Dobson toimii todistajana murhaoikeudenkäynnissä ja hän saa samaan aikaan suudelmin suljetun, runomuodossa olevan uhkauskirjeen. Dobson ei välitä asiasta tuon taivaallista, mutta ehkä hänen olisi pitänyt, sillä kirjeitä alkaa tulla lisää ja alkaakin vaikuttamaan siltä että niiden merkitys onkin jossain muualla kuin tuossa edellämainitussa oikeudenkäynnissä.
Siinä sivussa Dobson liikkuu hienospiireissä ja hässii muilta salassa seurapiirileski Ellen Schofieldia (Lorraine Bracco.) Lisämausteita tuovat isoveli Michael (William Russ) joka pyrkii senaattiin ja poliisiparina toimiva Steve Frayn (Tony Goldwyn) joka näennäisen onnellisesta nuoresta avioliitostaan huolimatta vaikuttaa olevan jonkinmoinen häntäheikki.
Pian yksi Dobsonin yhden illan suhteista löytyy murhattuna, kasvot huulipunalla tuhrittuna ja asialla vaikuttaa olleen samainen henkilö joka niitä kirjeitä kirjoittelee. Epäilykset rupeavat kohdistumaan Ellen Schofieldiin, koska motiiviksi epäillään mustasukkaisuutta ja Ellenillähän on suhde Dobsoniin,,, niin ja hänellä nyt sattuu olemaan samanmerkkistä huulipunaa kuin mitä niissä kirjeissä ja murhatun naisen kasvoilla oli.
Mukaan heitetään vielä viittaus Dobsonin lapsuuteen kun hänen opettajansa käytti häntä hyväkseen ja siinä yhteydessä opettajatar koristeli Dobsonin huulipunalla. Joten voiko murhaaja ollakin tuon opettajattaren kostonhimoinen, nyt päälle nelikymppinen poika.
Ja kun vielä selviää että Jack Dobsonin poliitikkoveli Michael on myöskin ollut suhteessa tuohon samaiseen murhattuun naiseen, niin siinäpä vasta pikkelsi.
Mutta ei juonesta sen enempää sillä Paholaisen Suudelma on niitä elokuvia joiden tarkoitus on muka yllättää katsoja. Eli koko ajan mukaan tuodaan mukaan uusia epäilyä, kaikilla tuntuu olevan suhde kaikkien kanssa ja jokainen puhuu epäilyttävästi. Kuitenkin Paholaisen Suudelman tehtävä on olla yllätyksellinen, joten jos sen vielä jostain löytää ja haluaa nähdä, niin lienee parempi etten kerro kaikkea.
No, elokuvan alku tietenkin jo osoitti että Jack Dobson kuolee tarinan aikana, mutta kuka tappoi ja miksi?
Paholaisen Suudelma ei kuitenkaan ole järin yllätyksellinen yrityksestään huolimatta. Se tuntuu siltä kuin käsikirjoittaja koettaisi liikaa ja tästä johtuen on tullut hieman sokeaksi omalle tekstilleen ja täten on saanut aikaiseksi elokuvan joka on ovela, mutta ei laisinkaan. Se tosin on myönnettävä, että vaikka elokuva pitkälti kierrättää perusdekkarikliseitä, niin elokuvan alussa esitetyn lopun aikaansaava twisti on varsin onnistunut, joskaan ei kovin yllättävä. Mutta se lopun jälkeinen toinen lopputwisti, eli elokuvan varsinainen lopetus on jo aivan naurettavaa roskaa. Olisi kannattanut lopettaa siinä 10 minuuttia aiemmin.
Kovasti tässä on koetettu tuoda muistumia vanhoista dekkareista ja sellaista Chinatownistakin tuttua tyyliä sekoitetaan suuresti nykyaikaan. Näitä Marlowe-henkisiä seikkoja korostetaan jatkuvalla saksofonin käytöllä musiikissa (joka välillä käy jo parodian puolella) ja Lorraine Bracco on niin klassista femme fatalea kuin vain voi olla. Niin ja lisäksi mukana on perinteinen kertojanääni.
Modernissa elokuvassa tälläinen film noir-tyylinen väridekkari on varmaan parhaiten toiminut elokuvissa Huuma (Body Heat) ja K.J.S.:n uusintaversiossa.
Ei Paholaisen Suudelma periaatteessa mikään huono elokuva ole. Siinä on ihan hyvä tarina, varsin hyvät näyttelijät, eikä kokonaistoteutuksessakaan ole suurempia virheitä. Se ei vain ole niin nokkela kuin uskoo olevansa. Juoni on aivan liian helposti ennustettavissa, hahmot turhan karikatyyrimäisiä ja kokonaisuutena se on lajinsa valioihin verrattuna hieman valju.
Paholaisen Suudelma on siis aivan mukiinmenevä dekkari, joka kannattaa katsoa perusviihteenä ja olla välittämättä hieman keinotekoisesta yritteliäisyydestä.
Paljon olisi kyllä auttanut elokuvaa jos se ei olisi koettanut tunkea soppaansa liian montaa keittäjää.
Elokuvassa oli loistava suomennosvirhe. Kun Frayn vertailee todisteita keskenään ja toteaa etteivät ne täsmää, niin hän sanoo ”doesn't match.” Suomentajan mukaan tuo on yhtä kuin ”onko tulitikkua?”
Tähdet: ***
Paholaisen Suudelma
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti