tiistai 21. helmikuuta 2017

Aftermath (Crash: The Mystery of Flight 1501, 1990)

Diane (Cheryl Ladd) on tällä kertaa kovin huolissaan kun lentäjänä toimiva aviomies Greg (Doug Sheehan) on taas lähdössä rutiinilennolle. Greg tietenkin vakuuttaa kaiken menevän hyvin, onhan hän sentään kokenut lentäjä eikä ennenkään ole sattunut mitään ja nyt kun vielä he olivat eron jälkeen palanneet yhteen ja Diane kaiken lisäksi odottaa lasta kahden keskenmenon jälkeen, ei mikään, ei siis mikään voisi enää erottaa heitä. Paitsi ehkäpä se, että Gregin ohjastama kone syöksyy maahan tappaen lähes kaikki matkalla olleet. Tutkimuksissa kaikki kaadetaan eloon jääneen, mutta pahasti loukkaantuneen ja kohta kuolevan Gregin niskoille, joskaan Diane ei suostu uskomaan miehensä tehneen virhettä joka tapaturman aiheutti. Oliko todellinen syypää tekninen vika jonka aiheutti CIA:n salaa koneeseen laitettu vakoilulaite ja joka väitti meneillään olevan ukkosmyrskyn olevan jossain muualla kuin ihan edessä, vai oliko se mahdollinen pommi jonka abortinvastustaja oli koneeseen ujuttanut tappaakseen sillä lennolle matkaavan abortinkannattajasenaattorin, joka kaikesta tietämättä olikin vaihtanut lentoa?

Tämän tv-elokuvan musiikista vastasi myöhemmin X-Filesin kautta tunnetuksi tullut Mark Snow, mutta enpä olisi tunnistanut sillä sen verran Direct- ja The City-aikakauden Vangelikselta musiikki kuulostaa. Ajallisesti ne olivatkin tuoreimmat Vangelis-levyt, joten ehkäpä niillä oli vaikutusta. Ihan mainiolta se kuulosti, vaikka aiheuttikin sellainen hämäävän miten tää kuulostaa niin tutulta-fiiliksen joka hivenen eksytti ajatuksia.
Itse elokuva on... ihan ok.
Se on perustarinaltaan sellainen jonka voisi uskoa pohjautuvan tositapahtumiin ja ilmeisesti Aftermathia on sellaisena aikoinaan markkinoitukin, vaikkakaan ei ilmeisesti oikeasti perustukaan mihinkään tositapaukseen, mutta silti mainittavaa tämä tosi-ajatus on siinä mielessä kuinka sellainen tukee elokuvan tietynlaista uskottavuutta, joka onkin varsin toimivaa niiltä osin kuinka tapausta tutkitaan ja kuinka perusonnistunutta lakisalidraamaa nimen puhdistus on. Siis tietenkään tämä ei ole mikään 12 Angry Men vaan pikemminkin Matlock, mutta sellaisenaan ihan kelvollinen. Vain aika tavanomainen ja kertakäyttöinen. Sitä lainausmerkeissä olevaa uskottavuutta vain rapistaa se kuinka ahneita tekijät ovat olleet sen suhteen mitä kaikkea kannattaa pistää mukaan. Kun mukana ovat lentoturman tutkijat, jonkin muun turmaviraston porukka, poliisiviranomaisten edustajat (ts. FBI), media, uhrit ja omaiset, sekä tietenkin vahinko taikka tahallisuus, tekninen vika taikka salamanisku, niin tuntui todella, todella tarpeettomalta pistää sekaan vielä aborttikysymys terrori-iskuineen, CIA salakuljettamassa jotain salakuuntelulaitteitaan ja vielä kaiken lisäksi papiksi pukeutunut taskuvaras tyhjentämään uhrien varallisuutta. Toisin sanoen vaikuttaisi siltä kuinka tekijät eivät olisi luottaneet kykyihinsä kertoa omilla jaloillaan seisovaa elokuvaa normaalista onnettomuustutkinnasta ja kenties pelkäsivät elokuvansa hukkuvan useiden vastaavien katastrofitarinoiden sekaan, jolloin oli välttämätöntä tunkea mukaan kaikenlaisiä hälyääniä viemään huomiota muualle. Ei tämä nyt sentään Skrillexin levy ole. Aftermath kun toimii paremmin silloin kun se keskittyy itse onnettomuuden tutkintaan ja tragedia on riittävä ilman jankkausta siitä kuinka Diane on kokenut kaksi keskenmenoa, on nyt raskaana ja oho, sopivasti turmalennolla piti olla mukana tunnettu abortinvastustaja koska se liittyy ei oikeastaan mihinkään muuhun kuin tekijöiden haluun pistää ylimääräisiä strösseleitä sekaan. Kaiken lisäksi matkan varrella se abortinkannattajasenaattori ja mahdollinen terroristi, kuten myös koko Dianen raskaus katoavat tarinasta, eikä leskirouva saa kuukausien kestävien oikeusprosessien aikana edes vauvamasua. Ei tämä siistitympänäkään mikään tajunnanräjäyttäjä ole, mutta olisi ainakin todellisemman oloinen ja se on tällaisissa realismipohjaisissa tarinoissa ufojuttuja kiinnostavampaa.

Sivumainintana voisin tehdä sellaisen, että jokin tovi sitten törmäsin kirpparilla Cheryl Laddin levyyn ja tokihan se tuli uteliaisuudesta ostettua. Se on sellaista harmitonta Fame-televisiosarjasta muistuttavaa pehmoilua, sopien siis kelvollisesti taustalle kun valmistaa ruokaa, tms.
Todella harmitonta kamaa.

Tähdet: **

Ei kommentteja: