Malesia tai tarkemmin Malaija kuten suomennos kertoo, mutta vuosi on kuitenkin 1944 ja japanilaiset sotilaat pudottavat lentokoneen josta selviytyy hengissä brittiläinen agentti Elaine (Barbara Shelley) vain päätyäkseen saarella olevaan sotavankileiriin piilottelemaan nipponeilta. Pystyvätkö vangit pitämään Elainen piilossa ja onnistuuko pako jotta hän pääsee kertomaan onkimiaan tärkeitä tietoja vihollisen toimista? No, ottaen huomioon että tämä on niitä elokuvia joka alkaa näyttämällä loppuratkaisun ja Elaine itse kertojana paljastaa päässeensä pakoon, niin hyvin olettavaa on hänen myös pääsevän pakoon.
Vankileirielokuva hieman Kwai-joen hengessä, jolloin pelkkien bambutikkujen työntämisen kynsien alle sijaan vangeilla on usein henki aika korkealla ja kunniakäsitys on suht' tärkeää molemmilla sodan osapuolilla. Japanilaiset pistävät vangit pakkotyöhön ja rankaisevat jokaisesta takaiskusta jonka vuoksi oja tai jokin muu ei valmistu aikataulussa, mutta tuntevat silloin itse epäonnistuneensa johtajana. Vangeilla on kaksi eräänlaista johtajaa, se kaikkien kaveri joka on valmis uhkarohkeisiin temppuihin ja sitten se joka juuri pitää omaa kunniakäsitystään kaikesta tärkeimpänä, mutta tärkeää on että molemmat uskovat olevansa oikealla asialla ja tarpeen vaatiessa ottavat sanallisesti yhteen japanilaiskomentajan kanssa puolustaakseen omiaan. Joskaan yhtä perusteellisesti esitettyjä eivät tämän elokuvan hahmot ole, mutta ovat kuitenkin kallellaan sinne Kwain suuntaan.
Tarinan suhteen se kuinka piilotettavana on vieras ihminen ja varsinkin nainen ei kuitenkaan ole lopulta yhtään sen erilaisempi seikka kuin jonkin tunnelin salaaminen, sillä edelleen jotain on pidettävä piilossa taikka hukka perii. Toki sillä että kyseessä on nainen tehdään se pakollinen turhautunut miesvanki koettaa saada pusun-kohtaus, mutta lopulta yhtä siveellisellä linjalla ollaan kuin Alien kolmosessakin, jolloin julisteen takainen tunneli aiheuttaa ihan samanlaista jännitystä tai sen puutetta.
Enimmäkseen ihan hyvin näytelty, sopivan näyttävä ja osittain uskottavakin elokuva kärsii kyllä yhdeltä osin varsinkin noista viimeisimmän kohdalla kun monet japanilaisia näyttelevistä ovat yhtä aasialaisia kuin Donald Pleasence. Aika vaikea sitä on ottaa tosissaan japanilaisia sotilaita jotka näyttävät yhtä autenttisilta kuin Sean Connery ja kuulostavat Peter O'Toolelta.
Muutoin kyseessä on varsin mukava elokuva, joskin aiemmin mainitun Kwain sijaan siltikinen enemmän sieltä Kotkat kuuntelevat-osaltolta jossa popcornviihteeellisyys saa mennä vakavastiotettavuuden edelle. Sääli ettei kokonaisuudessa ole mitään muista poikkeavaa kuin nainen tunnelin sijaan, eikä sitäkään ideaa käytetä yhtään sen erikoisemmin kuin juuri jotain vaakatasoista reikää, ettei lopputuloksessa ole oikeastaan mitään muuta kunnolla muistettavaa kuin alkuperäisnimi josta siitäkin tulee mieleen vankileirikuvauksen sijaan jokin jättiläshämähäkkikauhistelu. Elokuvan mainosmateriaali onkin näköjään painottanut eksploitaatioaspektia ja tokihan se tosi raflaava nimikin sellaiseeen viittaa, mutta ei tämä silti mitään filippiinotoimintaa ole, tms.
Mukana tosin on hahmo jonka nimi voisi yhtä hyvin olla Mad Doctor Slaughter tai jotain, sillä niin silmiinpistävän sarjakuvamaisen erilainen hän on verrattaessa muihin. Melkein jopa voisin uskoa hänen olleen Kadonneen aarteen Tohtin esikuva.
Kannessa väitetään vankien olevan amerikkalaisia.
Tähdet: **
5 kommenttia:
Mikäs tämä, myöskin kannessa, kerrottu juttu, `kohtaavat enemmän kuin helvetin` on? Vai pelkkää etukansiliioittelua? Mitä tulee helvetin jälkeen?
Voice of Finland?
Television Is Hell. And above..
Hammer leffa, mikäli nyt en ihan väärin asiaa ole käsittänyt.
Ei kuitenkaan Hammer siten kuin me ja monet muut sen mieltävät, joten ei goottilaista brittiläistä keskieurooppaa eikä verevää kauhua. Alkuperäisnimi on ainoa seikka jonka saattaa yhdistää tuttuun Hammeriin.
Lähetä kommentti