keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Seeking Justice (2011)

Kun ihan perusheppu Willin (Nicolas Cage) vaimo Laura (January Jones) tulee raiskatuksi niin epätoivoinen mies janoaa kostoa jollaiseen viranomaiset eivät pysty, joten kun sairaalassa Willin puheille tulee mystinen Simon (Guy Pearce) joka tarjoaa apua silmä silmästä-oikeuden toteutumiseen joka ei edes maksa mitään muuta kuin suostumuksen tehdä joskus vastapalvelus ei asiaa kauaa tarvitse miettiä. Raiskaaja löydetäänkin kohta kuolleena ja puoli vuotta myöhemmin Simon palaa pyytämään sitä palvelusta joka on pedofiilin murha jonka Willin pitäisi suorittaa. Näin tämä Simonin edustama ihmisoikeusjärjestö toimii: tahdot jonkun pahan ihmisen kärsivän joten hän kuolee, mutta sen seurauksena sinä toteutat sen seuraavan avuntarvitsijan pyynnön halusit tai et.
Will ei halua, mutta se vastaus ei kelpaa Simonille vaan joko teet tai vaimosi kuolee ja kohta elämä onkin jokasuuntaista umpikujaa eikä tilannetta helpota se kuinka Will vahingossa aiheuttaa tuon väitetyn pedofiilin kuoleman päätyen heti poliisin kiinnostuksen kohteeksi. Selitä siinä sitten jotain jostain mystisestä Simonista, hänen edustamastaan tappavasta hyväntekeväisyysjärjestöstä, omasta viattomuudesta tai mistä vain kun ei tiedä kehen luottaa ja kuka uhkaa kun kaikki tuntuvat olevan juonessa mukana.

No johan nyt on, Seeking Justice on  taas yksi niistä most liked mutta ei silloin tuotantoon otetuista blacklist-elokuvista, tällä kertaa tykkäysvuotena oli 2009. Jotenkin tuntuu, että on tullut viime aikoina useampiakin vastaan ja pari sellaista on päässyt suht' lyhyen ajan sisällä täälläkin esille, tarkoittaen siis The Baytown Outlawsia sekä edeltävän postauksen Operation: Endgamea, ja vaikka noista jälkimmäinen olikin mielestäni aikamoista kakkaa niin molempien esimerkkien kohdalla pystyin näkemään mikä oli niissä ollut tykkäämisen arvoista. Baytownissa ja Endgamessa se oli huumorilla maustettu toiminta sekä ns. erikoiset puheliaat hahmot jotka kutkuttivat mieltä, sillä sellaiset seikathan ovat olleet viimeistään Tarantinon esiintulon jälkeen da shit, mutta ne eivät selvästikään ole syynä Seeking Justicen kohdalla koska nyt kyseessä ei ole ainakaan mustahumoristisen erikoisuuden tavoittelua. Mikä tässä sitten oli alunperin tuottajia kiinnostavaa vaikka eivät sitä heti tuottaneetkaan? Huomioiden sen että Nicolas Cage ansaitsi roolisuorituksestaan Razzie-ehdokkuuden voisi päätellä, että oli se mikä tahansa niin ehkei sen olisi pitänytkään. Joskaan ei huolta, ei tämä ole lähelläkään Cagen huonoimpia elokuvia eikä roolisuorituksia, mutta toisaalta juuri Cagea ajatellen se ei myöskään ole riemastuttavan kreisicagemäinen taikka draamavahvaa Oscar-Cagea vaan sellasta ihan hyvää keskitasoa, jotenka hyvin hahmoonsa sopivaa esiintymistä ja siten mahdollisesti odotetun viihdearvon osalta väritöntä. Riippumatta siitä kuinka kehnot arviot Seeking Justice sai ilmestyessään, tms. on kuitenkin hyvin helppo nähdä mikä alunperin herätti kiinnostuksen käsikirjoitusta kohtaan, mutta lopputuloksen perusteella saattaa myös ymmärtää miksi se ei silloin vuonna 2009 ohittanut muita päästäkseen heti tuotantoon. Idealtaan Seeking Justice on varsin mielenkiintoinen sen ollessa eräänlainen Strangers on a Train kohtaa Väkivallan vihollisen kohtaa The Gamen ja vaikka se paljastaakin kortit hyvin aikaisessa vaiheessa niin kieltämättä sen juonikuvio on aika mielenkiintoista seurattavaa, ja mikä parasta niin elokuva pysyttelee aika kurinalaisena yllättävänkin pitkään vaikka onkin sellainen, että voisi heti ensilmäyksellä sortua väkinäiseen liian ovela jopa itselleen-räpellykseen kuten niin moni ns. twistielokuva tekee (ts. monimutkaisuutta vailla punaista lankaa taikka ainakaan harkittua päätepistettä). Toki se rupeaa jonkin verran sotkeutumaan jalkoihinsa kun joka nurkassa tuntuu olevan joku joka liittyy tapaukseen ja se tuntematon tappaa pahantekijän-ketju rikotaan hieman tarpeettomalla foliohattuisella idealla hiljentää pahantekijksi lavastettu nuuskiva toimittaja, mutta aivan mihinkään Guy Richien Revolverin kaltaiseen yliyrittämiseen ei sentään sorruta. Vastaavasti tosin elokuvasta puuttuu potkua jonka vuoksi sitä melkein kaipaisi Revolverin sekoilua, koska nyt idea on kantavin voima joka sekään ei lopulta ole kovin uniikki sillä onhan näitä nähty jo mainittujen esimerkkien ohella vaikkapa jo myös vuonna 1973 Magnum 44:ssa, että jonkinlainen todistajia raivaava salainen vigilanteryhmä jolla on yhteyksiä viranomaisiin, etc. ei ole uutta taikka ihmeellistä, mutta se tosiaan kuitenkin on hyvä idea ja oli taatusti se mikä tuolloin 2009 herätti kiinnostuksen käsikirjoitusta kohtaan. Nyt Seeking Justice on lopulta hieman liiankin varovainen tarinansa kanssa ja vaikka onkin kyllä odotuksiin nähden keskitasoa parempi niin matkan aikana osoittaa olevansa silti edelleen vain keskitasoa. Roger Donaldson ei ole huono ohjaaja ja kuten White Sandsilla osoitti osaa kuljettaa varsin hyvin tällaisia ns. yllätyskäänne-elokuviakin, mutta enimmäkseen hän kuitenkin on aika harmiton massatuottaja ja Seeking Justice olisi ideansa vuoksi kaivannut hieman näkemyksellisempää ohjaajaa avukseen.

Nicolas Cage sai sen Razzie-ehdokkuutensa jaetusti sekä tästä että Ghost Rider kakkosesta, mutta jotta Seeking Justicen kurinalaisen roolisuorituksen huomioi niissä mitenkään niin uskon Cage saaneen ehdokkuutensa pitkälti vain koska on Cage, ei koska olisi ainakaan tässä tehnyt vuoden huonoimpiin kuuluvan roolisuorituksen. Eli valitettavasti Cage on (aika pitkälti omaa syytään) päätynyt maineeseen, että elokuvansa ovat tietyissä piireissä aina automaattisesti näkemättä p*skaa.
Voittaja oli Adam Sandler.

Tähdet: ***

Ei kommentteja: