tiistai 13. helmikuuta 2018

Paholaismyrsky (Devil Winds, 2003)

Ihan ensimmäiseksi: kuva on pääosin niin pilkullinen, että tuntuu kuin katselisi modernia retropeliä jossa on tarkoituksella tehty 16-bittistä pikseligrafiikkaa. Suositus onkin, että jos Paholaismyrskyn katsoo niin se tekee tuijottaen pienintä mahdollista ruutua koska suuri ei ole hyvästä tälle puurolle.

Pyörremysrky menee ja tappaa landella työskentelevän meteorologi Peterin (Joe Lando) vaimon joten hän menettää uskon työhönsä ja vaihtaa ammattia suurkaupungin poliisiksi. Aika erikoista, jotenkin toisinpäin tuo kuulostaisi loogisemmalta. Tiedättehän, siirrytään vaarallisesta ammatista jossa näkee kauheita asioita johonkin turvallisempaan eikä niin, että ollaan työssä jossa kerrotaan kuinka matalapaine lähestyy idästä ja siirrytään kovan tuulen seurauksena hommiin jossa arkena, lauantaina ja joka päivä suoritetaan autotakaa-ajoja, tapellaan pahiksien kanssa ja varotaan ettei taas kerran luoti löydä tietään keuhkoihin. No kuitenkin, Peter siis lopetti työnsä meteorologina ja jätti tyttärensä Karan (Erica Durance) isovanhempien kasvatettavaksi lähteäkseen ampumaan rikollisia kaupunkiin, mutta nyt vuosien jälkeen hän palaa kotiinsa aikuisuutta lähentelevän Karan koulun päättäjäisiä varten, herättäen siinä samalla tietenkin vanhoja kaunoja sekä muistoja entisestä elämästä. Ohessa tavataan kiva toimittaja Julia (Nicole Eggert) joten näin on elokuvan muistilistalta ruksittu romanssi yli ja sitten on saapumassa tosi paha myräkkä eikä tällä kertaa Peter antaisi sen voittaa. Öö, sitten tuulee hetken melko navakasti eikä kenellekään satu mitään. Ainoastaan paikallinen tutkimuslaitos tuhoutuu (ilman kuolonuhreja), mutta niin pitääkin koska siihen paikkaan liittyy se pakollinen ahne tyyppi ahneilee-juonikuvio jossa ahne laitoksen omistaja on ahneuksisaan säästänyt kuluissa kun rakennus valmistettiin ja olisi siten myrskyn aikana vaarassa tuhoutua kuten tekeekin. Sen talon täytyi ollakin jostain pelikorteista rakennettu kun samainen puhuri ei muilta kaatanut edes postilaatikoita, mutta tuon laitoksen se pisti näyttämään post apokalyptiselta kaatopaikalta.

Kuten esimerkiksi Peterin toimista näitte niin aika hölmöjä juoni-ideoita kantava Paholaismyrsky ei suuremmin älyllä loista ja kun tyhmiä ratkaisuja tekevien tyhmien hahmojen oheen laitetaan pökkelömäistä näyttelemistä sekä erikoistehosteet joiden kohdalla ei käsityskyky riitä ymmärtämään miten niin kehnoa jälkeä pystyy elävä ihminen saamaan aikaiseksi jos ei ole tarkoituksella sabotoimassa elokuvaa voi rehellisesti sanoa kyseessä olevan aikamoista kakkaa. Katastrofielokuva joka itsessään tuntuisi olevan tuon yhdyssanan ensimmäinen osa.
Ihana!
Hetkeen en olekaan katsonut yhtä epäpätevää pökälettä joka ei tunnu onnistuvan missään, mutta joka ei silti ole antanut sen estää itseään vaan edwoodmaisella itsepetoksella ollaan isketty päätä seinään vaikka vieressä nyt sattuikin olemaan avonainen ovi. Mikä hienointa, mukana ei ole laisinkaan itsetietoista silmäniskemistä vaan ihan vain vanhaa kunnon rehellistä kömpelyyttä. Joskin huom. koska kyseessä on olevinaan draamaelokuva ei se myrskytuulista huolimatta ole järin nopeatempoista, mutta sen minkä se energiassa häviää voittaa se puisevuudessa. Kuin ikimetsä... suuren palon jälkeen.

Tähdet: ~ (tai *****)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pienin mahdollinen ruutu toi mieleen sen että omistan pari peliä joiden ohjekirja opastaa käyttäjää sanoin "Jos vain voit, pyri käyttämään pientä TV:tä pelatessasi". Mielenkiintoista on se, että toinen niistä on PC-peli.

...noir kirjoitti...

Se siitä pc-masterracesta.