ensimmäisenä laatuaan koska ei tässä mitään juonta jatketa mistään aiemmasta.
Mainitsemani 007-hakuisuus ei ole ainoastaan kuvitelmissa sillä elokuvan aikana Jackie itse pariinkin otteeseen mainitsee Bondin ja kuinka tilanne muistuttaa 007:sta, mutta sitäkään alleviivausta ei olisi tarvittu huomatakseen kuinka esimerkiksi Jackien laskettelu lumivuorta alas paetakseen ammuskelevia laskettelijoita on kuin yksi yhteen A View to a Killin taikka Spy Who Loved Me:n kanssa. Ehkä kuitenkin enemmän sen ensimmäisen kanssa jossa pahiksilla oli samanlaiset vaatetukset että väritykset.
Siihen perään vielä jättikokoisia Frankensteinin hirviöstä muistuttavia pahiksia (vrt. Rautahammas), globaalia seikkailua, vedenalaisia tappeluita ja hai!, kaksoisagenttisekoilua ja muuta kivaa kuten se ydinaseuhka, jolloin jos Roger Moore olisi huumorin ohella taitanut vieläpä kungfun salat ei Ensi-iskulla ehkä olisi ollut sijaa.
Tämä ei millään muotoa ole negatiivinen kommentti koska Ensi-isku on omia suosikkejani Chanin tuotannosta johon lightbondismi istuu varsin mainiosti ja yhtä ikävää seikkaa lukuunottamatta väittäisin sen olevan myös miehen parhaimmistoa, ja väitän siitäkin huolimatta. Rytmitys on hyvin kiivas jolloin tylsiä hetkiä ei ehdi syntymään, huumoria on runsaasti ja stuntit sekä taistelukoreografiat ovat upeita, joista erityisesti hyvin mieleen jäävä on Chanin ns. tikaskamppailu joka saattaa olla tuttu elokuvaa näkemättömillekin:
Ensi-isku on siis erittäin viihdyttävä teos joka ei koeta venyttää itseään liian pitkäksi vaan pysyttelee armeliaan lyhytkestoisena, eikä tässä tapauksessa stuntit tule tielle viemään huomiota joltain muulta taikka riko jotenkin tarinankuljetusta, johtuen varmasti osittain siitä kuinka kyseessä on eräänlainen 007-parodia jossa rehvakas näyttävyys on aina ollut merkittävässä osassa. Se lyhyt pituus muuten on samalla se joka on aika ikäväkin asia, ei niinkään siksi että katsoessa olisi varsinaisesti kaivannut lisäminuutteja vaan se kuinka elokuva vain yht'äkkiä loppuu. Juostaan pää kolmantena jalkana ja seinä! Siinä oikeasti tuli fiilis, että hetkinen, skippasiko levy kun miten se nyt vain loppui. Elokuvassa on kyllä loppuratkaisunsa, mutta jopa kaikesta edeltävästä vauhdista huolimatta siihen mennään sellaisella kiireellä joka saa olettamaan, että nyt joku huomasi akun taikka nauhan olevan lopussa ja hätisti kiirehtimään entisestään. Se ei jätä esimerkiksi janoa tai nälkää saada lisää, vaan tuntuu hieman enemmänkin samalta kuin ei ihan ehtisi vetämään housuja alas ja istumaan pöntölle kun kilpikonna varpusparvineen ehti vapauteen. Siltikin, hiton hyvää ajantappoa.
Tähdet: ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti