torstai 16. helmikuuta 2017

Meidän mutsi rokkaa (Rock 'n' Roll Mom, 1988)

Päälle kolmikymppinen lähiössä asuva kotiäiti Annie (Dyan Cannon) tykkää laulaa radion mukana ja tämä se tietenkin nolottaa etenkin yksinhuoltajan teinitytär Emmaa (Amy Lynne). Annie harrastaa parin ystävänsä kanssa yhteislauluakin, mikä nolottaa myös näiden ystävättärien teinityttäriä. Onhan meneillään Madonnan ja muiden coolien juttujen aika, eikä siihen istu tyllihameiset äidit laulamaan jotain Ronettes-kamaa. Kun kolmikko esittää paikallisella klubilla satavarmasti muiden dubbaamana kasaritinaturneria muistuttavan kappaleen, on rouvien manageriystävä Ronnie (Joe Pantoliano) paikalla äänittämässä toista paikallista bändiä (geneeristä sukkahousurokkia) ja sattumalla nauhoittaa kasetille myös naisten laulua. Nauhan kuuleva levy-yhtiöpomo Jeff (Michael Brandon) ihastuu kovastikin Annien ääneen, tarjoten heti paikkaa auringossa kultalevyjen keskellä. Vaikka Jeff tykkäsikin Annien äänestä olisi aluksi tarkoitus ettei ex-rouva pääsisi laulamaan, vaan hänen kirjoittamansa kappale annettaisiin kuumimmista kuumimmalle laulajatähdelle, Darcy-X:lle (Heather Locklear), mutta kun superstaran jatkuva diivailu suututtaa Jeffin päättää mies äänittää kappaleen Annien itsensä esittämänä ja tottakai siitä sukeutuu suuri hitti.
Sivuomautuksena tähän väliin esitettäköön se, että vuonna 2003 Lisa Kudrow teki elokuvan nimeltä Marci X jossa esitti samannimistä hahmoa keskellä musiikkiteollisuutta. Marci X ei ole kovin hyvä elokuva ja mukanaolosta kieltäynyt Chris Rock on todennut siitä "It's the worst script I've ever gotten... I'd have been happier getting an envelope full of anthrax" ja tämä mieheltä joka teki Bad Companyn. Rockille tarkoitettu rooli meni sitten Damon Wayansille. Se ei luonnollisestikaan auttanut asiaa. En nyt tiedä liittyykö Marci X mitenkään tähän elokuvaan, mutta nimien samankaltaisuus ja musiikkiaihe saivat ajattelemaan jotain kontaktia.
Levy-yhtiön silmissä yli 30-vuotias lapsia saanut kotiäiti ei ole kuitenkaan kovin mediaseksikäs, jolloin Annie stailataan trendien mukaisesti (hotpinkkiä poskiin ja kilon painavat kajalit), nimeksi annetaan Mystere ja iän pudotessa 13 vuodella ovat samalla myös lapset kadonneet kuvioista. Menestys vie mukanaan ja kaikki tuntuu kaikkien mielestä auvoisalta aina siihen saakka kunnes Darcy-X vetää herneen nenään valokeilan siirtymisestä ja pyrkii kampittamaan Ann... siis Mysteren. Joten hän kertoo julkisuuteen kuinka Mystere onkin lapsia saanut lähiöasukki ja kyläläiset ovatkin heti tarttumassa talikoihin sekä soihtuihin. Siispä haaveensa hautaava Annie joutuu palaamaan takaisin tavikseksi ja Darcy-X saa jatkaa korkean tason ylimielisyyttään. Jeff ei kuitenkaan aio luovuttaa. Ei tietenkään, sillä hän on se hyvä levy-yhtiöpomo kun vielä isompi levy-yhtiöpomo (Alex Rocco) on hän joka näkee vain dollarinkuvia silmissään, joita ei ilmeisesti ilmaannu visioon maanlaajuisesta hittilevystä vaan imagosta johon yli 30-vuotias yksinhuoltajakotiäiti Annie ei sovi. Jeff ja Annie ovat rakastuneita toisiinsa. Tottakai! Jeffin kannustamana Annie palaa lavoille ja kuinka ollakaan ensimmäinen keikka on toimia Darcy-X:n lämppärinä, joka tietenkin saattaa pääesiintyjän varjoon. Lapsetkin pitävät äitiä coolina.

Meidän mutsi ei todellakaan rokkaa, ellei sitten ajattele Modern Talkingin rokkaavan.
Väärästä genremäärityksestä huolimatta kyseessä on ihan mukava opettavainen aikuissatu, mutta kaikin puolin niin turvallinen että kaikilla on koko ajan tosi kivaa ja liiankin mukavaa, eikä siten vähäisintäkään pelkoa ole että ketään sattuisi, jolloin myös elokuvan ns. pahikset ovat lopussa tosi mukavia ja onnellisia. Toisin sanoen mitään jännitystä ei ole kun kaikki on niin fantsua.
Kasarin kauheimpia muotiluomuksia, nynnyä musiikkia (Skid Row vaikuttaa tämän rinnalla Slayerilta), lempeää musiikkiteollisuusparodiaa ja hyvän mielen Disneytä joka pyrkii olemaan kaikkien kaveri.

Oli erityisen mainiota se, että Fran Drescherin esittämän stylistin esitellessä itsensä oli suomentaja kuullut nimen olevan Jodyn sijaan John ja vaikka toki kuulon perusteella onkin helppo ymmärtää miksi nimeä ei kirjoitettu oikein, niin miksi se piti kuitenkin kuulla siten väärin jotta sukupuolikin vaihtui?

Tähdet: **

Ei kommentteja: