You're going to have to use your brain, which is going to hurt because it's the weakest muscle in your body

Ennen seuraavaa ns. elokuva-arvostelua pistän tähän väliin esittelyyn tuoreimmat aihepiiriä sivuavat hankintani.

Viimeisimmät ostokset ovat olleet musiikki- ja pelipainotteisia, ja tälläisiä ne ovat:

Synthesizer Megahits 3 ei sisällä yllätyksiä tälläistä kamaa kuunteleville, sillä Take My Breath Away, Unchained Melody ja esimerkiksi Theme from Out of Africa ne tältäkin levyltä löytyvät.

Gino Marinollo Orchestra on tuttu itselleni useammankin syntikkakokoelman kautta ja niiden perusteella oletin tämänkin Gino Plays the Bluesin olevan samanlaista smoothsynailua, mutta vaikka siellä kyllä syntikka pehmoileekin niin sellaisen tavaran sijaan kyse on tavanomaisesta big band-tyylisestä eläkeläistansseista. Aivan kauheita versioita Gary Mooren ja Eric Claptonin kappaleista.

22 Famous Western Film Tracks sisältää tunnusmusiikkierikoisuuksia kuten A Fistful of Dollars, The Man With the Harmonica, For a Few Dollars More ja erityisen ison kiven alla lymyilevän The Good, The Bad and The Uglyn. Dodoakin harvinaisempaa siis.

100% Hits Tarantino on varsin mainio kokoelma tuohon ohjaajanimeen yhdistettävien elokuvien sisältämistä musiikeista, mutta ihan oikeasti, Julliete Lewis? Duanne Eddy? Dick Dale and His Del-Toness? Chuck Berrykin on The Chuck Berry. No, mitä muuta voi odottaa levyjulkaisijalta jonka muut tuotteet tuntuvat olevan vain jotain hikisiä trancekokoelmia.

18 Famous Film and TV Themes vetää erikoisuuksien kohdalla vertoja edellä mainitulle westernkokoemalle, sillä esimerkiksi Miami Vice ja Hill Street Blues ovat sellaisia undergroundjuttuja etteivät edes morlokit niitä löydä. Ja kuka muka on koskaan kuullut kappaleesta nimetä Axel F? Ei kukaan, that's who.

Vangelis Themes on hieman kuin Vangelis aloittelijoille, sillä vaikka kokoelma on erittäin hyvällä maulla koostettu, niin enemmän kuin yhden levyn mieheltä kuulleet eivät saa mitään uutta koettavakseen.

Pet Shop Boysin Introspective oli jo aikakin hankkia cd-muodossa, kun kasetti ei ole futannut enää vuosiin ja se oli säästettykin enemmän koristeena kuin minään muuna.

Eskimos & Egyptin Perfect Disease on hieman sellaista Jesus Jonesin ja EMF:n kaltaista tanssittavaa poprokkia, mutta jostain syystä se luokiteltiin aikoinaan ysäriteknoksi, mistä lienee syyttäminen levy-yhtiö One Little Indiania. Joka kylläkin on julkaissut varmaan enemmän muunlaista shittiä kuin teknoa, mutta taisi tulla ainakin meilläpäin tunnetuksi Shamenin tanssibiittien kautta.

An Ambient Voyage to the Orient ei ole kyllä ambienttia kuullutkaan, sillä kyseessä  on aivan liian energisen rytmikästä kamaa, mutta kyseessä on aivan julmetun miellyttävää kuunneltavaa ja esitellyistä levyistä eniten soittoaikaa kerännyt.

Concierto de Aranjuez on jälleen yksi Star Inc.-syntikkakokoelmalevy valikoimiini ja levy sisältää klassista musiikkia synanoituna. Klassinen ei oikein istu syntiseen ilmastoon, vaan muuttuu aika juustoiseksi.

Paul Hoganin elokuvaan liittyvä Flipper-peli toimii kuin melkein uusi, mutta on tyypillisten lcd-pelien tavoin ääniltään tuskaa ja pelattavuudeltaan parhaimmillaan 30 sekunnin kokemuksina. Tälläisistä peleistä puheen ollen, oletteko huomanneet millaisia hintoja vanhoista Game & Watch-peleistä saa pulittaa? Siinä saa pistää maksuksi enemmän  kuin paunan lihaa jos sellaisen haluaa.

Ensimmäinen koskaan ostamani PS1-peli on Command & Conquer ja se vaikuttaa ihan ok-peliltä. Minulla kun ei ole ykköspleikkaa niin en tietenkään ole ostellut sen pelejä, mutta olin kuullut että PS3 on yhteensopiva niiden kanssa ja siten olin ainakin harkinnut, että jos ykkösen pelejä tulee vastaan saatan jokusen hankkiakin. Sitten kuulin, että vain osa PS3-malleista on yhteensopiva PS1-pelien kanssa ja kun oma laitteeni ei ohjeissaan sellaista hyvyyttä lupaillut niin päätin unohtaa koko asian. MUTTA! Sitten puolestaan kuulin väitteen, että osa PS3-myllyistä onkin yhteensopiva PS1-pelien kanssa, vaikka sitä ei ohjeissa paljastettaisikaan. Ota tuosta nyt selvää ja niinpä kun näin tuon C und C-pelin kahdella eurolla myynnissä, päätin ottaa sen selon. Peli koneeseen ja kone ilmoittaa, että ei tarvitse muuta kuin luoda sille oma muistipaikka ja se toimii moitteetta.

Nyt hei te pelinörtit siellä, mikä varmaan tarkoittanee Tuoppia, Graduated Sylinteriä ja Corumia (?), kertokaa viisaampina, että jos kerran PS3 hyväksyy mukisematta PS1-pelit vaikka ohjeistus ei sellaista lupaakaan, niin toimivatko PS2-pelitkin siinä? Kysyn tätä siksi, että kun loin sen muistipaikan (eli painoin nappulaa) niin koneeni kysyi (ei toki ääneen) että luodaanko PS1- vai PS2-muistipaikka. Koska se toimi sen ykkösen kohdalla ja kone tarjoaa toistakin vaihtoehtoa, niin voisin sen perusteella olettaa että ainakin jotkut PS2-pelit toimivat PS3:ssa. Miten on, uskallanko ostaa jonkin kokeeksi?

Loppuun vielä kolme PS3-peliä, joista Pirates of the Caribbeanin legoilu on varmaan ainoa jota osaan pelata. Tai no, en varmastikaan osaa, mutta jossa en kuole heti ja usein. No okei, kuolen koko ajan.

Resident Evil 5 tuli hankittua pitkälti siksi etteivät nuo RE-pelit ole minulle varsinaisesti kokemuksina tuttuja ja ihan taatusti tuo vitonen on niistä paras. Voi, ainahan vitososa on kaikista paras, vai mitä Painajainen Elm Streetilla: painajaisten lapsi?

Sitten on vielä Dead Island. Siinä on jotain zombeja.

Ai niin, ostin myös ranskankielisen Aku Ankka-pokkarin, sillä miksipä en.