Winsor McCay, the Famous Cartoonist of the N.Y. Herald and His Moving Comics (1911)
Vanhimmat elokuvat jotka löytyvät omasta kokoelmastani taitavat olla vuoden 1920 Tohtori Caligarin kabinetti ja Tohtori Jekyllin salaisuus, kun taas Nosferatu, Panssarilaiva Potemkin ja muut iäkkäämmät tapaukset ovat vuosiensa perusteella kuin vasta eilen tehtyjä, jolloin yli 100 vuotta vanhan elokuvan kohdalla sain turvautua nettiseikkailuun. Itselleni aiemmin tuntematon sivusto 100 Year Old Movies sai luvan tulla apuun ja sieltä etsinkin jotain joka sillä hetkellä sytytti. Tämä sitten oli Winsor McCay esittämässä itseään ja sarjakuvaluomuksiaan.
Winsor McCay (Winsor McCay) kertoo taiteilijakollegoillleen, että pystyisi tekemään eräänlaisen liikkuvan kuvasarjan, eli animaation. Kaverit naureskelevat, mutta McCay sanoo tekevänsä 4000 piirrosta jotka yhdessä todistavat elottoman paperitaiteen osoittavan liikettä. Kaikki piirrokset kuvataan yksitellen elokuvakameralla ja lopputuloksen peilautuessa valkokankaalle syntyy illuusio elävistä piirroksista ja McCay on osoittanut ystävilleen, että "King Kong ain't got shit on me!"
Jos on lukenut McCayn sarjakuvia, mikä siis aika pitkälle tarkoittaa Pikku Nemoa, tietää miehen olleen aivan julmetun lahjakas taiteilija ja piirrostyylissään hyvinkin moderni, jolloin hänen tyylinsä on vahvasti vaikuttanut myöhempiin piirtäjäsukupolviin ja kosketuksen näkee vielä tänäkin päivänä. Enkä tarkoita sillä vain Pikku Egoa.
Animaation edelläkävijäksikin McCayta voi huoletta kutsua ja tämä lyhytelokuva on mainio keino osoittaa miten elokuvataiteen alkuvuosina animaatiot syntyivät ja millaisia elokuvat ylipäätään tuolloin olivat. Vaikea tätä on nyt nähdä samanlaisena ihmeenä kuin millaisia ne varmasti silloin 1900-luvun alussa olivat, mutta esimerkiksi tämän nimenomaisen elokuvan kohdalla se kuitenkin osoittaa kuinka vähän ollaan kaavasta poikettu silloin kun on haluttu tehdä jotenkin animaatioon liittyvään esittelyä. Käytännössä tämä on samanlainen making of-lyhäri jollaisia näkee Futuramoista Aku Ankkaan ja Väiskiin väliltä, sillä niissäkin usein joku piirtää ja hahmo herää henkiin, yleishengen ollessa hilpeä kun elävä piirroshahmo hassuttelee ja piirtäjä toimii Jumalana. Joten vaikka kyseessä on tarinalähtöinen elokuva Winsor McCaysta esittämässä hahmoa nimeltä Winsor McCay joka vedonlyönnin seurauksena toteuttaa taiteellisen läpimurron, niin se onkin pikemminkin dokumentti jossa Winsor McCay on Winsor McCay ja hän esittelee työtään joka on taiteellisen läpimurron tekeminen.
Kelvollista kermakakkusketseilyä ja lopussa esitettävä animaatio on varsin hieno, mutta riippumatta tekoajankohdasta kyseessä tuntuu olevan enemmänkin vain varsinaisen elokuvan traileri kuin lopullinen tuotos.
Tähdet: ***
2 kommenttia:
Kiehtovaa. Kaveri vieläpä väritti käsin filmiruudut yksitellen. Kai tuon filmin tarkoitus oli demota uuden tekniikan mahdollisuuksia, mutta menetelmä oli niin työläs että vielä muutama vuosi meni ennen tuotantolinja-animaatioiden läpimurtoa. Ja vuosikymmen ennen kuin Disneyn ensimmäiset tuotokset ilmestyivät.
Varhaisista pitkistä animaatioista Lotte Reinigerin The Adventures of Prince Achmed vuodelta 1926 kannattaa katsastaa jos tulee vastaan. Tyylikästä siluettianimaatiota, jonka tekeminen kesti kolme vuotta.
Simppelimpi keino oli niiden sävytettyjen filmien käyttö, jolloin sinisävyinen kertoi illasta/yöstä, oranssi, tms. päivästä. Joskin pakko myöntää, että itse nautin mustavalkoelokuvista enemmän ilman minkäänlaista väriyritystä.
Lähetä kommentti