Machete Kills (2013)

Presidentti (Charlie Sheen) pyytää Macheten (Danny Trejo) apua, sillä pimahtanut superpahischeguevara Marcos (Demian Bichir) uhkaa pamauttaa Washingtonin tuhkaksi atomipyssyllään, jos jenkkisiat eivät tee kertaheitolla selvää Meksikon huumekartelleista. Murica ei tälläiseen kiristykseen alistu, ei vaikka sillä haetaankin yhteistä hyvää ja niinpä vastahakoinen Machete lähtee matkaan, ei käskynään tuhota huumekauppiaat vaan Mendez. Luonnollisesti Mendez on rakennuttanut rintaansa atomipommin sytyttimen, jonka vuoksi miestä ei voidakaan tappaa koska se laukaisisi pommin ja koska Mendez on pöpi, niin hän huvin vuoksi vielä pistää ajastimen päälle. On siis kaapattava mies mukaan ja etsittävä laitteen suunnittelija, 007: Kuuraketti-maailmantuhopahis Voz (Mel Gibson), joka voi ainoana purkaa toiminnon. Mutta oho, Mendez onkin skitsofreenikko jonka toinen puoli on hyveellinen kansansuojelija, joten heitetään sekaan sarjakuvamaisia hahmoja ja tapahtumia niin rutosti ettei sitä jaksa välittää hevonkukkuakaan mikä se varsinainen tarina on.  Mutta kuitenkin, Machete joutuu siis osan ajasta suojelemaan Mendezia kun jokainen haluaa hänet hengiltä ja maailma pitää pelastaa, että siinäpä se.

Edellisen Macheten tavoin tämä Machete on varsin hauskaa toimintasekoilua ja samoin kaikkein riemastuttavin osuus kiteytetään traileripituuteen, joka tässä tapauksessa ilmaantuu introna olevan Machete Kills Again... In Space-feikkitrailerin (ainakin vielä ns. feikki) muodossa.

Koko Machete Kills on vain tekosyy jackassmäiselle kaveriporukan bileille, joka hetkittäin tuntuu sisäpiirivitsiltä joko tekijöiden itsensä taikka roskaelokuvafanien kesken. Tuttuja nimiä on enemmän kuin riittää energiaa luetella ja kaikki vaikuttavat olevan mukana kaveripalveluksina, joten valtaosalla ei ole mitään todellista virkaa elokuvan tarinan suhteen. No, fetissiprostituoitutappajat, hirttosheriffi, naamiotappaja joka vaihtaa roolia Walton Gogginsista Cuba Gooding junnuun, Antonio Banderakseen ja Lady Gagaan, ihanat tarkoituksellisen huonot efektit, oikeasti vain suututtavan huonot efektit (siis voi saatana noiden digitaaliverenroiskeiden ja -suuliekkien kanssa jotka osoittavat kuinka laiska Rodriguez voi välillä olla), miehiltä ja naisilta kuultu äijädialogi, makean nolot avaruuskuteet ja yleinen sekasorto kyllä riittävät mainioon ajantappoon, vaikkei siitä juonesta nyt niin jaksaisikaan kiinnostua. Eniten minua potuttaa se, että jälleen kerran kun elokuva on näitä kunnianosoituksia roskalle ja jokainen kohtaus on kuin ideavarkaus jostain Savage Streetsista, niin vaikka kieli poskessa olevaa väkivaltaa on paljon ja seksuaalista toimintaa tungetaan ruutu täyteen, niin silti ihmeen nolostuttavaa nynnyilyä elokuva kuitenkin taas kerran on. Ehkä se johtuu siitä etteivät isot tutut nimet kaikesta hauskanpidostaan huolimatta uskalla oikeasti vetää mitään Lihaa tohtori Jacksonille, aivan kuin ylivetäminen saattaisi tahrata julkisuuskuvaa. Jopa muka rajusta imagosta tunnettu Lady Kakka on esillä ihan samoin kuin normaalistikin ja siten jonkinlainen shokkiarvo jää pelkäksi pintapuoliseksi levymainokseksi. Jos kerran halutaan tehdä sitä grindhousea, tms., niin miksei sitä sitten voi tehdä? Jos Sofia Vergara ei uskalla rypeä liejussa tissit paljaana ja Antonio Banderas ei uskalla syödä pässinkiveksiä samalla kun hieroo marmeladia vuoheen, niin v*ttuako sitten palkkaatte sellaisia nimiä mukaan. Ja kenties tälläisessä tapauksessa Robert Rodriguezin tulisi toimia vain konsulttina, sillä ehkä, ehkä hän vain on liian ammattitaitoinen elokuvantekijä ja Macheten kaltaiset elokuvat tarvitsevat jotain jolla ei ole suurta tietotaitoa taikka resursseja hyödynnettävänään. Onhan se hauskaa nähdä isoilla nimillä tehtyä roskatoimintakomediaa, sillä jos Rodriguez ei näitä tekisi niin ei kenties kukaan muukaan. Ainakaan sellainen tekijä joka saisi mukaan tälläisiä nimiä ja vieläpä näin paljon. Mutta siltikin, pieni pettymys tulee siinä että kun mahdollisuudet tuntuvat rajoittamattomilla, niin miksi pitää luoda keinotekoisia muureja? Jos halutaan talsia keskellä tietä, pehmeällä matolla ja kypärä päässä, niin sitä varten on Sunrise Avenue.

Toki osa kritiikistäni voidaan pistää pelkän nipottamisen piikkiin, koska kuitenkin nautin Machete Killsista, mutta siltikin, kuitenkin,,, jos kerran on jo ihanaa roskaa, ei siitä kenties ole todellista tarvetta saada kiillotettua versiota. Joten suhteutettuna edustamaansa lajityyppiin, on Machete Killsin suurin merkitys olla vain vaihtoehto heille jotka eivät uskaltaudu Tromaa pidemmälle, jos sinnekään.

Edellisen Macheten lopuksi totesin jotain joka sopii tähänkin:

"Jos pitää lajityypistä ja Rodriguezin aiemmista samanhenkisistä elokuvista, niin tässä on mukana kaikki sama joiden vuoksi niistäkin pitää, mutta liiallinen ajattelu voi kääntyä helposti Machetea vastaan, joten suu kiinni ja aivot lasikulhoon."

Tähdet: ***
Machete Kills