On aika taas esitellä elokuva sun muu-hankintoja, kun edelliskerrasta lienee jo jotain kuukauden päivät?
Samaa tuttua huttuahan se edelleenkin on ja jälleen kerran aikamoisella määrä korvaa laadun-ladulla hiihdellään taas, paitsi että siellä on joukossa muutama niin laadukas teos, että ne pelkästään kenkivät kaikki Van Helsingit ojaan. Totutusti läjä koostuu verkkokauppa- ja kirppisostoksista ja ihan noin vain tutuilta saaduista, joita nyt onkin aika reippaasti sillä päälle parikymmentä elokuvaa on saatu lahjoituksina kavereilta jotka ovat olleet karsimassa valikoimaansa ja kysyivät olisinko halukas ostamaan joitakin elokuvia. Sanoin en, mutta voin kyllä ottaa vastaan. Pääosin ei siksi, että kuten yleensä ne elokuvat joista kaikki haluavat eroon ovat niitä joita kukaan ei halua ottaa (no mutta hei, Van Helsing).
Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, elokuvalevyjen suhteen olin eniten innoissani löytäessäni jälleen yhden 4 great movies on 2 dvd's-kokoelman (eli tuo ensimmäisessä kuvassa toinen oikealla alhaalla oleva Psychological Thriller Movies), vaikka se nyt sisältääkin kaksi minulla jo ennestään olevaa ja vain yhden jota en ole aiemmin nähnyt.
Niin ja nyt voi sanoa ettei ainakaan videokasetteja ollut ylihnnoiteltu, sillä ne olivat kukin 5 senttiä kappaleelta. Luonnollisesti jouduin maksamaan ne 50 euron setelillä, mikä on aina suositeltavaa. Etenkin heti aamulla kun liikkeen ovet ovat vasta auenneet ja vaihtorahaakin on kertynyt runsaasti.
Lukemista löytyi muutaman ankkakirjan ja yhden Älli ja Tälli-albumin verran, joiden ansiosta Ankkojen maailmanhistoria-sarja on yhtä vaille kokonainen ja Älli ja Tälli-sarjakin lähes täysi.
Pitkästä aikaa löytyi useampi levyllinen mieluisaa musiikkiakin ja älkää antako Poptori-merkin taikka Humperdinckin viiksien hämätä, sillä There Goes My Everything on erittäin mainio kokoelma. Siis jos pitää sellaista lempeästä petimusiikista.
Tuo Acid Jazz-kokoelma on sisältönsä puolesta miellyttävää kuunneltavaa, mutta ärsyttää että sen smooth jazz-sisällöstä käytetään acid-titteliä. Toki useampi tuon kokoelman yhtyeistä on lajityypitelty musiikkinsa puolesta sellaiseksi, mutta jos Brand New Heavies on se eniten "acid", niin termi on yhtä oikeasssa kuin jos Rage Againt the Machine luokiteltaisiin nu metalliksi.
He jotka ovat lukeneet tätä blogia kauemminkin tai muuten vain tuntevat allekirjoittaneen tietävät taikka sitten eivät, että minä diggaan syntikkamusiikista ja hyllyistäni löytyy aikamoinen pino kaikenlaisia syntikkakokoelmalevyjä jotka olivat joskus ihan 90-luvun alussa kuumaa kamaa aina urheiluruudun tunnaria myöten (tai tarkemmin muistaakseni raviosuuden kohdalla). Joten en luonnollisestikaan edes harkinnut tuon Greatest Synthesizer Hitsin väliin jättämistä.
Huvittavasti se on Star Inc.-nimellä toimivan Ed Starkinkin kokoelma ja silloin kun nuo syntikkalevyt olivat tv:stä tuttu hittituote, niin jos ne eivät olleet Gino Marinellon levyjä niin ne olivat juuri Starinkin.
Seuraavassa kuvassa ylemmät levyt ovat Starinkin ja alemmat Marinellon, joskin kyllä ne Starinkin tapaukset olivat ehdottomasti tunnetumpia ja kukaan ei oikeasti tuntunut tietävän etteivät enimmäkseen covereista koostuneet levytykset olleetkaan Vangeliksen, Jarren, Moroderin ja kumppaneiden aikaansaannoksia vaan jonkun kukaliestarinkin soittamia.
Minulla on myös muutama niistä televisiossakin aikoinaan mainostetuista Synthesizer Greatest-kokoelmista joissa oli kaikissa coolit avaruudelliset kansikuvat, mutta vaikka Starinkin fanisivut listaavatkin ylpeästi juuri ne hänen diskografiaansa niin itse levyistä sen tiedon löytäminen edellyttää suurennuslasin avustusta, sillä sen verran pikkupräntillä se mainitaan. Mikä johtunee varmasti siitä, että haluttiin antaa mielikuva kappaleiden olevan originaaliesityksiä, taikka sitten kuten aika monessa muussakin tapauksessa on käynyt ilmi, niin osa onkin ja osa tälläisen Starinkin coveroimia sävellyksiä. Minkä vuoksi minulla siis saattaa olla enemmänkin Starinkin jälkiä levykokoelmassani, mutta en vain ole huomannut sitä.
Huvittavasti noita kuvassa olevia kokoelmia ei mainita Starinkin fanisivustolla, vaikka niissä sentään on kansissa miehen Star Inc.-logo.
