Since You've Been Gone (1998)
On lukion luokkakokouksen aika ja niinpä vanhat opiskelutoverit kohtaavat jälleen. Osa on pitänyt yhteyttä, osa ei, osa on menestynyt, osa ei, osa ymmärtää ettei menestys ole vain iso säkki rahaa ja terhakat tissit, osa ei, osa on muuttunut, osa ei, mutta siellä kuitenkin ovat edelleen ne tutut hahmot kuten kiusaaja, kiusattu, nörtti, elitisti, kingi, cheerleader, luuseri, seinäkukkanen, hörhö, etc. Yksi kantaa kaunaa jostain kouluaikojen yhteenotosta, toinen ei edes muista koko asiaa. Juoruillaan, tapellaan, ihmetellään kun joku on 10 vuoden kuluessa kaljuuntunut ja miten joku toinen on laihtunut. Tälläistä peruskamaa alusta loppuun. Joitakin ihan kelvollisia vitsejä, helppoa draamaa ja lopussa ongelmat ovat joko ratkaistu taikka onnellisesti lakaistu maton alle, sillä vain osalla on tietenkin jonkinlaista merkitystä.
David Schwimmerin esikoisohjaus on hyvin tavanomainen luokkakokouskomedia jossa on yllätyksettömät roolihahmot, keskitason näyttelijäsuoritukset, ennustettava juonikuljetus ja kaikkea muutakin josta voi todeta, että nojaa, kyllähän se aika näinkin kuluu. Siinä kuitenkin on yksi merkittävä seikka jonka vuoksi se on muistettava.
Ei kun sori, ei olekaan.
Since You've Been Gone ei nimittäin ole kovinkaan muistettava elokuva ainakaan siksi, että siinä olisi jotain erikoista ja erottuvaa, mutta onhan se ihan kivaa katseltavaa. Vaikka kaikki onkin jo moneen kertaan koettua, eivätkä näyttelijät tuo hahmoihinsa mitään ihmeellistä niin miellyttäväksihän tälläiset elokuvat muodostuvat pitkälti ryhmästä joka näitä tuttuja hahmoja tutuissa tilanteissa näyttelemään on koottu. Ei niinkään siksi, että heidän tulisi aina tehdä uransa parhaimmat suoritukset, vaan ihan ok-tasokin tuntuu riittävän, sillä miellyttäväksi asian tekee yleensä se, että esiintyvällä porukalla vaikuttaisi olleen kivaa.
Varmasti Schwimmerkin oli pyydellyt kavereitaan tähän elokuvaan ja usein nämä luokkakokous ja vastaavat -elokuvat tuntuvatkin frendien hengailulta ja vaikka yleensä kuvatut henkilöt ovatkin etuoikeutetumpia kuin katsojansa, on siihen toverihenkeen mukava ja helppo samaistua. Tokihan myös se on aina vallan veikeää kun pääsee harrastamaan näyttelijäbongausta ja tälläisissä leffoissahan sitä yleensä pääseekin kokeilemaan.
Mukana ovat Lara Flynn Boyle, Teri Hatcher, Jon Stewart, David Schwimmer, Liev Schreiber, Molly Ringwald, Jennifer Grey, Rachel Griffiths ja iso kasa enemmän kasvoiltaan kuin nimiltään tuttuja tyyppejä. Kuten Joey Slotnick, joka tuntuu kasvojensa perusteella olevan suurinpiirtein kaikkialla, mutta erehdyn aina luulemaan nimeä keksityksi ja miestä Paul Giamattin veljeksi:
Lievästi mielenkiintoista on kuitenkin se, että vaikka kyseessä ei tosiaan ole mitenkään kilpailijoistaan erottautuva elokuva, niin silti tätä katsoessa monet heistäkin joiden nimiä ei tunnista vaikuttavat kovin tutuilta muista elokuvista/tv-ohjelmista ja täten jonkinlaisena yllätyksenä tuleekin se kuinka minimaalisesti elokuva-alan töitä todella moni tämän elokuvan näkyvissä rooleissa oleva on tehnyt urallaan. Esimerkiksi eräänlaiseksi päähahmoksi nostetulla Philip Rayburn Smithilla (herra siinä toisessa kuvassa) on koko urallaan yhteensä 10 nimikettä allaan ja useat ovat roolit sellaisia kuten "fan on the street", "party guest", etc. ja kuitenkin hän vaikuttaa tutummalta. Hänen ohellaan muun muassa varsin näkyvissä osissa olevilla Laura Easonilla, Joy Gregorylla, Heidi Stillmanilla ja David Catlinilla on näyttelijöinä yhteensä vain seitsemän elokuvaa/tv-ohjelmaa tehtynä. Jopa Since You've Been Gonen ns. kapinallista hurmuriroolia esittävällä Thom Coxilla on tämä elokuva mukaanlaskettuna yhteensä vain kolme roolityötä taskussaan. Joten ei tätä elokuvaa voi ainakaan minkäälaiseksi tähdentekijäksi kutsua. Hauskaa kuitenkin on se, että silti tätä elokuvaa katsoessa he kaikki vaikuttavat kovin tutuilta, mutta se varmaan johtunee näyttelijöitä enemmän tutuista hahmoista ja tutuista tilanteista, jonka vuoksi näidenkin esiintyjien uskoo nähneensä monessa muussakin elokuvassa.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Okei, pakko kysyä soiko Rainbow tämän leffan soundtrackillä?
Siellä soi kyllä elokuvan tittelin mukainen biisi, mutta ei se tainnut sama olla.
Mutta kuten kaikissa luokkakokous-elokuvissa, Hungry Like the Wolf kuultiin.
Lähetä kommentti