Pikkulapsina veljekset Roemello (Wesley Snipes) ja Raynathan (Michael Wright) joutuivat auttamaan äitiään (Khandi Alexander) vetämään hepoa ja se tuntui molemmista vastenmieliseltä, että kun äiti sitten vetää yliannostuksen ja kuolee naurettavasti ylinäytellen, ollen kuin se vaurioitaan vähättelevä ritari Monty Python and the Holy Grailista (ei se mitään, sillä poikien isäkin [Clarence Williams III] elää vain vetääkseen kaiken yli), niin sitä luulisi veljeksien vihaavan kaikkea huumausaineisiin liittyvää.
Luonnollisesti heistä tuli kotikulmiensa huumekuninkaita ja mitä useamman he saavat koukkuun, sitä paremmin bisnes luistaa ja voi pojat kuinka se bisnes luistaakin. Melkein voisi luulla jonkun vetäneen yliannostuksen liukuvoiteesta.
Kun hillitympi Roemello tapaa ihan kivan, helposti unohdettavan Melissan (Theresa Randle), päättää hän jättää väkivallan ja narkokaupat taakseen, mutta kumipallona luokses pompin-veli Raynathan haluaa sekoilla, mikä aiheuttaa tarpeettomia ongelmia kun samaan aikaan pitäisi pysyä hengissä kilpailevien gangstereiden havitellessa kamakruunua. Eli se on sitä tuttua yritän pois, mutta he vetävät minut takaisin-kamaa.
Aika hyvä ns. mustan musiikin-soundtrack (ei kuitenkaan black metal, ja jatsahtavasti vaikeroiva saksofoni kulutetaan loppuun alle puolessa tunnissa), kulunut mutta silti ihan kelvollinen ryysyistä rikkauksiin ja tuhoon-viha-rakkaus-veljessuhdetarina, mutta muutamat todella pahasti nolostuttavat ylinäyttelemiset ja pateettiset itkuvirsidramatiikat vievät pohjan nautinnolta.
Snipes ei ole huono pääosassa, mutta jotenkin aivan liian poikamainen ollakseen muka elämänkoulun karaisema huumekuvernööri (eli siis yhtä uskottava kuin elämänkoululaiset normaalistikin), eikä Wrightkaan ole ainakaan täysin wrong veljeksistä huolimattomamman roolissa, mutta hänen esiintymistavassaan on jotain ruikuttavaa joka on aina hieman ärsyttänyt minua. Periaatteessa Roemello ja Raynathan ovat olevinaan hieman kuin Michael ja Fredo, mutta koska se todellinen voima jää puuttumaan, piirtyvät he vain samanlaisena kuin tämä Steve Jobs:
Ernie Hudson on kyllä mainio ilkeänä gangsterina joka haluaa syrjäyttää Roemellon, mutta se on liian vähän liian myöhään. Mikä sinänsä on sopivaa, kun kerran roolikin on kärpäsenkakan kokoinen.
Tähdet: **
Sugar Hill
4 kommenttia:
Roemello ja Raynathan. Kuka hitto menee antamaan lapsilleen noin kamalat nimet?
Varmaan joku huippumalli haussa.
Rikosleffojen soundtrackeissa käytetään kyllä liian vähän bläkyä.
Muutenkin bläkkis on aliedustettuna elokuvisssa. Tiesitkö ettei elokuvassa The Women soi kertaakaan Marduk. Ei vaikka siinä näyttelee Bette Midler. Hitto mitä bullshittii!
Lähetä kommentti