Elokuvahaaste 2016: 5. Elokuva, jonka (ainakin) yksi päähenkilö ei ole ihminen

Transformers - Age of Extinction (2014)

Michael Bay ilmoitti aikoinaan kolmannen Transformersin olevan sarjan viimeinen. Sitten neljännen osan piti olla se viimeinen.

Viisi vuotta on kulunut edellisestä Autobotien ja Decepticonin välisestä taistosta ja jostain kumman syystä ihmiset suuttuivat hyvisroboteille jotka pelastivat ihmiskunnan sukupuutolta ja vielä oudompaa on se, että nyt molemmat robottirodut vetävät viimeisiä henkosiaan kiitos sen, että reppanat ihmiset ovat ammuskelleet ne palasiksi ja kuten aiemmissa elokuvissa näimme, olivat ihmiset yhtä haitallisia robotetille kuin hyttynen elefantille. Nyt ihmiskunta on opetettu vihaamaan ja pelkäämään robotteja, ja siksi he toimivatkin yhteistyössä kolmannen robottirodun edustajan kanssa, joka sitten vähät välittää ihmisistä, mutta joka jostain syystä auttaa tuhoamaan jäljellä olevia muita robotteja.

Maajussikeksijä Cade (Mark Wahlberg) korjailee leivänpaahtimia, kunnes tulee ostaneeksi romuttuneen rekan, joka kunnostuksen yhteydessä paljastuu Optimus Primeksi. Hän on myös teinitytön (tämänkertainen Megan Fox) yksihuoltajaisä ja ei siitä sen enempää, koska tyttö ja poikaystävänsä toimivat korkeintaan unilääkkeinä. Voi, minä nukun nytkin.

Tottakai pahat agenttipomot ja aseteollisuuden edustajat junailevat robottivihaa jotta voisivat valmistaa omia kaupallisia sotarobotteja, jollainen on muun muassa Megatronin jäännöksistä koostettu Galvatron, joka yllätys yllätys onkin aika pirun kiukkuinen kaveri (vaikka Megatron/Galvatron tuntuu olevan tässä elokuvassa yhtä ylimääräinen jalka kuin kolmannessakin osassa).

"The rules have changed."

Eikä ole, ne ovat ihan samat ja siksipä pistetään peliin lisää leluja kun dinobotit astuvat areenalle.

Kun kahdessa ensimmäisessä Transformersissa ollut Megan Fox vaihtui toiseen oikeastaan ihan samanlaiseen neitoon, ei yhtikäs mikään muuttunut naispääosan suhteen kolmannessa osassa. Ja nyt kun tätä neljättä osaa varten miespääosan esittäjä vaihtui Shia LaBeoufista Mark Wahlbergiin, ei mikään muuttunut senkään osalta. Miksi olisikaan kun ihmiset ovat edelleen vain pakollinen paha (muka samaistumisen kohde) tässä elokuvasarjassa, jossa tärkeintä on megalomaaninen ryske muotoaan muuttavien robottien välillä ja siinä Age of Extinction toimii aivan yhtä hyvin kuin kolme aiempaakin elokuvaa. Ja...

siinä oikeastaan se tärkein sitten olikin.

Temput kun ovat edelleen täsmälleen samoja, niin vaikka luojan kiitos se kakkosen nivushuumori onkin edelleen vähemmistössä kuin määräävässä asemassa, on kaikki aiemman kopiota... taas. Sinänsä viihdyttävyyteen tarkoitetut palikat ovat oikeita, sillä tehosteet ovat edelleen näyttäviä, Bayn pakkomielle auringonnousuvalaistukseen synnyttää jälleen mukavia kuvia, musiikki on tehokasta, mukana on harmitonta puujalkahuumoria ja niin edelleen ja niin edelleen. Kun robotti vetää voltin ja muuttaa muotoaan, näyttää se hiton coolilta, mutta niinhän se teki jo 12 000 kertaa aiemminkin. Jossain vaiheessa sellainen rutinoituu liiaksi ja rupeaa siksi kyllästyttämään. Jos tämä olisi ensimmäinen Transformers-elokuva, olisi kyseessä jotain hyvin makeaa sokeriaherkkua jollaista nauttii syntiseksi ilokseen, mutta kun nelososa voisi yhtä hyvin olla yhdeksäs osa, niin se yhdeksäs sokeripommipussikin aiheuttaa ällöolon.

LaBeoufia fyysisemmän Mark Wahlbergin valinta pääosaan on hänen ns. nörttihahmostaan huolimatta tuonut sankarin rooliin toiminnallisempaa osallisuutta, jolloin hän liittyy taisteluun myös räiskimällä kuin vain juoksemalla pakoon, mutta se ei oikeastaan tee elokuvan taikka pääosahahmon itsensä tarinaan mitään muutosta. Käytännössä Wahlbergin esittämä hahmo on yhdistelmä LaBeoufin ja aiempien osien sotilassankaria esittäneen Josh Duhamelin hahmoja ja kun tietää kuinka hyödytön Duhamelin sotilas oli robottitaistelujen tiimellyksessä, niin siitä toiminnallisuudesta huolimatta Wahlberg onkin lopulta vain LaBeouf.

Sinänsä huvittavaa onkin se, että kun kaikkien aiempien kolmen elokuvan ajan ihmissotilaat olivat yhtä hyödyttömiä kuin vastaavat lihasäkit Godzilla-elokuvissa, niin nyt muka käytännössä juuri he olivat papateillaan pistäneet kaikki Autobotit ja Decepticonit sirpaleiksi. Tottakai se on vain sellaista valheellista minäkuvan kiillotusta, sillä heti kun varsinainen toiminta alkaa ovat he taas keksimuruja Unicronin sylissä. Pitihän sitä kuitenkin hetki pullistella ja syyttää maahanmuuttajia töiden viemisestä, kun itse on todellisuudessa syypää siihen miksi ei duunia saa.

Sivuosissa olevat Titus Welliver, Kelsey Grammer ja Stanley Tucci ovat tietenkin tuomassa jonkinlaista painoarvoa ihmishahmoihin, mutta kyllä se edelleen on metalli metallia vastaan joka on merkittävintä ja parhaiten kirjoitettu hahmo on edelleen Optimus Prime. Hieman surulliseltahan se tuntuu, että erikoistehosteelle kirjoitetaan vaikuttavimmat ja syvällisimmät repliikit (jotka tosin ovat vain muunnoksia aiemmin sanotuista), mutta liekö se oikeasti suurikaan miinus, kun oudompaa on se että joku saattaa oikeasti välittää onko ihmispääosassa Mark Wahlberg tai Channing Tatum tai Liam Hemsworth tai Ed O'Neill.

Jos tämä kuulosti nyt liiankin negatiiviselta niin myönnettäköön, että kun mahtipontinen musiikki lähti vyörymään ja tuttu helikopterikamera-ajo esitteli poseeraavaa robottia, olin jälleen hetken ajan pikkupoika joka innoissaan asetteli toimintafiguurejaan suurenmoiseen taisteluun jossa voittaja saattoi olla vain He-Man.

"That's the last time I try to wrestle a comet. "

Elokuvan suomennos on aika mielenkiintoista, sillä sen finglish jossa alienit ovat edelleen alieneja vaikka muu käännös on suomeksi ja iloitseva hihkaisu on "yeah!" (muitakin esimerkkejä löytyy) saa miettimään, että miksi näin? Toki Suomi saattaa olla euroopan amerikkalaisin maa, mutta pitääkö se tunkea kurkusta alas.

No, ainakin Lockdown näyttää Tyler Perrylta.

Tyler Perry on pelottavampi.

Age of Extinction jää niin kesken, että vaikka se viides osa tehtäisiin muutenkin, olisi siihen uskonut jo ilman IMDb-sivuakin.

Tähdet: **

Transformers - Age of Extinction