Jumalten aseet (Lung hing foo dai, 1986)

Eli The Armour of God, jonka kuvauksissa Jackie Chan oli menettää henkensä. Aivan kuten jokatoisessa elokuvassa jonka on tehnyt.

Asian Hawk (Jackie Chan) on hiton coolin nimen ohella ex-popstara ja nykyinen Indiana Jones joka kiertää seikkailusta toiseen varastamassa arkeologisia aarteita. Nyt Asian on mennyt nyysimään afrikkalaiselta heimolta miekan jonka myy hyvällä hinnalla huutokaupassa. Ongelmia seuraa kun mikälie maailmanlopun uskonnollinen kultti haluaa kaikki niin kutsutut Jumalten aseet itselleen, koska... no, miksi tällaiset tyypit nyt ylipäätään mitään haluavat, jotain tuomiopäiväjuttujahan ne aina ovat. Yksi Jumalten aseista on tietenkin edellä mainittu miekka ja nyt pahuuden kultti on kidnapannut Asianin popbändikollegan tyttöystävän, jonka avulla sitten kiristetään sankari hankkimaan kaikki artefaktit jotta pahuus voisi voittaa. Luonnollisesti Asian pelastaa varmaan koko maailman, mikä on ihan ymmärrettävää koska eräässä vaiheessa hän mainitsee lapsuuden haaveestaan olla isona Jeesus.

Jumalten aseet lukeutuu siihen Indiana Jones-buumiin joka siinä suunnilleen 80-luvun puolivälissä tuotti elokuvia kuten Tulijalka (1986), Kuningas Salomonin kaivokset (1985) ja monia, monia muita. Joten hieman kieltä poskeen, klassisen oloista seikkailumeininkiä, vanhahtavaa aikakautta ja sankari joka voidaan tulkita rentuksi. Oli kyseessä sitten nykyaika tai mennyt ja oltiin sitten komedian taikka vakavamman tunnelman puolella niin esikuva on aina nähtävissä, eikä Jumalten aseet ole siinä poikkeus. Varsinkin jo pelkästään sen intro osoittaa kunniaa Kadonneen aarteen metsästäjiä kohtaan: molemmissa sankari on muinaisen aarteen perässä, pakenee alkuasukasheimoa ja karkaa heiltä lentokoneen avustuksella.

Aika harvoin pidän Jackie Chanin elokuvia minään mestariteoksina, mutta vielä harvemmassa ovat ne joista en ole nauttinut ja lähes jokainen tuotoksistaan kestää uusintakatseluja. Yleensä se mikä estää minua antamasta täysiä pisteitä on elokuvien eräänlainen fokuksen puute ja on tullut jo monesti todetuksikin, että Chan pistää usein stunttikohtaukset menemään tarinan sekä sen kuljetuksen tielle. Sinänsä näitä voisi verrata mihin tahansa ns. tehoste-elokuvaan jossa käsikirjoitus saa jäädä taka-alalle kun fyffet pitää pistää mahdollisimman näyttäviin räjähdyksiin, jotka Chanin tapauksessa siis ovat tappelukohtaukset käyttäen apuna vaikkapa tikapuita. Superkalliita tikapuita. Tehty kullasta ja timanteista. Eikä siinä mitään, tällaiset jutut ovat Chanin sokeri, suola ja rasva, ne jotka sen maun tekevät ja olisinkin varmasti pettynyt jos niitä ei olisi mukana. Samalla kuitenkin tiedostan sen, että aina välillä ne ovat mukana vain koska imago tai jokin muu vastaava vaatii sellaista, eivät koska edistäisivät taikka tukisivat tarinallista sisältöä ja niin kivoja kuin yleensä ovatkin ovat ne samalla se pieni este suuremman pistesaaliin toivossa. Tottakai Jumalten aseet on täynnä tuttua Chania ja samat asiat joita pidän miinuksina ovat siten läsnä, mutta tässä tapauksessa ne eivät vaivaa samalla tavalla. Uskoisin sen johtuvat siitä kuinka yleensä Jackie Chan on elokuvissaan "Jackie Chan" ja huvittavasti monesti vielä dubbauksen ansiosta sitä ihan nimeltään eikä vain tyylillisesti, mutta vaikka hän on tässäkin tapauksessa samanlainen poikamainen veijari joka puolivahingossa osuu pulmien tielle, on hän sekä tekonsa jotenkin indiananjonesmaisuudessaan paremmin sidottu tarinankuljetukseen, jolloin tapahtumat ovat loogisemman oloisia sattumuksia. En tiedä, ei se täysin aukottomalta perustelulta kuulosta omissakaan korvissa, mutta lievästä apinoinnista huolimatta tällainen seikkailuhahmo jota Chan Jumalten aseissa esittää on jotenkin lihallistetumpi kuin mitä ne usein ovat ja kun elokuva muutoinkin on jonkinlaisen innoittajansa ansiosta tarkoitettu silkaksi seikkailuksi eivät ne silloin tällöin irrallisen oloiset stunttisarjat olekaan samalla tavalla sisältöä rikkovia. Joskin tottakai ne ovat silti edelleen hieman sitä, vain lievemmin. Ehkä se kuitenkin kertoo jotain, että minulla on vaikeuksia keksiä mitään "hassua" sanottavaa tästä elokuvasta ja kuten yleensä hyvinä pitämistään teoksista niistä kirjoittaminen tuntuu hivenen tylsältä kun mieleen tulee vain peukuttamista. No, ainakin ranskassa elokuva sai mainion käännöksen ollessaan Mister Dynamite:

Jolla toki on jonkinlainen perustelu erään elokuvan tilanteen ansiosta, mutta yhtä hyvin se nimi voisi olla yhden hetken perusteella vaikkapa Mister First I Had Short Hair, Now It's Long.

Niin ja jos jokin tuossa Mister Dynamiten kannessa vaikuttaa häiritsevän tutulta, löytyy vastaus Terence Hillin ja Bud Spencerin tuotannosta:

Jumalten aseet on mainio Jackie Chan-versiointi Indiana Jones-tyyppisistä seikkailuista ja täynnä sitä mitä Chanin elokuvilta odottaakin eli huumoria, vauhtia, taiten tehtyjä stuntteja ja egobuustausta kun Chan on nähnyt tarpeelliseksi tyrkyttää laulutaitojaan vaikka parhaimmillaan ne olisivat suihkussa.

Tähdet: ****

Jumalten aseet