Elokuvahaaste 2016: 17. Elokuva, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta

Sleeping Beauty (2014)

Tämä Prinsessa Ruusunen-elokuva lienee ollut Casper Van Dienille tärkeäkin projekti, sillä sen ohella että se sattuu olemaan hänen esikoisohjauksensa, on hän myös kirjoittanut tämän adaptaation ja palkannut mukaan itsensä ohella vaimonsa (ilmeisesti nyttemmin ex?) ja kaksi lastaan. Minä uskon tähän. Pistän sydämeni peliin.

Tai sitten hänellä ei vain ollut tarpeeksi rahaa ulkopuoliseen apuun. Mikä on hyvin todennäköistä, sillä olen ihmeissäni jos tämän tekemiseen on käytetty enemmän rahaa kuin mitä sen dvd tuli minulle maksamaan (neljää leffaa vitosella).

Kuningas ja kuningatar (Casper Van Dien ja Catherine Oxenberg) unohtavat tyttärensä kastetilaisuuden kutsuvieraslistalta yhden henkilön ja aivan kuten jos Oscar-kiitospuheesta jää joku tuottajan serkku mainitsematta, niin ihan hirveä poruhan siitä syntyy ja taas langetetaan kirouksia päälle. Nyt listalta pois jäänyt noita Tambria (Olivia d'abo) kiroaa kuningatarparin lapsen, Dawnin, että kun täytät sen ja sen verran niin se on henki pois. Onneksi kuitenkin hyvä haltijatar (varmaan jotain sukua Van Dienille) tulee hätiin sanoo, chill bitch, sä vaan nukut kunnes prinssi tulee ja suutelee. Siispä Dawn (Grace Van Dien) kasvaa linnanmuurien suojassa, mutta kun aika koittaa niin neiti nukahtaa ja samalla uinuu koko valtakunta, jolloin paha noita tietenkin rupeaa johtamaan paikkaa rautanyrkillään. Mutta aika vie ja kaikki unohtavat murattien peittämän unen valtakunnan ja siellä olevan ilkeän noidan. Kaukana sieltä asuva moukkaprinssi Jayson (Edward Lewis French) saa kiusatun tallipoikansa Barrowin (Finn Jones) avustuksella tietoonsa edellä mainitun legendan ja tuumii, että suudelma valtakunnan saamiseksi vaikuttaa sopivan helpolta laiskaan luonteeseeni. Siispä Jayson kera jackasskaverinsa ja hyveellinen Barrow lähtevät etsimään Dawnia, mutta pelkkien nukkumattien ohella siellä odottaa se hyvinkin vireä ilkeä noita ja kohta kuolema valtaa alaa. Vähän niin kuin olisi joutunut Hevisauruksen konserttiin. Täälläkin on ihmissyöjäzombeja ja kaikki toivo on heitetty.

No mikään Game of Thrones tämä ei ole. Vaikuttaa siltä kuin joukko kotikutoisia larppaajia olisi seonnut ponitarinoista.

Kaveriporukan kesken pahvihaarniskat ja jeesusteippibufferit vielä menevät, mutta mikään määrä savukoneita (ja niitä vaikuttaa olevan jokaisen nurkan takana) ei saa Sleeping Beautya vaikuttamaan miltään muulta kuin kotivideolta jonka teossa on käytetty mitä nyt keittiönkaapeista löytyykään. Van Dienia lahjakkaampi tekijä olisi kenties saattanut saada sellaisesta jotain irtikin, mutta näillä eväillä kyseessä on vain samaa tuttua kömpelöä halparoskaa jollaista Van Dienilta normaalistikin odottaa (ei liene yllätys, että tämä on Asylum-tuotos). Nyt vain aiempaan erona ohjaajana toimiminen pelkän näyttelemisen sijaan. Olihan se toki hauskaa kun esiin möyrivät öyää-rääh!-dialogilla varustetut zombiet, sillä eipä heitä suuremmin Prinsessa Ruusunen-filmatisoinneissa tapaa ja sellaiset älynväläykset ovatkin tämän merkittävimpiä eroja aiempiin, mutta jep, eivätpä ne kovin hyviä ideoita ole. Varsinkaan kun ne zombietkaan eivät mikään prinssin suudelma ole, vaan kyllä tämän aikana pysyy aika vahvasti siellä untenmailla.

Suosikkikohtaukseni oli kun eräs joukon valopäistä kohtaa zombiet, huutaa "palakaa helvetissä!" ja sytyttää siksi itsensä tuleen. Ei zombia. Itsensä.

Tähdet: *

Sleeping Beauty