Toki Furlong tekee edelleen säännöllisesti elokuvia, että ei ura näemmä ole vaihtumassa, mutta kun katsoo hänen elokuviaan niin ylennysten sijaan hän on ilmeisesti joutunut johonkin alennusputkeen.
Furlong aloitti uransa niinkin pienimuotoisessa elokuvassa kuin Terminator 2, joka ainakin valmistumisvuonnaan oli ns. maailman ison toimintaelokuva. Sitten 23 vuotiaaksi kasvettuaan oli meriittilistalla jo niiden perinteisten teinikauhisteluiden ja vastaavien lisäksi sellaisia erinomaisuuksia kuten Pikku Odessa, American History X ja Elukkatehdas. Siis elokuvia ja rooleja jotka tuntuvat oikeasti joltakin.
Poislukien Terminator, niin ehkä Furlongin elokuvien budjetit eivät ole muuttuneet, mutta niiden laadullinen taso on romahtanut niin matalalle, että siinä tarvitaan jo taskulamppua avuksi.
Luulisi että kolmen erittäin onnistuneen draamaroolin jälkeen Furlongille tarjottaisiin elokuvia joissa olisi edes jonkinlaista haastetta. Elukkatehdas on vuodelta 2000, eli suhteellisen uusi tapaus, mutta kaikki Furlongin elokuvat tuon jälkeen ovat olleet vain ja ainoastaan välitöiden makuisia, jos edes sitäkään. Aikaisemmin vastaavat elokuvat olivat oikeasti taukoja hyvien elokuvien välillä, nyt ne näyttäisivät olevan jokapäiväistä leipää.
Eikö Furlong osaa valita elokuviaan oikein? Eikö hänelle tarjota enää hyviä elokuvia? Pitääkö tässä nyt odottaa Mickey Rourke-ilmiötä ja katsoa kuinka Furlong tekee comebackia parinkymmenen, kolmenkymmenen vuoden päästä?
Mainitsenpa sen, että Terminator kakkosessa hän oli enimmäkseen vain pirun ärsyttävä, mutta onhan se kova tapaus esikoiselokuvaksi.
Edward Furlongin pitäisi olla siellä jossain Edvard Nortonin rinnalla, tilanteessa jossa omaa jonkinlaista määräämisoikeutta omiin roolivalintoihinsa.
Lahjakkuutta pojasta ainakin löytyy.
Ja nyt illan elokuvamme.
Joshua Shapira (Tim Roth) on ammattitappaja joka joutuu keikalle Brooklyniin, Odessan kaupunginosaan. Joshua ei ole kovinkaan hyvillään uudesta tehtävästään sillä se sijoittuu hänen lapsuudenmaisemiinsa, mutta hän suostuu suorittamaan sen.
Palatessaan kotiinsa, joutuu Joshua kohtaamaan menneisyyden aaveet. Kotona on aivokasvaimeen kuoleva äiti Irina (Vanessa Redgrave), vanhoillinen kovalla kädellä kasvattava isä Arkady (Maximilian Schell) ja pikkuveli Reuben (Edward Furlong).
Joshuan välit perheeseensä ovat katkenneet Joshuan ammatinvalinnan vuoksi ja Arkady on kieltänyt poikansa.
Joshuan ongelmat Odessan alueella eivät jää vain perheen sisäisiksi, vaan hän on paikkakunnalla persona non grata yleisestikin, sillä hän on aikoinaan tappanut paikallisen gangsteripäällikön pojan ja saanut siitä syystä eräänlaisen porttikiellon alueelle.
Siispä Joshua pyrkii olemaan mahdollisimman näkymätön, mutta halu tavata pikkuveljeä ja elää omassa kodissaan alkaa tuntua vastustamattomalta. Joten ei kestä kauaa ennen kuin pikkulinnut alkavat visertämään.
Joshua pyrkii tekemään rauhaa isänsä kanssa, tapaamaan äitinsä, opastamaan veljeään pois isoveli-idolisoinnista ja hoitamaan työnsä joka aikoinaan hänet pois kotoaan ajoi.
Kun Joshua saa kuulla isänsä lyöneen Reubenia, aikoo hän rangaista isäänsä. Isä syyttää Joshuaa perheen hajottamisesta, mutta isän kasvatus teki Joshuasta sellaisen kuin hän on.
Ja lopulta Joshuan menneisyyden teot ottavat hänet kiinni.
Pikku Odessa on erinomainen elokuva joka on enemmän draama kuin trilleri. Vaikka elokuvan juonessa on Tim Roth ammattitappajana joka tulee Odessaan lahtaamaan jonkun, niin siltä on turha odottaa lähes minkäänlaista toimintaelokuvallista toimintaa. Seikka että Roth on tappaja hommissaan on aivan sivuseikka tässä elokuvassa, sitä tarvitaan vain syynä palauttaa Rothin hahmo kotikonnuilleen. Elokuva kertoo tappamisen sijaan tuhjaapojan paluusta kotiin ja syistä miksi tämä on aikoinaan kotoaan lähtenyt. Eli perhedraamassa sukelletaan.
Elokuva sisältää tietenkin jonkin verran väkivaltaa, mutta aivan minimaalisesti. Joskin sekin vähäinen määrä on kieltämättä aika agressiivista.
Pikku Odessa on hyvin näytelty, rauhallinen elokuva joka on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
On kuitenkin varoitettava että sen ylitsevuotava melankolia ja äärimmäisen masentava lopetus aiheuttaa kyllä sen verran palaa kurkkuun, että suosittelen ottamaan rinnalle jonkin kevyemmän elokuvan, muuten saattaa jäädä liian surullinen olotila jälkimauksi.
Kuitenkin tällä tavoin pitäisi draamaa pystyä aina tekemään. Eli siten että se saa silmät kostumaan, mutta ilman että se tuntuisi siltä kuin sen tarkoituksena olisi saada silmät kostumaan.
Tähdet: ****
Pikku Odessa
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti