Surf School (2006)

Miehisistä miehisimmän kontaktipelin, eli lacrossen stipendiaatti Jordan (Corey Sevier)

joutuu, en mä tiedä, muuton tai jonkin muun syyn vuoksi vaihtamaan paikkakuntaa ja matkaamaan siksi Kalifornian rantakouluun jossa ylimieliset surffarit näyttävät heti ettei täällä kaivata lacrosselaisia.

Siis woah duud, tosi rankkaa! Onneksi Jordan löytää sielunveljiä muista koulun syrjityistä, jolloin uusiksi kavereiksi lyöttäytyvät Sum41-punkkari (heh, punkkari) Taz (Miko Hughes), apinoista puhuva kauluspaitaneitsyt Larry (Lee Norris), hiphop-Mo (Sisqó), angstigootti Doris (Laura Bell Bundy) ja englantia puhuva englantia taitamaton aasialaisvaihto-oppilas Chika (Eriko Tamura). Jostain syystä Jordan haluaa kuulua mukaan koulun eliittiin, joka siis tarkoittaa stonersurffareita ja siksi hän houkuttelee uuden possensa osallistumaan surffauskouluun jota tietenkin vetää aivokuollut happopää Rip (Harland Williams), jonka opastuksella ainoa vesiurheilu jota voi oppia on vesipiipun käyttö. Tässä vaiheessa Chika on näköjään vailla selityksiä kadonnut kuvioista, mutta palaa myöhemmin hetkiseksi takaisin paljastaen olevansa surffausmestari. Niin ja mitä hiton väliä sillä alun buuhuu, joudun vaihtamaan koulua ja paikkaa-jutulla oikein on, kun siellä ns. uudessa paikassa ei elokuvan tapahtumia kuluteta, vaan Jortsu lähtee kavereineen Kaliforniasta Costa Ricaan opettelamaan surffausta. Miksei se uusi koulu voinut siis suoraan sijaita kahvimaassa? Tämä on kuin sanoisin meneväni töihin hiilikaivokseen ja menisin heliumkaivokseen. Siellä on kuule aika vaikea louhia mitään.

Apinoita bikineissä, tyttöjä bikineissä, seisokkivitsejä, tyttöjä bikineissä, himokas hippipariskunta, ruotsalaisia bikinityttöjä, istutaan ulostamassa ja apina piiskaa neitsyyden ulos.
Jordan kavereineen päättää kisata surffarikingien kanssa koulun kuninkuudesta ja tottakai idiootit voittavat suuremmat idiootit. Niin ja luonnollisesti se mustakokonaisuuksinen angstigootti löytää todellisen minänsä kunhan blondaa hiuksensa, pistää bikinit päälle ja aloittaa biletyksen.

Kuinka huono elokuva voi olla jos jopa Harland Williams häpeää sitä?

No, on tämä kyllä aikamoista sontaa, mutta jos rehellisiä ollaan, niin Williamsin uran varrelta löytyy heikompiakin tapauksia. Mikä ei siis tarkoita etteikö Surf School ansaitsisi seuraavaa kunniamerkkiään:

Tosin niin kyllä myös ansaisisi lukuisa joukko muitakin teinitissikomedioita ja jos tätä Surf Schoolia vertaa mihin tahansa muuhun bottomlistalta puuttuvaan tyypilliseen Dorm Dazeen, niin on tämä edelleen silkkaa moskaa, mutta jos jonkinlaisen puolustuksen puheenvuoron käyttää niin uskon Surf Schoolin tekijöiden tienneen sen. Mikä siis on aikamoinen ero moneen American Pien kolmenumeroiseen jatko-osaan. Tottakai vitsit ovat tuttuja huonoja navanalituksia, mutta Surf Schoolissa vedetään sontavitsejä niin usein kuin liiankin ylilyöden ja kameralle silmää iskien, että se tuntuu hetkittäin melkeinpä parodialta edustamastaan lajityypistä. Ja kun esimerkiksi se koulun kerma kerran koostuu stonersurffareista joiden älykkäimmät repliikit ovat "woah!" ja "woah!" niin täytyyhän siinä olla olla jokin ajatuksentapainen takana. Muutenhan tämä kuitenkin noudattelee tälläisiä Ski School-kliseitä että altavastaajat (ts. köyhät herkkikset) joutuvat kisaamaan kukkulan kuninkuudesta ylimistöä (ts. rikkaat ureapäät) vastaan, mutta tekemällä jälkimmäisistä enemmän edellisiin kuuluvia siten etteivät he mitenkään kuuluisi tälläisessä tarinassa johtoportaaseen, ollaan tehty jotain aiheelle irvailevampaa kuin normaalisti. Joskin luulen kyllä, että on se vain vahinko jos sellaista parodisuutta on näkevinään, koska uskomattoman huonojen naamaa vääntelevien paskomisvitsien täyttäessä kaiken ajan on vaikea uskoa tekijöillä olleen mielessä mitään muutta kuin satiaiset joista tekevät elokuvassaan mukahuumoria.

Ja tosiaan, jos joku miettii mitä sille Uinu, uinu lemmikkini-leffan muksulle tapahtui, niin Surf School tapahtui.

Tähdet: *
Surf School