Buffyn elokuvaversiota ei aikoinaan mainostettukaan naispääosan esittäjällään, vaan miespääosassa olevalla Luke Perrylla, joka tuolloin oli kova sana kiitos Beverly Hills 90210:n ansiota... Sarja joka muuten oli suomessa alunperin nimeltään L.A. Beat. Mutta jos Buffyn oli tarkoitus olla Luke Perryn läpimurto elokuvamarkkinoilla, niin lienee parempi ettei hänestä tullut isoa tähteä television ulkopuolella, sillä sen verran puuduttava hän tässä tapauksessa on.
En juurikaan seurannut Buffyn tv-inkarnaatiota ensimmäistä kautta pidemmälle. Osaksi syystä etten pitänyt pääosan esittäjästä, mutta myös siitä syystä että se oli toimintasarjaksi aivan suunnattoman tylsää O.C.-henkistä teinivinkunaa. 90-luvun alussa olin oikeasti kuitenkin jokseekin innoissani tuosta elokuvasta ja sen vuoksi annoin myöhemmin tv-sarjallekin mahdollisuuden. Elokuvan ostin siitä syystä, että siinä oli mukana Rutger Hauer ja Donald Sutherland, joita kumpaakaan ei luonnollisesti tv-versiossa näkynyt. Tuohon aikaan Rutger Hauer oli minulle jonkinlainen laadun tae, vaikka nykyään hän on pikemmin muistuma siitä kuinka oli muinoin laadun tae. Sutherland on näyttelemisen laadullinen takuu edelleenkin.
Alussa on hyvin nopea minuutin parin pituinen intro jossa oikeastaan kerrotaan koko elokuvan tarina. Eli ollaan keskiajalla ja kerrotaan että vampyyreja hengailee siellä täällä, mutta niitä vastustaa tietyn syntymämerkin (noidan merkki) omaava tyttö, jollainen ilmaantuu maailmaan aina uuden sukupolven myötä. Tämän tytön kouluttaa jokin muinainen opetuspyöveli ja sitten tyttö kulkee lahtaamassa vampyyreja
Siirrytään nykyaikaan jossa esitellään pinnallisuutta huokuva cheerleader-Buffy (Kristy Swanson). Buffy snobeilee pissisystävineen (joista yksi on muuten Hilary Swank) ja tietenkin Buffy on se koulun suosituin tyttö joka seurustelee koulun suosituimman urheilijapojan kanssa. Kohta Buffy alkaa näkemään vampyristisia keskiaikaunia ja kuinka ollakaan alueelle onkin saapunut vampyyreja, jotka odottavat oikeaa aikaa jolloin jokin vampyyrilordi Lothos (Rutger Hauer) voi herätä ja valloittaa ainakin sen pikkukaupungin jossa Buffy asustaa. Ja se oikea aika onkin sattumoisin juuri silloin kun koulussa järjestettäisiin päättäjäistanssit.
Luonnollisesti koulussa on myös kaksi stoneroutsideria jotka tunnistaa armeijahenkisistä vaatteista ja kampaamattomista hiuksista, ja he ovat Pike (Luke Perry) ja Benny (David Arquette). Joista jälkimmäinen saa vampyyrilakeija Amilynin (Paul Reubens) hampaat kaulaansa.
Buffyn luokse saapuu itsensäpaljastajalta vaikuttava pyövelikouluttaja Merrick (Donald Sutherland), joka kutsuu Buffyn hautausmaalle. Hmm,,, liekö ihme ettei Buffy aluksi oikein innostu asiasta. Pienen small talkin jälkeen Buffy kuitenkin lähtee Merrickin seuraksi hautausmaalle. Siellä pari kuollutta herää haudoistaan vampyyreina ja Buffyn sisällä oleva tappajanvaisto herää ja Buffy seivästää vampyyrit.
Bennykin palaa leijumaan Piken ikkunan ulkopuolelle.
Pari repliikkiä sitä kuinka Buffy ei halua olla vampyyrintappaja, vaan tavallinen teinityttö ja sitten Buffy voikin jo omistaa elämänsä seivästämiselle. Siinä ohessa Buffy pelastaa Piken vampyyreilta ja tietenkin he ihastuvat toisiinsa.
Buffyn entinen pissisjengi alkaa karttelemaan Buffya, joka on huomannut että elämässä on muutakin kuin tuoreimman vaatemuodin seuraaminen, nimittäin tappaminen.
Merrick menee siinä välissä kuolemaan.
Päättäjäistanssien aikaan vampyyrit iskevät ja Buffy aloittaa joukkoteurastuksen. Bennykin käy kiusaamassa Pikea ja saa ilmeisesti jaloviinaa kasvoilleen.
Lothos ja Buffy ottavat yhteen titaanien taistossa, mutta Buffylla on salainen ase,,, puuvaaja.
Ja Lothos taitaakin olla ainoa vampyyri joka kuolee siten, että keppi isketään sydämeen. Kaikilla muilla vampyyreilla kun sydän vaikuttaa olevan vatsassa.
Ei millään muotoa kovin hyvä elokuva, mutta ei aivan onnetonkaan. Pääasiallinen ongelma vaikuttaisi olevan se, ettei tässä kauhukomediassa ole oikein kumpikaan puoli kovin onnistunutta. Pääpaino näyttäisi olevan komedialla, mutta vain juuri ja juuri. Tämä päämäärättömyys aiheuttaa sen ettei se ole pelottava, eikä hauska, vaikka sen tulisi olla välillä jompaakumpaa. Tekijöiden olisikin kannattanut ottaa jokin selkeä genremääritys käyttöön ja hyödyntää sitä, maustaen elokuvaa ajoittain muulla. Itse suosin tässä tapauksessa sitä komediapuolta, sillä aihe olisi ollut sille otollinen.
Näyttelijät eivät ole kovinkaan kaksisia. Kukaan heistä ei pahemmin ärsytä, mutta kukaan ei pääse vakuuttamaankaan. Jonkinlaista erikoisuutta voi löytää Rutger Hauerin ja David Arquetten kohdalla. Molemmat vetävät roolejaan välillä pahasti yli, kuten kieltämättä kaikki vampyyreja elokuvassa näyttelevät tekevät, mutta Hauerista tulee mieleen jonkinlainen vampyyrien Elton John joka on kieltämättä lievästi huvittavaa ja Arquette on välillä vain niin hysteerinen vikisijä, että ainakin hänet huomaa.
Näyttelemisestään parhaiten kuitenkin suoriutuu Donald Sutherland. Mikä ei ole kylläkään paljoa, sillä hän vetää roolinsa liikoja yrittelemättä, pelkkään karismaansa luottaen. Elokuvan tason vuoksi sekin on jo paljon.
Etenkin surullista katsottavaa ovat Luke Perry ja Kristy Swanson. Heistä Perryn rooli on sellainen, että sen olisi voinut oikeastaan poistaa koko elokuvasta, sillä hänellä ei ole oikein mitään tekemistä tarinan kanssa, tai elokuvassa yleisestikään. Swansonin kohdalla asia onkin vielä surullisempi, sillä hänhän on elokuvan kantavaksi voimaksi tarkoitettu näyttelijätär. Swanson ei vain ole uskottava actionstarana ja tavallaan hänelle onneksi, hän ei ole uskottava tyhjäpäänäkään jollaisena Buffy aluksi esitellään. Joten Swanson jää omassa elokuvassa seinäkukan asemaan, mikä on huvittavaa ajatellen että hän on pääosassa ja täten esiintyy lähes joka ainoassa elokuvan kohtauksessa.
Mielestäni tv-sarjassa ei ollut yhtään sen enempää lahjakkuutta esillä, mutta kenties Buffyn konsepti vain oli sopivampi tv-muotoon.
Elokuvantekijöiltä olisi kaivannut hieman panostusta elokuvan visuaalisuuteen, etenkin vampyyrien kohdalla. Nyt valtaosa elokuvan vampyyreista näyttää siltä kuin heille olisi isketty pilailupuodin tekohampaat suuhun ja talkkia kasvoille.
Se ei riitä.
Buffy Vampyyrintappaja on helposti unohduksiin vaipuva kauhukomedia joka ei ole oikein kauhua eikä komediaa. Paljoa ei elokuvaa puolusta se että sen mielenkiintoisempiin seikkoihin lukeutuvat ne, että mitä se on myöhemmin synnyttänyt ja että kuinka monta tulevaa tähteä voi elokuvasta bongata. Ben Affleck esimerkiksi loistaa elokuvassa yhden repliikin ja jotain 10 sekunnin verran.
Buffy Vampyyrintappaja on kuin keitettyä spagettia, eli löysä.
Ja mikä hiton nimi Buffy on olevinaan?
Jos se on lyhennys Bufordista, niin sitten se kelpaa.
Tähdet: **
Buffy Vampyyrintappaja
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti