Liebster Award

Jostain syystä tämä Lobster Award kuulosti tutulta, mutta se johtui varmaan vain tästä:

Tai kenties syynä sittenkin onkin tämä. Joka ei taida olla sama, mutta melkein.

Kuitenkin, olen suuresti kiitollinen tästä kunniasta jonka Rakkaus on koira helvetistä minulle suo ja niinpä suuremmitta selittelyitä itse asiaan.

Haasteen säännöt:
A. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
B. Laita palkinto esille blogiisi
C. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
D. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
E. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
F. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
G. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Ja niinpä...

A. Katse ylemmäs.
B. Näin olkaa hyvät:

C. Näin olkaa hyvät:

1. Mille hyllylle astelet kirjastossa ensimmäiseksi?

- Tästä näkee kuinka tapoihinsa jumiutunut sitä on, sillä minä suuntaan aina kirjastossa ensimmäiseksi samalle hyllylle: musiikkikulttuurien jakautumat.

Sieltä löytää kaiken sen huuruilun mitä ei osata laittaa muualle.

Tämän jälkeen tarkistan ainakin levyosaston uutuudet, konemusiikin, elokuvamusiikin, metallin ja popin. Yleensä myös viihdemusiikin ja fuusiojatsin, mutta en aina, sillä niiden vaihtelu on vähäisempää.

Sekä myöskin elokuvakirjallisuuden, musiikkikirjallisuuden ja valokuvakirjat, jotka kaikki ovat saman osaston heiniä.

2. Lähikirjastot vai isot keskuskirjastot?

- Sekä että. Olen ollut aiemmin kirjastossa töissä ja silloin vaihdellen Porvoon sivukirjastojen ja pääkirjaston välillä, ja olen sitä mieltä että molemmat osapuolet ansaitsevat yhtälailla kannatusta. Varsinkin kun olen ajan saatossa nähnyt ettei kumpikaan ole säästynyt säästöiltä/tiukennuksilta ja vaikka sivukirjastot ovat pienkauppojen tavoin aina suuremmassa uhassa, niin omalta osalta teen parhaimpani jotta kumpikin saisi palasensa hyvästäkin. Mihin liittyen kehottaisin välttämään itsepalvelupisteitä ainakin jo siitä syystä, että kaikkia asioita tilastoidaan ja mitä suurempi määrä asiakkaita käyttää itsepalvelua, niin sitä enemmän katsotaan niiden pystyvän korvaamaan oikeat kirjastosedät ja -tädit. Näin kävi pankeissa ja näin käy joka helvetin paikassa. Teillä ei oikeasti ole kiire yhtikäs mihinkään.

3. Jos pääsisit tapaamaan jotakuta kirjallisuuden henkilöä, kenet haluaisit tavata?

- H.P. Lovecraftia ja menisin sanomaan, että kuinka "muinaiset, hulluuteen ajavat puolijumalahirviöt" menettävät tehonsa jos jatkat jankkaamista siitä kuinka ne ovat "sanoinkuvaamattomia." Olet kirjailija, kyllä sinun pitäisi pystyä muihinkin sanoihin kuin sanoinkuvaamattomuuteen.

Tottakai sanoisin tämän kaiken suomeksi, jotta olisin yksi niistä sanoinkuvaamattomista puolijumalista.

Ai mutta, tarkoitetaanko tällä kysymyksellä sitä, että pääsisi matkaamaan ajassa tapaamaan kyseistä henkilöä, vai pitääkö sen tapahtua nyt? Äijä on ollut kuolleena jo pitkän aikaa!

4. Luetko koskaan kirjoja toiseen kertaan? Miksi / miksi et?

- En oikeastaan. Olen lukenut Tripodien ajan kahdesti ja Ed Wood on Ed Woodin useammin kuin kerran, mutta jälkimmäistä enemmänkin referenssipohjalta kuin pelkästä halusta lukea jotain uudestaan. Edellinen puolestaan osoitti, että varsinkin kirjojen (pois lukien elämäkerrat taikka tietokirjat) kohdalla tekstin ja mielikuvituksen yhdistelmä aiheuttaa sen ettei toinen kerta toimi enää laisinkaan. Elokuvissakaan se toimii aniharvoin, joten on vain luonnollista että kun jotain visuaalista (kuten myös äänet ja hajut) on luonut tekstin pohjalta oman päänsä sisällä, niin toinen kerta ei tuota enää samaa kokemusta, vain pelkän muiston siitä.

Olen kyllä muutamaan otteeseen koettanut lukaista uudelleen kirjoja joiden kohdalla minusta on tuntunut etten joko ymmärtänyt sitä ensimmäisellä kerralla taikka luulen unohtaneeni sisällön. Näinä kertoina olen huomannut ymmärtäneeni sen mitä minun silloin pitikin ja loput kuuluvatkin tajunnan ulkopuolelle, ja unohtamisen suhteen ensimmäinen rivi on aina palauttanut koko sisällön mieleeni, eikä täten ole ollut tarvetta sen vuoksi käydä kaikkea uudestaan läpi.

5. Pokkarit vai kovakantiset kirjat?

- Jos se on luettavassa kunnossa, se on täydellinen.

6. Mikä on ollut mykistävin elokuvakokemuksesi? Miksi?

- 2001: avaruusseikkailu. Joka muuten on esimerkki elokuvasta joka ainakin itseni kohdalla toimi paremmin sillä parjaamallani toisella kerralla ja osoitti ettei aina sen jonkin tarvitse jäädä tajunnan ulkopuolelle.

Muutamaan otteeseen olen tuosta elokuvasta kertonut ja pari niistä kerroista on tapahtunut täälläkin, jolloin asiasta toistaminen on jo hieman vähentänyt omassa mielessäni sen alkuperäistä tehoa, joka silloin oli jotain oikeasti tajunnanräjäyttävää ja siksipä jälleen kertauksen vuoksi se originaali sepostukseni asiasta:

"En edes oikein tiedä mitä tunteita koin ja koen tuota kyseistä Stanley Kubrickin elokuvaa kohtaan, jota siis pidän kaikkien aikojen parhaimpana elokuvana.

Saatoin The Crown nähtyäni kutsua sitä tuolloin kaikkien aikojen parhaimmaksi elokuvaksi, mutta se oli vain paras elokuva juuri siihen hetkeen. Kuten oli se ja se ja se, mutta 2001 on SE elokuva joka aina muistuttaa olevansa kuitenkin juuri se ainoa kaikkien aikojen paras elokuva ja mikä parhainta, se on kaikkien aikojen vaikuttavin elokuva.

Eikä aina ollut näin.

Ensimmäisellä katselukerralla ajattelin sen olevan liian pitkä, liian hidas ja liian sekava ollakseen hyvä, mutta toisaalta tuolloin oletin kaikkien tieteiselokuvien olevan joko Alienin tai Tähtien Sodan kaltaisia teoksia. Kuitenkin silläkin kerralla ajattelin, etten vain ollut ymmärtänyt elokuvaa, että olin vain väärässä mielentilassa, että olin vain liian nuori, että sitä ja tätä. Siispä kun myöhemmin päätin rohkaistua katsomaan elokuvan uudemman kerran, ymmärsin kaiken.

Ihan oikeasti. Kaiken.

Tiedättehän kuinka Lynchin, Jodorowskyn ja vastaavien ohjaajien elokuvien kohdalla sanotaan niiden räjäyttävän tajunnan. Ennen toista kokemustani 2001:n parissa en oikeasti tiennyt mitä se tarkoitti. Olin toki käyttänyt tuota lausetta juuri jonkun El Topon kohdalla, mutta 2001 osoitti minulle että El Topokin oli vain äärimmäisen nautinnon kokeminen, kun taas 2001 oli enemmän, paljon enemmän.

Tunsin kuinka kehoni värisi, kuinka minua itketti ja nauratti hysteerisesti, mumisin sekavia ja vannon ja vakuutan tunteneeni kuinka irtauduin kehostani. Enkä ollut käyttänyt mitään tajuntaalaajentavia aineita. Se oli kuin jonkinlainen pato olisi murtunut päässäni ja yht'äkkiä kaikki oli auki. Vähän niin kuin kun Connor MacLeod sanoo tuntevansa kaikkien elollisten sydämenlyönnit, kuin Teräsmies sanoo kuulevansa kaikki maailman äänet samanaikaisesti, kuin Neo sanoo "no" ja pysäyttää luodit ilmaan, kuin David Bowie kävelemässä suutelemaan Ryuichi Sakamotoa, kuin Roy Batty kertomassa Tannhauserin portista, kuin,,, en minä tiedä.

