Huumekyttä Phil (Jason Statham) toteaa että hitot tästä ja eläköityy kauaksi suurkaupungin sykkeestä rakentelemaan portaita sekä kasvattamaan tytärtään Maddya (Izabela Vidovic). Tottakai he uudisasukkaina pistävät hillbillykaupungin asukkaiden silmään ja kun niin sekä tytär että myös isäkin itsepuolustukseksi nolaavat agressiiviset kiusaajawhitetrashit suuttuu narkkari-Cassie (Kate Bosworth) pyytämään apua kamakauppiasveljeltään Gatorilta (James Franco) kostaakseen Philille. Pienten ongelmien jälkeen Phil saa tarpeettomasti nöyrtyessään sovittua välinsä Cassien kanssa, mutta Gatorin selvittäessä Philin menneisyys huumekyttänä piilossa historiaansa hän haluaa laajentaa huumebisneksiään juoruamalla asiasta suurkaupungin prätkäjengipahiksille, jotka kuten arvata saattaa kantavat tappohaluista kaunaa Philille. Tiedättehän mitä tämä tarkoittaa: pikkukaupunkiin saapuu sota ja vaikka pientä apua onkin tarjolla niin käytännössä Phil ainoana sen lopettaa.
Niin old school-perustoimintakamaa, että tuntuu kuin olisi palattu takaisin 80-luvulle taikka ehkä pikemminkin 90-luvun alkupuolelle jolloin tämänkin tuottaneet Boaz Davidson ja Avi Lerner olivat kunnolla tulleet tutuiksi nimiksi videovuokraamoiden hyllyt täyttävissä B-toiminnoissa ja Homefront onkin kuin suoraan jostain vuodelta 1992. Se on tarinaltaan suoraviivaisesti asiaan menevä, hahmoiltaan ilmeettömän perinteinen jossa pahikset ovat simppelisti tuhmia ja sankarina on jäyhä tosimies joka pitää huolen perheestään eikä anna minkään estää häntä, joten asiaan kuuluvasti myös toiminta on äijämäisesti pullistelevaa. Sylvester Stallonen käsikirjoitus ei tee Homefrontista parempaa taikka huonompaa kuin mitä se varmasti ilman häntäkin olisi, joten uskonkin hänen nimensä olleen merkittävin houkuttelemassa aikamoisen nimekkään sekä pätevänkin näyttelijäkaartin (mm. Winona Ryder, Clancy Brown) elokuvaan joka yleensä täytettäisiin korkeintaan jollain Stephen Baldwinilla ja korttipelikavereillaan. Esiintyjät viimeistään pitävätkin elokuvan tason hyvänä ja vaikka tällaisissa tapauksissa ei yleensä nähdä metodinäyttelimisvaivaa kuin kenties korkeintaan pumppaamalla lihaksia niin jo muutoinkin kovin kapoinen Kate Bosworth on kyllä riuduttanut itsensä (liioitellusti sanoen) melkeinpä Christian Baleksi Machinistissa, ja sellainen on jo jonkinlaisen huomion arvoista vaikka fyysinen muutos ei nyt hänen näyttelemistään mestariluokkaan nostakaan.
Tosin vaikka sanoinkin roolihahmojen olevan monotonista peruskauraa niin plussaa siitä miten James Francon iso kala pienessä lammikossa huomaa tavoittelevansa jotain johon rahkeet eivät riitä ja sen annetaan myös näkyä olemuksessa jolloin hänellä on jotain ymmärrystä oikeasta sekä väärästä, että siinä on ainakin jotain yritystä hieman laaja-alaisempaan hahmokäsitykseen kuin mitä aluksi annetaan ymmärtää.
Homefront on kenties yllätyksetön elokuva, mutta se on sujuvasti tehtyä vanhan koulukunnan toimintaa ja se toimii kuten pitääkin. Okei, toimintakohtausten leikkaustyyli on tietenkin nykyajan mukaisesti liian läheltä ja liian strobovalomaisesti, että siinä olisi kaivannut hieman kameran etääntymistä.
Tähdet: ***
2 kommenttia:
Stallonella taisi olla alunperin olla tarkoitus tehdä tämä Rambojensa jatkeeksi, mutta ei sitten lopulta tehnytkään.
Kuulostaa oikealta, koska jos Stallone olisi ollut tässä Stathamin sijaan ei muuta muutosta olisi varmaan tehty kuin vanhentamalla tyttären ikää.
Toisaalla kommentoinkin Homefrontiin liittyen sitä, että Stallonen ns. comeback koostui jonkinlaisista nostalgiaelokuvista Rockyn ja Rambon avustuksella, mutta että hän jatkoi sitä vielä Expendableseilla ja jopa Bullet to the Headilla, mutta kuinkahan pitkällä hän pystyy kuljettamaan tuota kasarifiilistelyä, omaan kulta-aikaan katsomistaan. Homefrontissa se kyllä toimi, että näemmä aika pitkälle ja tosiaan jos tämä olisi tehty joskus 1992 tai aikaisemmin olisi se hyvinkin saattanut olla Stallonen pääosittama.
Lähetä kommentti