Elokuvahaaste 2016: 11. Elokuva yhdeltä lempinäyttelijöistäsi, jota et ole aikaisemmin nähnyt

Vlad (2003)

Vuonna 1447 voittamaton soturipäällikkö Vlad Dracul häviää. Onneksi hän ehti ennen kuolemaansa antaa pojalleen mystisen voimakaulakorun ja ilmeisesti sen avustuksella pojasta (Francesco Quinn) tuli kaikkien pelkäämä Vlad seivästäjä ja sittemmin vertaimevä Dracula, joka sitten jossain vaiheessa katosi fyysisenä olentona historian hämärään.

Nyt, tänään yliopistoprofessori Radescu (Brad Dourif) kokoaa huippulahjakkaista opiskelijoista, eli pissiksistä ja douchebageista tiimin jonka tarkoituksena on tehdä jotain. Siispä ryhmä samoilee jossain romaniassa, bondaavat ilmeisesti crackinpolton äärellä ja tottakai heidän perässään kulkee jokin Dracula-kultti sillä yhdellä opiskelijoista sattuu olemaan perintönä saatu kaulakoru, joka on ei niin yllättäen on se Draculan hely ja kultti haluaa sen herättääkseen torahampaan koska miksi ei. Tai en minä tiedä, kun eivät he enää olekaan mukana ja se Draculakin ilmestyy paikalle ihan yllättäen ilman minkään korun maagisia voimia, tms. ja nyt siellä onkin Dracula-kultin jäseniä jotka ovat pyhittäneet elonsa Draculan vastustamiselle. Miksi muuten Radescu ylipäätään kokosi tämä ryhmän ja lähetti heidät tekemään en oikein tiedä mitä, koska hän vain selitti että nämä opiskelijat ovat kutsuttu paikalle koska kukin heistä on näköjään tehnyt tutkielman tai jotain Draculasta ja sitten heidät lähetettiinkin metsään jossa aina välillä Billy Zanen esittämä Radescun apulainen näyttää naamaansa. Hienoa. No ainakin savukoneisiin on käytetty paljon fyffeä, sillä tämä on katsoisi kuin jotain Kivisten ja Sorasten tupakkamainosta.

On yö ja siksi valoisaa, koska päivälläkin on. No nyt Draculaa aiotaan ampua halikolla, mutta hyvä paha Dracula-kultti...

Olisi muuten pitänyt ennemmin katsoa vaikkapa Valley of the Wolves Iraq, koska siinäkin on Billy Zane, mutta ei varmaankin Draculaa. Hetkinen, he ovat sisaruksia? Mutta eivätkös he äsken hässineet?  Hitto kun näiden kaikkien pitää näyttää ja olla kuin yksi ja sama puupää.

Tässä elokuvassa on mukana Brad Dourif ja hän on ehdottomasti yksi heistä joka sijoittuu korkealle jonkinlaisessa kaikkien aikojen parhaimmat näyttelijät-listallani, jos sellaista nyt joskus satun sen enempää miettimään. Dourif ei kuitenkaan ole se yksi lempinäyttelijöistä jonka vuoksi Vlad päätyi tämän haasteen elokuvaksi, vaan kyseessä on Billy Zane, jolla muuten on tänään syntymäpäivä, että onnea ja iloa monen monta kiloa. Zane ei ole mielestäni mikään erityisen erinomainen näyttelijä, vaikka onkin tehnyt useamman roolisuorituksen josta olen nauttinut suuresti, mutta muutamasta poikkeuksesta huolimatta hän on enemmänkin vain ihan ok-tason esiintyjä. Kyllä hän mielestäni pesi Leonardo DiCaprion Titanicissa, mutta toisaalta siinä elokuvassa se jäävuorikin oli mielestäni kiinnostavampi kun DiCaprio, joten Zanen paremmuus ei paljoakaan vaatinut. Ensimmäinen elokuva josta Zane jäi mieleeni oli vuoden 1989 Rasvatyyni (sitä aiemmin nähdyn Paluu tulevaisuuteen-elokuvan rooli tuli huomatuksi vasta myöhemmin), joka sekään ei mielestäni ole korkeintaan kuin ihan hyvä trilleri, eikä Zanen pahisrooli nyt mikään mullistava ollut, vaikka varsin hyvin hän osasikin olla lipevästi inzane. Se nimenomaan on syy miksi Zane on jäänyt mieleeni: hän kykynsä olla jotenkin mukava, todella limainen, täysi mulkero ja silti taas todella kiva heppu.