En kokenut vain iloa tai surua, vaan jokaisen tunteen kovemmalla volyymilla kuin mihin Spinal Tap ikinä yltäisi ja kun minä kerron tätä teille, niin en usko teidän oikeasti ymmärtävän minkään mielikuvan avulla kokemaani. Minua rupeaa itkettämään jo nyt kun kirjoitan tätä ja se tuntuu hyvältä, olematta kuitenkaan sitä ja olemalla sitä. Se on tunteiden sekamelska, järjestäytynyt kaaos, kömpelö kielikuva, psykedeelinen matka halki värien ja se on avaruusvauva."

"my god, it's full of stars."

7. Mikä on elokuvista ”guilty pleasuresi”?

- Olen tähän kysymykseen yleensä vastannut ettei sellaista ole, sillä mitä sitä turhaan "häpeämään" katselemiaan elokuvia, varsinkin jos niistä kerran nauttii. Tosin myönnettäköön ettei minua juuri innosta puhua mistään näkemistäni Twilighteista taikka Sex and the Cityista, mutta niidenkin kohdalla se elokuvien katsomista nolostuttavampi seikka on tietää niistä enemmänkin kuin vain kuka on pääosan esittäjä.

Tässä täytyy kuitenkin huomioida se, että minä rakastan Tango & Cashia ja jos kerran niin on, niin mikä hitto muka minulla voisi enää olla guilty pleasure jos sekin on pikemminkin kunniakas nautinto. Joten mitä jos vastaisin tähän esittelemällä jotain mikä blogini imagon ja oman yleismakuni perusteella (?) saattaisi ainakin muiden silmissä vaikuttaa siltä, että pitäisin sellaista guilty pleasurena:

8. Minkälaisen arvon annat elokuvien tekstitykselle?

- Huonolle huonon ja hyvällä todennäköisesti hyvän.

Joskus kyllä huonollekin hyvän, sillä etenkin roskaelokuvien kohdalla on vain plussaa jos tekstitys on päin mäntyä. Tästä esimerkkinä Star Wars ep. 1 - The Phantom Menace ja sen "master, i have a bad feeling about this" kääntyminen muotoon "masteri, mul on paha fiilis."

Okei, kyseessä oli kylläkin virolainen teatterissa kuvattu piraatti, mutta hei c'mon, tässä elokuvassa on tälläistä dialogia: "midi-chlorians are a microscopic life form that resides within all living cells."

Joten ooh, mooey mooey se muka väärä käännös oli vain hyvästä.

9. Häiritseekö sosiaalisen median käyttö keskittymiskykyäsi?

- En ole sosiaalinen henkilö. Puhelinkin - joka on edelleen vanhaa simpukkamallia - minulla on vain jotta voin olla vastaamatta siihen.

10. Onko tietokirjoilla tulevaisuutta?

- Toivottavasti, sillä otin juuri äskettäin luettavakseni kaksi ja mieluusti ottaisin luettavakseni vastaisuudessakin.

11. Onko järkeä antaa kirjaa/elokuvaa joululahjaksi?

- Ajatus on tärkein.

D. Nimeän ja annan palkinnon vain yhdelle blogille (johon linkki kohdassa G). En siksi ettenkö keksisi useampaa sen ansaitsevaa, vaan koska tämä nimenomaisen blogin pitäjä tuntuu menevän aina pähkinöiksi kun puhutaan mistä tahansa palkinnoista (okei, mistä tahansa elokuva-alan palkinnoista) ja siten erityisesti hän on täydellinen kohde tälläiselle.

E. Bukowskien kysymykset ovat aivan kelvollisia, sillä jos se ei ole rikki sekä muita keinoja vältellä vastuun ottamista ja pään vaivaamista.

F. Katse ylemmäs.

G. Cilo, ole hyvä.