You flying shit house!

Ennen paluuta haasteputken pariin katsaus edeltävän kuun hankintoihin. Tai ainakin niihin jotka soveltuvat blogin teemaan ja siksipä ensimmäiseksi se kaikista fantsuin hankinta, eli selätin:

Jonka tosin ostin antaakseni sen pois. Näin teinkin.

Niin ja NKOTB in da haus! Westside!

Väitetään, että nyykkareiden paha poika, eli Donnie Wahlberg aikoinaan osoitti rock-kuntoisuutensa polttamalla hotellin maton.

Koska ankkakirjallisuuden haaliminen on törmännyt jo ajat sitten seinään ja olen aika lailla joutunut tyytymään kirjakauppojen valikoimiin, olen alkanut siirtämään huomiotani enemmänkin Nalle Puhin suuntaan. Kirjakaupasta ja ankan nettisivuilta ostaminen tuntuu melkein huijaukselta, kun siitä puuttuu kokonaan se metsästyksen muassaan tuoma verivirtojen suolaisuus kielellä ja siksipä en vaivautunut kuvaamaan niitä ankkakirjoja jotka ostin turvallisesti. Siis ilman alati vaanivia avaruusmerirosvoja.

Arturo Pérez-Reverten Yhdeksäs portti on hyvä kirja ja siitä tehty elokuvakin varsin onnistunut. Tuo kirja tuli hankittua yhdestä niistä ota kirja, tuo kirja-pisteistä.

Hugo 2-pelistä, tai siis ylipäätään Hugo-pelistä voisin kertoa mainion tarinan, jonka tosin olen kertonut moneen otteeseen aiemminkin, että on mahdollista sen tulevan uusintana teillekin: aikoinaan kun Taru Valkeapää veti televisiossa Hugo-ohjelmaa niin siinähän pelattiin puhelimen avulla juurikin Hugo-pelissä ja minäkin soitin sinne siinä nimenomaisessa halussa. Valkeapää sitten kertoi ohjeet, että paina 4 ja Hugh Grant hyppää vasemmalle, paina 6 ja Hugh Laurie hyppää oikealle. Kun vastaan tuli ensimmäinen väistötapahtuma Valkeapää sanoi "paina nyt nelosta" ja minä katsoin kotonani huuli pyöreänä kiekkopuhelimen numerolevyä. Miten? Koetin veivata kiekkoa ja Hugo ajautui turmioon. "Painoithan ihan varmasti nelosta?"

Soitin myöhemmin uudestaan näppäinpuhelimella. En ollut yhtään sen parempi.

Ai niin, lähetin myös Taru Valkeapäälle fanikirjeen, johon sain silloin vastauksenkin.

Leffahankinnat ovat pääosin peruskamaa johon lukeutuu myös Yhdeksäs portti-elokuvakin, että kaipa se kirjahankinta oli merkki tulevasta, eli nyt menneestä.

Flash Gordon on ehdottomasti joukon jalokivi.

Tuo viimeisen kuvan cd oli iloinen yllätys, sillä kyseessä on Japan-yhtyeestä tuttujen Richard Barbierin ja Steve Jansenin The Dolphin Brothers-projektin ainokainen ja kuulostaa muuten lauluakin myöten ihan Japanilta.

Joku oli vienyt aika läjän lautapelejä myyntiin ja siellä oli pari hyvinkin mielenkiintoista tapausta joukossa.

En ostanut, sillä pasianssia pelataan yksin ja nuo eivät ole pasianssi.

Löytyipä vielä pari Bond-autoakin, mutta eihän minulla ole ajokorttia joten saivat jäädä sikseen. Näin ovat ilmeisesti ajatelleet muutkin, sillä kuukautta myöhemmin ne ovat vielä samassa paikassa.