Enkä nyt ole liikkeellä tarkoituksena dissatakseni Starinkia siitä, että hän myy levyjä harhauttaen ostajaa, sillä ihan hyvin ja ajoittain hämäämään yksi yhteen hän kappaleet esittää, jolloin ne ovat varsin miellyttävää kuunneltavaa. Pidän myös äijää nokkelana siinä suhteessa, että hän puski ison kasan syntikkakokoelmia ulos ja ne kaikki pyörivät samojen Oxygenejen ja Midnight Expressien ympärillä, jolloin hän sai myydyksi samat kappaleet uudestaan ja uudestaan. Lisäksi Starink pisti joukkoon aina pari omaakin syntikkakappalettaan ja pääsi tällä tavoin suurnimien kuten Vangeliksen ja Edgar Froesen joukkoon. One of us!
9 kommenttia:
Pakko kyllä antaa kehuja noiden synttikkalevyjen hankkimisesta. Ovat meinaten sellaisia, joita mielelläni itsekin kuunteluun hommaisin. Täälläpäin ei vain taideta sen tyyppisestä musasta pahemmin perustaa, kun en ole niihin pahemmin missään törmäillyt. Tai jos olen, niin tehnyt sen tietämättäni ja huomaamaattani. Kateellinen siis olen noista syntsaläpysköistä, heh.
Halinallet show! <3 Jos jostain löytäisin sen halinalle-elokuvan, jossa ne oli Liisa ihmemaassa -maailmassa, niin olisin onnelinen.
Niitä syntikkakokoelmia tuli aikoinaan kerättyä kasetteina, cd-muodossa tuntuvat olevan aika harvinaista herkkua.
Jopas, Nuori Naimaton Nainen- keräilykokoelma. En tiennytkään että siitä oli kakkososakin tehty.
Mun kokemuksen mukaan ihmiset hävittää kaikenlaisia leffoja tätä nykyä. Ei oo muodissa pitää dvd-kokoelmia. Muutamaia viikkoja sit vaihtoringistä hain jollain alle 2 e:n vaihtarilla kauhukoira-boxin. Tiedä sitten siitä laadusta, mä olen melko helposti viihtyvää sortttia kylläkin, joten..
Noita Synthesizer Greatest-kokoelmia oli minullakin alunperin kasetteina, kunnes sitten tilanne muuttui. Nyttemmin niitä on aika vähäisenlaisesti liikenteessä, mutta aikoinaan niitä julkaistiin aika rutosti. Oli näiden tälläisten "eri artisteja" sisältävien kokoelmien ohella paljon johonkin tiettyyn säveltäjään kohdistuvia tribuuttilevyjä ja etenkin kaikenlaisia tv- ja elokuvatunnareita sisältäviä kokoelmia.
Jotenkin mielenkiintoista on se, että aika harva ikäluokkaani kuuluvista tutuistani tuntui kuuntelevan Moroderia ja vastaavia, kun jos syna soi musiikkivalinnoissa niin se oli enemmänkin Dingon poppia taikka Nine Inch Nailsin kolkkoutta. Niin ja tietenkin kun edustan sitä ikäluokkaa joista suurin osa tuntui olleen tukkahevin pauloissa, niin kaikenlainen koneistus tuntui olevan nou nou, vaikka piru vie, kyllähän kaikki Alice Cooperitkin antoivat koskettimien soida.
Filmtowissa työskennellessäni minulla oli tapanani soitella elokuvamusiikin ohella ambienttia ja juurikin Jarren kaltaista syntikkakamaa ja silloin sain kunnian tutustua kahteen henkilöön joista toinen oli intohimoinen Vangelis-fani ja toinen puolestaan Tangerine Dreamin suurkuluttaja. Sen ohella, että sain heistä erinomaiset keskustelukumppanit, tulin myös puolivahingossa kertarykäyksellä kasvattaneeksi niin sekä Vangelis- että TD-valikoimiani. Jos karsin Vangeliksesta Afrodites Childin ja TD:stä soolotuotannot, niin edellistä minulla on 18 levyä ja jälkimmäistä vaivaiset 38. Ja tämä vain huomioiden fyysisessä muodossa olevat. Joskaan kaikki TD ei aivan mene syntikkakaman puolelle.
Tosin vertailun vuoksi voisin mainita, että minulla on esimerkiksi 16 My Life With The Thrill Kill Kultia, 23 David Bowieta, 25 KMFDM:ää ja 60 Depeche Modea, joten se 18 ja 38 on aika normi määrä minun tapauksessani. Öö, okei.
Okei, Edgar Froesen soololevyjä on kuusi, Christopher Frankelta viisi ja yksi Peter Baumann. Lisäksi minulla on vielä yksi mp3/dvd-levy joka sisältää 30 Tangerine Dream "levyjä", joista suuri osa on vähemmän virallisia keikkatallenteita.
Olenko muuten maininnut, että pidän Tangerine Dreamin musiikista?
Syntikkamusiikista tuli mieleen että Don Camillossa (1984) on hieno syntikkascore kyllä.
Enkä minä ole robotti.
Todista ettet ole.
Painoin "En ole robotti" painiketta jotta saisin lähetettyä kommentin ylipäänsä, sekä tässä kuvassa esiintyy minun käteni pitelemässä esinettä sekä tässä kuvassa minut voi nähdä heijastuksesta. Ja siitä piti näpätä kuva kun kerran tilasin kamaa Japanista ja kuplamuovin ja teipin väliin oli jäänyt Japanilainen ötökkä, mutta se ei liity tähän.
Lähetä kommentti