Elokuvahaaste 2016: 3. Et ole ikinä ennen kuullut elokuvasta

Vierailijoita oudosta maailmasta (Los nuevos extraterrestres, 1983)

Tässäpä elokuva jota en ollut nähnyt aiemmin ja joka kannnellaan ei kertonut minulle hölkäsen pöläystä. Se oli kuitenkin niin houkuttelevan näköinen, että pakkohan se oli silloin aikoinaan hankkia. Hyvä niin, sillä vilkaisu IMDb:n puolelle valaisi jotain. Ensinnäkin kyseessä on bottom-listalle lukeutuva teos (# 37) ja ohjaaja J. Piquer Simon osoittautui hänkin hivenen tutummaksi, koska olen joitakin hänen muita mestariteoksiaan nähnyt. Kalkkunaa ne ovat. Ihanaa, ihanaa kalkkunaa.

Kuitenkin, nyt kun katsoin tämän elokuvan tämän haasteputken vuoksi, oli kyseessä samalla ensikosketukseni sen sisältöön.

Salametsästäjät kulkevat öisessä hyvin päivänvaloisessa metsässä varastamassa linnunmunia pesistä ja ovat varustautuneet kiväärein koska... öö... satakieli on maailman vaarallisin eläin tai jotain? Yllättäen pesänvaltaus keskeytyy kun psykedeelisten valojen johtama meteoriitilta vaikuttava avaruusmurikka iskeytyy maahan ja jättää luolaan kasan suuria niljakkaita munia. Jos kerran nämä salametsästäjät ovat aikeissa tehdä bisnestä juurikin munilla, niin miksi yksi heistä heti nämä uudet oudot munaskuukkelit nähdessään rupeaa raivon vallassa hakkaamaan niitä murskaksi, tappaen sisällä olevat avaruusolentosikiöt. Se ei ymmärrettävästi munien laskijaa ilostuta ja munamurhaaja kokeekin kuolettavan kohtalon.

Samainen metsä on saamassa lisää vierailijoita kun joukko himokkaita studiomuusikoita päättää matkata sinne leireilemään ja lähistöllä asuva pikkupoika samoilee paikalle, varastaen itselleen yhden luolamunista. Metsässä liikuskelevat siis metsästäjille vihainen munaansa etsivä avaruusolento, kaksi jäljelle olevaa salametsästäjää (joista toinen on raiskaustuulella) ja tietenkin ne studiomuusikot. Pian tapahtumat siirtyvät metsänreunamökkiin jossa poika aikuisten ihmisten kanssa asustaa.

Tottakai se pojan nappaama muna kuoriutuu ja hän ottaa ulostautuneen olennon salaiseksi ystäväkseen, joten siinä se E.T.-osuus tuli esille. Sitten alkaa murhaaminen, sillä metsässä kukaan ei kuule huutoasi. Tai ehkä se pätee vain puihin, sillä sen verran äänekkäitä nämä pakoon yrittävät ihmiset ovat.

Takakannessa mainitaan Vierailijoita oudosta maailmasta olevan "E.T.-tyyppinen koko perheen elokuva" ja ikärajana on "soveltuu myös lapsille." Kyllä, jos lapset ovat täysi-ikäisiä, eivätkä pelkää painajaisia. Elokuvan musiikki on todella onnistunutta synahuuruilua, mutta tunnelmaltaan synkkää kuin Tangerine Dream scorettamassa Alienia ja aika synkkäilmeistä on muukin osa elokuvasta, kun kaikki aikuiset tuntuvat olevan taukomatta vihaisia ja jostain syystä etenkin pikkupojan isä (tai isoisä?) on koko ajan kuin olisi syönyt ärripurrimuroja. Se että sankarina sattuu olemaan lapsi ei tee tästä samalla tavalla perheystävällistä kuin vertailuksi otettu E.T., vaan pikemminkin tämä lähentelee E.T.:n kauhuversiota, Xtroa ja vaikka ajoittain ajatuksena tuntuukin olleen kaikille sopiminen, on kokonaisuus kuitenkin sen verran kosketuksissa kauhugenreen ettei tätä voi oikeasti lapsille näyttää. Ellei sitten tietenkin halua traumatisoida heitä. Missä E.T. myöskin onnistuu, sillä kukapa meistä ei ollut itku simmussa kun Elliott ja E.T. olivat kuolemaisillaan ja se jos mikä kulkee pitkän aikaa mustana möykkynä sielussa. Ero lienee kuitenkin siinä että E.T. ei kohdellut lapsia kakaroina, eikä aikuisia idiotteina, jollaisina Vieraita oudosta maailmasta tekee. Enkä muista, että E.T.:ssä olisi kaikkia kutsuttu paskiaisiksi. Mutta kyllähän epäsynkkadubbaus, seksikkäästi vihjailevat naishahmot, vihamieliset miehet ja murhaavat alienit sekoitettuna perhe-elokuvallisuuteen tekevät tästä nimenomaisesta tapauksesta huvittavaa katseltavaa, mutta sitä enimmäkseen sillä niin huono että hyvä-tavalla.

Ja Vierailijoita oudosta maailmasta olikin ilmeisesti alunperin lähtenyt liikkeelle tarkoituksena tehdä kauhuelokuva, mutta muutettu matkan varrella E.T.:n menestyksellä rahastamaan. Ei tainnut onnistua.

Elokuvan budjetista suurin osa lienee kulunut savukoneiden vuokraamiseen, sillä sumuisuutta on enemmän kun Frank Darabontilla ja John Carpenterilla yhteensä. Erityisen hauskaa tuossa sumun käytössä on se, että se on todella epäjohdonmukaista kun metrin päässä on harmaata kuin Matti Vanhanen ja heti vieressä aurinko paistaa kuin se olisi nuollut LSD-lappua. Ukkonenkin jyrähtelee ihan huvin vuoksi, vaikka ei olisi lähimaillakaan. No ainakin tämä on linjassa sen yö on valoisa, päivä musta-toteutuksen kanssa. Kenties se kaiken epäsynkassa oleminen onkin tarkoituksellista, sillä sitähän se dubbauskin on ja yhdessä ne ovat täydellinen ympyrä.

Onneksi elokuvan avaruusolento (tai kaksihan niitä on) on hassun näköinen. Kuin turkikseen pukeutunut muurahaiskarhu ja tuo hieman mieleen Alfin. Siis jos Alf olisi crackaddikti.

Oli synkkä ja myrskyinen yö.

Musiikista tykkäsin kuin hullu puurosta, mutta toive soundtrackin löytämisestä taitaa olla turha, sillä sellaista ei arvatenkaan ole.

Tämä elokuva on luonnollisestikin julkaistu useammalla nimellä ja erilaisilla kansilla, joista osa painottaa enemmän sitä kauhupuolta ja vaikka monet niistä ovat kömpelöllä tavalla mainioita, niin tuo vasemmalla oleva on kaikessa harhaanjohtavuudessaan suosikkini:

Niin ja kun alussa kerroin etten tiennyt tästä elokuvasta mitään entuudestaan, niin elokuvan olennon nähdessäni ja googeloituani erinimiseen suomikanteen, huomasin että vaikka itse elokuvaa en ollutkaan nähnyt aiemmin niin ainakin tuohon toiseen kanteen muistan aiemmin törmänneeni.

Tähdet: *

Vierailijoita oudosta maailmasta