Katsokaa nyt tuota hymyä. Tuollainen mies huijaa mummojen rahat ja tekohampaat.

Lisäksi hän oli Mustanaamio ihastuttavan camphenkisessä elokuvassa. Minä rakastan Mustanaamio-leffaa, vaikka antamastani pistemäärästä se ei käykään ilmi.

En silti oikein osaa suositella Zanen elokuvia vain sen perusteella, että missä hän olisi ollut niin hyvä että löisi läpi muunakin kuin vain satunnaisen onnen B-näyttelijänä, sillä tokihan hän lukeutuu siihen Brendan Fraserien sarjaan jossa on vaikea sanoa miksi hänestä oikein pitää, mutta silti valitsee taas elokuvan katsottavakseen juuri hänen vuokseen. Joten vaikka Brad Dourif lukeutuu näyttelijäsuosikkeiheni kykyjensä ansiosta, mahtuu myös Zane sinne joillakin muilla ansioilla ja siinä missä Dourif on aivan liian hyvä tälläisiin Vladin kaltaisiin kakkapökäleisiin, ei sentään Zanekään sellaista ansaitse.

Kotivideolta näyttävä Vlad on kaikkea muuta kuin takakannen hehkuttama "tyylikkäästi filmattu" ja sen oleminen "kaukana genren keskinkertaisuuksista" on totta vain jos sillä tarkoitetaan sitä, että pitää tämän dvd:n hyllyssä erillään muista keskieurooppahalpiksista, sillä elokuvana se on juuri sitä puuduttavan tyypillistä aksenttisontaa jollaista Steven Seagal yrjöää takapuolestaan viikottain. Onneksi sentään näyttelijät ovat häpeällisen kehnoja ja jos ovatkaan koskaan alaa opiskelleet, niin korkeintaan Tommy Wiseaun johdolla.

Dourif ja Zane ovat tässä samasta syystä kuin kaikki Christian Slaterit ja Burt Reynoldsit ovat tälläisissä: vuokra pitää maksaa. Ja sen innostuksen näkee. Liian usein Dourifin ja Zanen osuudet vaikuttavatkin sellaisilta, että kuvausryhmä on käynyt jomman kumman kotona ja he ovat sitten siellä lukeneet roolinsa paperista, ja pätkät on sitten leikattu muun materiaalin sekaan kuin ne muka kuuluisivat sinne. Tosin Zane, joka sentään liikuskelee muuallakin kuin olohuoneessaan on saanut mainion pakenemiskohtauksen osakseen. Sellaisen jossa kaupunkilaisia ei näemmä ole informoitu elokuvan kuvauksista, sillä sen verran ihmetellen he seuraavat tapahtumia. Erityisen hauskaa tässä on paon loppu jossa Zane seikkailee katolla ja näyttäisi siltä, että vastapäisen talon ikkunassa chillaava heppu on kiinnostunut tapahtumista aivan kuten turisti nähdessään jotain mitä nyt turistit yleensä katselevatkaan kiinnostuneina.

Ei se kaikkein haisevin tapaus, mutta kyllä sitä silti kahdesti tarkistaa onko se vain Vlad vaiko pettänyt deodorantti.

Jonkinlaista plussaa siitä, että musiikissa lähennellään hetkittäin Philip Glassia. Vain pienin hetkittäin.

Tähdet: *

Vlad

Ps. Zanesta vielä se, että aikoinaan diggasin hänen kampauksestaan, joka tosin nykyvalossa vaikuttaisi olleen peruukki. Huomioiden sen kuinka nopeasti ja millä tavalla hän silloin muinoin kaljuuntui.