Nyt kun Mark Hamill alkaa olemaan taas massayleisön tietoisuudessa, niin mitä jos otetaan esille jotain joka syystäkin pysyttelee poissa tuon massayleisön tietoisuudesta.
Sushi Girl (Cortney Palm) on koulutettu toimimaan alastomana tarjottimena, jonka päältä kaikenmaailman limanuljaskat voivat sitten syödä raakaa kalaa. Nämä kyseiset herrat ovat tämän sushipaikan ilkimysomistajan, Duken (Tony Todd) rikollisystäviä, joiden kanssa hän haluaa puida menneitä ja sitä minne aikoinaan yhdessä tehdyn timanttikeikan saalis katosi. Porukka koostuu tietenkin enemmän tai vähemmän värikkäistä sekopäistä (mm. Mark Hamill), jollainen ei kuitenkaan ole juuri vankilasta vapautunut Fish (Noah Hathaway), joka puolestaan on se pakollinen menneisyydestä irti haluava henkilö. Fish vaikuttaa kaikkien mielestä syylliseltä, vaikka hän olikin ainoa joka tapahtuneesta päätyi vankilaan. Siispä loppuelokuva koostuu enemmän kuin vähemmän mr. Blondesta: "listen kid, I'm not gonna bullshit you, all right? I don't give a good fuck what you know, or don't know, but I'm gonna torture you anyway, regardless. Not to get information. It's amusing, to me, to torture a cop. You can say anything you want cause I've heard it all before. All you can do is pray for a quick death, which you ain't gonna get." Paitsi, että nämä haluavat tietoa.
Sushitarjotin saa lopussa hieman tekemistä, mutta kuten elokuvan nimi se on oikeastaan merkityksetöntä. Toki loppukäänteelle haetaan selitys, mutta ei sitä olisi tarvittu laisinkaan. Se on vain sellainen takataskusta vedetty jippo.
Joo, onhan tässä selkeitä Tarantino-vaikutteita, ettei kansi siltä osin todellakaan puutaheinää puhu. Etenkin Reservoir Dogs on selvästi ollut tekijöiden mielessä, sillä kun joukko toisiaan epäileviä rikollisia on kokoontunut yhteen kertaamaan mitä oli tapahtunut ja kuka ryssi kaiken, ja se tapahtunut esitetään takautumina joissa pahikset puhuvat paljon ja useasti asian vierestä, kun taas nykyisyydessä vietetään paljon aikaa kiduttamalla tuoliin sidottua henkilöä niin ei siinä oikein James Ivoryn elokuvat tule mieleen.
Friikkisirkukselta näyttävä ja vaikuttava henkilökaarti on tietenkin se itse sushitarjotinnaista suurempi tarantinomaisuudesta erottava seikka ja tämän melkein voisikin sanoa olevan valikoiduilla osilla tehty Reservoir Dogs Macheten hahmoilla. Eikä muuten ihan p*ska elokuva olekaan. Suurin yllätys lienee se, että nimen, kannen ja hahmojen/näyttelijävalintojen (Sonny Chiba, Jeff Fahey, Danny Trejo, Michael Biehn [joiden kaikkien yhteenlaskettu ruutuaika taitaa jäädä johonkin kahteen minuuttiin]) perusteella voisi uskoa Sushi Girlin olevan lähempänä Machetea ja Hobo With a Shotgunia kuin mitään vakavasti tehtyä rikosjännäriä, mutta pentele, sitähän tämä enimmäkseen on. Ei nyt loppujen lopuksi mikään uniikki taikka erikoisuuden riemuvoitto, saati edes koristeet karsittuna pelkkänä varastojännärinä kaikkein säkenöivin teos, mutta ehdottomasti positiivinen yllätys odotuksiin nähden. Ellei sitten pety nimenomaan siihen ettei ollakaan parodisessa sekoilussa.
Friikkihahmot ja Sushi Girl-käänne ovat vain keino siirtää katsojan ajatuksia pois liian ilmiselvästä dogsmaisuudesta, mutta sitä tämä kaikesta huolimatta on ja koristeet ovat selvästi koristeita. Hitto, tässä on jopa liiankin samanlaisena se osoitellaan toisiamme aseilla-kohtaus jonka jännite purkautuu ammuskeluun.
Elokuvana tämä on kyllä aika kaukana suurelle yleisölle suunnatusta, sillä jos suunnilleen puolet ajasta on kidutuspornoa jonka rinnalla joku korvan leikkaaminen on samaa kuin kynsien, niin ei sillä ehkä Marvel-katsojia saavuteta.
Koska minä (niin kuin taatusti kaikki jotka hänet ylipäätään muistavat) muistan Noah Hathawayn vain Päättymättömästä tarinasta, niin koin melkeinpä holy shit!-reaktion tajutessani että Sushi Girlissa oleva Hathaway tosiaankin on sama ihminen kuin Atreyu:
Tähdet: ***
Sushi Girl
7 kommenttia:
Tästä se minäkin tykkäsin, vaikkakin tietyin varauksin sitä läksin kahtelemaan.
Tämä on niitä leffoja joiden kohdalla alunperin ajattelin, että ei taas yksi noita muka ironisia kuvauksia kasaritoiminnasta tyyliin Exterminator ja vaikka ne ovatkin yleensä viihdyttäviä, niin kyllä se genre kulutti itsensä nopeasti loppuun. Varsinkin kun se koko idea halparoskasta menetti hohtoaan kun Tarantinon kaltaiset meganimet valjastettiin vetojuhdiksi. Siispä lykkäsin hankintaa toistuvasti ja olin jopa tyystin unohtanut jossain vaiheessa ostaneeni sen, sillä alkuviikosta olin aikeissa viimein tilata Sushi Girlin parin muun eokuvan kylkiäisenä, mutta päätin taas siirtää hankintaa eteenpäin. Hyvä niin sillä tuossa pari päivää sitten kun istuskelin toimintahyllyni edessä ja mietin, että mitäköhän sitä seuraavaksi katsoisi (alunperin tällä paikalla piti olla Bikini Spring Break) ja tuolloin huomasin, että kappas, tuossahan jo on Sushi Girl.
Heh, joskus sitä vain ei muista hankkineensa jotakin leffaa, ja sitten on äimänkäkenä huomatessaan, että jostakin ja jotenkin se on hyllyyn silti materialisoitunut. Tuo Bikini Spring Break... olen sen nähnyt, ja täytyy sanoa, etten oikein tiedä pidinkö siitä vai enkö. Tyhjän olon se kuitenkin katsomisensa jälkeen jätti, joten vaikutus sekin kaiketi.
Hah, se olikin Spring Breakers, jonka olen nähnyt, enkä tuots toista, joten sen kohdalla tuo edellisen kommenttini loppuosa pitää kutinsa, Bikini Spring Breakin. Stupid similarly named movies. *shakes fist*
Kyllä varmaan myös Bikini Spring Break jättää tyhjän olon.
Ihan viihdyttävä, ehkä tuo laskelmoinnin maku vähän häiritsi.
Joo, olihan se positiivisin yllätys vain siinä, ettei se ollut Death Proof vaan juuri Reservoir Dogs.
Lähetä kommentti