ATTACK OF THE MONSTERS (1969)
Elokuva numero 13 vuoroon ja vihdoinkin mukaan astelee Japanilaista jättihirviöelokuvaa Gameran kilpikonnaisessa kuoressa.
Lyhyesti kerrottuna Gamera on jättihirviö ja jättihirviöiden tehtävä on tuhota kaupunki, simple as that.
Avaruuden syövereistä Maahan saapuu jonkinlainen radioaalto, mutta kuka koettaa saada yhteyttä meihin, ystävä vai vihollinen ja missä Jodie Foster on silloin kun häntä tarvitaan? Ja tähän radioyhteyden yritykseen ei muuten sitten enää palatakaan myöhemmin elokuvassa.
Toisaalla kolme muksua huomaa kaukoputkella leikkiessään ilmakehään saapuvan avaruusaluksen ja innokkaat lapset päättävän mennä katselemaan läheiseen metsikköön laskeutunutta alusta. Lasten haaveena on löytää edistyneempiä siviilisaatioita, paikkoja joissa ei ole sotia tai auto-onnettomuuksia. Auto-onnettomuuksia? Lapset löytävät avaruusaluksen ja kunhan olemme ensin nähneet selvästi pienoismallin näköisen pienoismallin, voimmekin seuraavaksi katsella suurta kuvasuurennosta samaisesta aluksesta ja luonnollisestikin tämä kuva on suurennettaessa menettänyt huomattavan osan terävyydestään. Lapsikolmikon poikaduo astelee tyhjän aluksen sisään ja aloittaa matkan avaruuteen jossa he kohtaavat Gameran, kiltin rakettimoottorisen torahammaskilpikonnajättiläisen. Gamera rikkoo meteoriitteja ja aloittaa holtittoman pyörimisen. Öö, okei.
Pojat saapuvat kaukaisella pienoismalliplaneetalle jossa vesi kulkee takaperin ja jättiläishirviöt Gyaos (hopeinen lasereita ampuva kulmikas lepakko) ja Guiron (veitsipäinen leguaani) tappelevat ja Guiron kilpistää Gyaosin ampuman laserin joka johtaa niin sanottuun omaan maaliin kun tuo laser leikkaa oman jalan irti. Seuraavaksi pojat kohtaavat planeetan asukkaita, hopeisiin karnevaaliasuihin pukeutuneita neitoja jotka kuulostavat Jawoilta, mutta onneksi jälkimmäinen asia korjataan jollain universaalitulkkauskoneilla joka muuntaa heidän ääntelynsä huonoksi dubbaukseksi. Ai niin, planeetta on sitten nimeltään Terra ja se on Maan kaltainen planeetta auringon toisella puolella, emme vain ole huomanneet sen olemassaoloa juuri siksi että aurinko hengailee siinä välissä.
Terran asukkailla on ongelma, tai kaksikin. Ensimmäinen on se, että Gyaos terrorisoi planeettaa ja toinen on jonkinlainen kasvihuoneilmiö joka on muuttamassa planeetan ilmastoa ääriarktiseksi. Ensimmäiseen asiaan ratkaisu on Terran asukkaiden kontrolloima Guiron, toiseen asiaan ratkaisuna on,,, väliäkö sillä, koska nyt on aivan liian tärkeää huomioida se, että Terran asukkaat haluavat selvittää ovatko pojat myrkyllisiä, sillä jos eivät ole niin heidät voidaan syödä.
Sillä välin toisaalla Maahan jäänyt tyttö koettaa saada muita uskomaan poikien kadonneen taivaalle avaruusaluksella, mutta eihän sitä kukaan usko joten se siitä.
Muualla Gamera lentelee ympäri ämpäri avaruutta.
Eipä siellä Terralla näytä pahemmin asukkaita olevan, kun näemme toistuvasti vain samat kaksi neitoa. Näistä neidoista puheenollen, heidän suunnitelmansa syödä poikien aivot keskeytyvät kun Gamera saapuu paikalle. Koska ohjukset eivät Gameraan pure, niin päästetäänpä Guiron irti ja monsteritappelu voi alkaa. Guironin veitsipää ei lävistä Gameran kilpeä, mutta kuonosta ammutut heittotähdet leikkaavat Gameraa suht' tyydyttäväti, kunnes Gamera ymmärtää pesäpalloilla tähdet takaisin. No, ilmeisesti Gamera hukkuu ja pojat pakenevat joutuakseen vangeiksi.
Maassa toimittajat ovat saaneet vihiä poikien päätymisestä avaruuteen ja nyt tietenkin asiasta puhunutta tyttöäkin uskotaan. Tällä välin Terralaiset saavat huomata Guironin hyökkäävän kaupunkia ja orjuuttajiaan vastaan. Kun toisen Terraneidon päälle putoaa vaahtokumilavaste, toinen neito ampu tämän loukkaantuneen Terralaisen ja mainiosti lasersäde tulee aseen vierestä.
Gamera herää ja uusi matsi Guironin kanssa voi alkaa. Gamera voimistelee (ihan oikeasti) ja soittaa ilmakitaraa (ihan oikeasti.) HEI! MITÄS TÄMÄ ON OLEVINAAN? Gamera harrastaa fellaatiota Guironin kanssa. Pojat ampuvat ohjuksia joilla lävistetetään Guiron ja Gamera taitaa tehdä klassisen "the roof is on fire"-eleen.
Guironin kuoltua pojat astelevat avaruusaluksen sisään jonka Gamera laittaa suuhunsa ja vie takaisin Maahan.
Mutta mitä tapahtui Gyaosille?
Elokuvan pienoismallilavasteet ovat ihanan kömpelöitä ja koko Attack Of The Monstersin maailmasta tulee mukavasti mieleen Nalle Luppakorva.
Attackin naivistinen futurolookki on aivan loistavaa Futuro-taloista lookkia.
Juoni on tyypillisen ilmavaa, näyttelijät tavanomaisen pihalla, hirviöt perinteisen kumisia, mutta missä ovat kaupunkituhot? Kyseessä on siis mainio, joskin mukavan valitettavan keskitasoisen kiva oman lajityyppinsä edustaja.
Tähdet: ***
Attack Of The Monsters
GAMERA THE INVINCIBLE (1966)
Heti perään lisää Gameraa, joka on tehty edellistä aiemmin ja täten olisi voinut olla levylläkin ennen edellistä. Mitä? Ai että olisihan voinut katsoa tämän ennen Attackia sillä valinnat ovat vain napin painalluksen päässä. Aivan liian vaikeaa minulle.
Amerikkalais-kanadalainen tutkimusryhmä on antarktiksella ja kylläpäs jenkeillä ja kanukeilla on aasialaiset kasvonpiirteet. Seuraavaksi jenkit pudottavat aseellisilla toimillaan neukkulentokoneen samaisella alueella ja sopivasti tuo neuvostokone kuljetti mukanaan atomipommia jonka räjähdys herättää jään alla uinuvan Gameran.
Gamera kaataa laivan.
Pian uutisointi jättiläiskilpikonnasta kiertää ympäri maailman ja media ja ihmiset spekuloivat voiko kyseessä olla todellinen olento, vaiko onko kyse Ruokolahden jättiläisleijonasta. Toisaalla Japanissa, Tokion läheisyydessä pienen pojan vanhemmat vaativat tätä luopumaan lemmikkikilpikonnastaan ja hankkimaan ihmisystäviä, ja voi luoja kuinka nerokkaan repliikin kuulemmekaan: " I realize this might seem cruel. It is." Jep, noin sitä pitää lohduttaa omaa lasta. Gamera vilkuilee nurkan takaa pikkupoikaa ja pian esittäytyy koko kansalle. Poika säikähtää Gameraa ja juoksee turvaan majakan huipulle, Gamera tuhoaa majakan ja pelastaa pojan. Nyt kansa iloitsee sankarillisen Gameran lapsipelastuksesta, mutta hei, ettekö te huomanneet että sekuntia aiemmin Gamera koetti tappaa sen pojan. Ei ihmekään, että Gamera on tunnetusti lasten suosikkihirviö.
Gamera pistää paikkoja remonttiin, syö sotilaiden ammukset ja vaikuttaa täysin voittamattomalta. Kun tuli, lyijy, taikka ydinlaskeuma ei Gameraa hetkauta, niin kenties armeijan kehittämästä jäädytyspommista olisi jonkinlaista hyötyä. Siltä näyttää, sillä jäädytyspommien ja dynamiitin avulla Gamera saadaan selälleen ja tällöin hän on avuton. MUTTA! Gamerallahan on rakettimoottorit joiden avulla hän voi lentää pois, kääntyä ja jatkaa destruktiotaan
Maailman johtajat kerääntyvät sopimaan yhteistyöstä Gameran pysäyttämiseksi ja tässä kohdassa tuodaan mukaan se näihin elokuviin yhdistetty kylmän sodan ja ydinuhan tematiikka kun jenkit ja neukut pullistelevat toisilleen, mutta lopulta päättävät että yhteinen hyvä on hyväksi.
Gamera riehuu ja aiemmin nähty poika haluaa tavata kilpparin koska hän ajattelee jättiläishirviön olevan ystävänsä. Lopulta Gamera houkutellaan raketin sisään joka ammutaan Marsiin.
Ihan perushyvää monsterimeininkiä, vaikkakin materiaalista tuhoa olisi saanut olla huomattavasti enemmän. Halusi tai ei, niin hiekkalinnojen potkiminen on näille elokuville tärkeää ja jos sitä nälkää ei tyydytetä niin miksi edes yrittää. Silloin kuin Gamera antaa kaupungille extreme makeoveria niin maailman tilanteesta huolimatta se on hauskaa. Sori vaan.
Attack oli värielokuva Invinciblen ollessa mustavalkoinen ja itse Gameraa ajatellen mustavalkoisuus on sopivampi siinä mielessä, että hahmohan näyttää melkeinpä siltä että se saattaisi olla joidenkin mielestä jopa pelottava. Värillisenä Gamera näyttää kumiselta jättiläiskilpikonnalta, mutta mustavalkoisena se näyttää mustavalkoiselta kumiselta jättiläiskilpikonnalta ja siinä on suuri ero.
Tähdet: ***
Gamera The Invincible
SANTA CLAUS CONQUERS THE MARTIANS (1964)
Tämäpä saattaa olla Teille ja muille kaikista näistä tämän boksin elokuvista tutuin vaikka ette sitä heti muistaisikaan. Tämä kun esitettiin suomenkin televisiossa muistaakseni Teema-kanavan toimesta vuosi tai kaksi sitten joulun yhteydessä, joten useampi kuin yksi ihminen saattoi sen silloin katsoakin.
On siis joulun aika ja televisiossa on meneillään ohjelma jossa esitellään Joulupukin pajan toimintaa. Luonnollisestikin tämä ohjelma on myös katseltavissa Marsissa jossa Teletappeja muistuttavat lapset katsovat sitä ilmeettöminä. Marsilaisten johtaja Kimar (Leonard Hicks) on huolissaan kun planeetan lapset käyttäytyvät oudosti ja pian ilmenee että levottomuuksien syynä on joulunkaipuu. Marsissa kun ei joulua vietetä, joten siellä ei myöskään ole Joulupukkia jakamassa lahjoja, mutta nyt Maan televisio-ohjelmien myötä ovat lapset alkaneet toivomaan myös joulua omaan kulttuuriinsa. Kimar saa ajatuksen, että jos lapset haluavat joulun niin joulun he myös tulevat saamaan. Siispä mennään kaappaamaan Joulupukkia. Eli tämähän on vähän kuin Painajainen Ennen Joulua.
Maahan saavuttuaan Kimar miehineen kohtaavat pienet lapset, Billyn (Victor Stiles) ja Bettyn (Donna Conforti) jotka kaapataan mukaan eräänlaisiksi matkaoppaiksi, ja pian on myös Joulupukki (John Call) pussissa, joten palatkaamme Marsiin. Huomautettakoon että nämä Marsilaiset eivät ole yhtään sen enempää "pahoja" kuin Jack Skellington. He haluavat tehdä hyvää, mutta metodit ovat hiukan karkeat. Yksi Marsilaisista, Voldar (Vincent Beck) kuitenkin on Grinch ytimiään myöten ja hän ei todellakaan hyväksy ajatusta ilosta ja nautinnosta, joten hän pyrkii estämään joulun toteutumisen.
Positiivisesta mielialasta huolimatta Joulupukki, Billy ja Betty ovat kuitenkin nyt käytännössä Marsin vankeja ja hohotteleva pukki alkaa valmistamaan leluja planeetan lapsille.
Voldar päättää omien apulaisten kanssa kaapata Joulupukin omiin sadistisiin tarkoituksiinsa, mutta erehdyksessä he nappaavatkin pukiksi pukeutuneen Marsilaisen koomisen kevennyksen Dropon (Bill McCutcheon), mutta ainakin he onnistuvat sabotoimaan lahjojentekokoneen joka nyt syytää mutanttileluja. Baseballtennismaila, it's madness i tell you.
Voldarin päälle suihkutetaan vettä ja siten on kaikki taas kunnossa. Marsilaiset ovat oppineet arvostamaan joulua ja luomaan sen itse itsellensä, joten Joulupukki, Billy ja Betty saavat palata rauhassa kotiinsa. Loppuun vielä iloisuutta huokuva teemalaulu jonka lyriikatkin esitetään ruudulla jotta pääsemme kunnon karaokefiilikseen:
"Hang up that mistletoe
soon you'll hear ho! ho! ho!
on christmas day
you'll wake up and you'll say
hooray for santy claus."
Tämä on taas yksi niitä elokuvia jotka usein listataan mukaan kaikkien aikojen huonoimpien elokuvien joukkoon, sinne Manosin, Robot Monsterin ja Plan 9:n sekaan ja myös IMDb:llä se on päätynyt bottom-listalle. No onhan kyseessä todella huono elokuva. Lavasteet ovat paperisia, antennipäiset Marsilaiset ovat maskeerattu suttuisesti, Marsilainen robotti on hopeiseen pahviin puettu ihminen, juoni on täyttä kuraa, näyttelijät ovat luonnollisestikin hyvin heikkoja ja elokuva on muutoinkin kokonaisuudessaan selvää kompostin alimmainen-sarjaa. Vastaavasti elokuva osoittaa kuitenkin toistuvasti olevasti tietoisesti kieli poskessa tehty, eikä vain vahingossa huvittava ja nolo kuten nämä bottom-elokuvat yleensä ovat. Siis jos naurettava elokuva pyrkiikin ajoittain tahallisesti olemaan naurettava, niin onko se nyt ihan niin naurettava. Tämä elokuvan jonkinlainen itsetietoisuuden tunne aiheuttaa sen, että liian usein elokuvaa katsellessa tulee mieleen että tekijöiden tarkoitus on ollutkin tehdä tarkoituksella kulttielokuvaa, vähän samaan tapaan kuin Snakes On A Plane-moskan tekijöillä oli. Siksipä se ei Snakesin tavoin myöskään oikein toimi, koska ollakseen hupsun nimensä kaltaista hubaa on Santa Claus Conquers The Martians yksinkertaisesti vain aivan liian tylsä sellaiseksi.
Tähdet: *
Santa Claus Conquers The Martians
TEENAGERS FROM OUTER SPACE (1959)
Ufo laskeutuu syrjäseudulle. Luukku avautuu. Näemme kypäräpäisen hahmon nousevan. Voi jumalauta, se sädetti just koiran luurangoksi!
Pian esille on astunut yhteensä viisi henkilöä ja nämä avaruusmiehet ovat tulleet aina kaukaa Gargonista (beats me) saakka etsimään planeettoja joita hyödyntää ja joiden kansoja orjuuttaa. Yksi heistä, Derek (David Love) kuitenkin on inhimillinen, tai gargonillinen, eikä halua olla mukana tuhoamassa Maata joka selkeästi on älykkäiden olentojen kotipaikka, joten ilmeisesti kotitehtävät on tehty huonosti. Derek pidätetään ja päätetään että kotona hän saisi nousta puolustamaan itseään petturuudesta. Derek pakenee tuntemattomaan Maahan.
Saamme tietää, että Derek on Gargonin johtajan poika, seikka josta Derek itse ei ole tietoinen, mutta mitäpä tuosta ja nyt muiden Maahan saapuvien Gargonien tulee saada Derek kiinni elävänä, mutta jos nyt ihan pakko on niin saa hänet tappaakin. Siispä kollega Thor (Bryan Grant) lähtee perään ja sädettää matkalla ihmisiä luurangoiksi samaan tapaan kuin Mars Hyökkää-elokuvassa tehdään.
Derek törmää pikkukaupungissa Lumikkia muistuttavaan Bettyyn (Dawn Bender) ja jostain syystä Betty kutsuu samantien oudosti puhuvan, oudosti pukeutuvan, oudosti käyttäytyvän muukalaisen asumaan itsensä ja isoisänsä luokse ja vuokran kanssakaan ei tarvitse stressata.
Thor riehuu ja saa lyijyä sisuksiinsa kiitos joidenkin miesten mustissa. Haavoittunut Thor pakottaa aseella uhaten Derekin ja Bettyn mukaansa ja joku puoskari leikkelee Thoria. Tässä samalla Derek saa tietää olevansa Gargonin johtajan poika. Niin ja Bettyllekin on jo selvää, että Derek on parempaan elokuvaan viitaten ei tästä maailmasta.
Derek ja Betty pääsevät pakenemaan Thorilta joka lähtee perään ja ajaa jyrkänteeltä alas, päätyen poliisin huomaan. Niin ja jossain luolassa on jonkinlainen hirviö ja kohta tuo hirviö paljastuu,,, sehän on jättiläishummerin varjo. Varjo? Derek ampuu valopyssyllä hummeria ja se kuolee.
Derek ymmärtää että Gargonit tulevat lähettämään lisää hummereita Maahan ja pohdittuaan hetken lojaalisuuttaa kotiplaneettaansa kohtaan ja sympatiaansa ihmisiä kohtaan päättää hän houkutella lähestyvän Gargon-laivasto itsetuhoon. No, se siitä sitten. Ai niin, tietenkin Derek kuolee siinä samassa.
Avaruusolento nimeltä Derek?
Kyseessä on sinänsä ihan kiva elokuva lajityypillilleen ominaisine ideoineen. Teinit ovat kaukana teini-iästä, efektit ovat ihastuttavan kömpelöitä, näyttelijät niin puisevia että metsäpalon uhka on pelottavan läheinen, mutta jo niin kovin monta samankaltaista elokuvaa nähneenä joudun toteamaan, että vaikka tämä saattaisi olla huonompikin, niin mielummin sen olisi suonut olevan parempi. Okei, rakastin kyllä sitä ideaa että elokuvan hirviö oli suurimman osan ajasta tavallisen hummerin suurennettu varjokuva. Eikä tietenkään voida sivuuttaa sitä, että Gargonien univormut olivat aika makeita ja näyttääpi siltä, että alkuperäinen V-sarja taisi saada hieman vaikutteita tästä elokuvasta, vaikkakaan siinä avaruusolentojen jalkineet eivät olleet kenkien päälle vedetyt valkoiset sukat.
Tähdet: *
Teenagers From Outer Space
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti