The Funhouse (1981)

Amy (Elizabeth Berridge) lähtee ystäviensä kanssa tivoliin, vaikka tällä kyseisellä kiertävällä huvittelupaikalla on ikävä maine johtuen siitä, että edellisessä kaupungissa sieltä löydettiin kaksi murhattua tyttöä. Mitäpä tuosta, pari ruumistahan vain kasvattaa luonnetta. Amy siis hieman empii osallistumistaan karnevalistisiin iloihin, mutta muuttaa mielensä pienen ryhmäpaineen edessä ja taas tulee todistetuksi, että ei kannattaisi. Kunhan ollaan ensin katseltu vaarattomia huulihalkiolehmiä, hurskaita pulimummoja ja muita elämän ihmeitä päättävät ystävykset viettää yönsä kummitusjunan siimeksessä ja kohta huomataan, että eräs tivolin työntekijä on hirviönaamionsa alla oikea hirviö. No, hänellä on kaksi nenää. Ainakin hän hermostuessaan sortuu tappopuuhiin, että onhan sekin jo jotain. Tosin kun kyseessä on se perinteinen Freakseista Castle Freakiin-juttu jossa ihminen on hirviö vain koska on epämuodostunut ja joskus aivokapasiteetiltaan sylilapsen tasolla, niin lähes jokainen väkivallanteko johtuu pahoinpitelevästä provosoinnista, joten kuka se oikea hirviö on. No häh?!

Ehkä se on Julian Assange, koska häneltä tuo kaksinenämonsteri näyttää:

"Pelottava ja hermojaraastava pieni mestariteos."

Pelottava? Ei.

Hermojaraastava? Ei.

Mestariteos? Ei.

Pieni? Ihan varmasti.

Kyseessä on ihan kiva pikkuinen kauhuleffa, joka kaikenlaisiin kammottavuuksiin sopivasta miljööstään huolimatta kurkottelee pääosin sinne Pelottaako-televisiosarjan murrosikäkauhuihin, jolloin vaikka kielenkäytössä ja kallonmurskauksissa kyllä ollaankin ns. aikuisten elokuvan parissa, niin enimmäkseen elokuvassa on sellaista lapsekasta tunnelmaa joka lopettaa pelotusefektin heti kun siirrytään kehityksessä My Little Ponyista ja lelupyssyistä eteenpäin. Bronyt siis varmaankin pelkäävät tätä aikuisiässäkin, sillä jostain syystä he yleensä ovat aikuisia.

Etenkin aivan väkisin mukaan heitetty pikkuvelihahmo vetää elokuvaa liiaksi koko perheen suuntaan, sillä tuolla muksulla ei ole oikeasti mitään muuta todellista virkaa Funhousessa, kun ne ovat ne varhaisaikuiset jotka keskiössä ja vaarassa ovat, jolloin ei tulisi aina pysyä pikkuveljenä jos se kerran johtaa kesyyntymiseen.

Eli Roth kuulemma suunnittelee tuottavansa Funhousesta remaken ja ilman yleistä uusintaversiovastustustakin minä totean ettei kannattaisi. Kun tässä oleva mikä-lie-sukurutsamutanttinaamahirviö haluaa vain rakkautta, vaikka sitten raiskaamalla ja tappamalla, niin meillähän on jo The Hills Have Eyesin remake ja sen jatko-osa, jotka kertovat juurikin samanlaisista epäkeskonaamoista jotka raiskaavat ja tappavat. Kunhan vain tekevät The Hills Have Eyes in Circus, niin siinä se Funhouse sitten on. Ja me kaikki tiedämme, että Rothin valvovan silmän alla Funhousen uusintaversio olisi nimenomaan samaa aggrokauraa Craven-remaken kanssa.

Rutiinikauhua, yllätyksettömiä veritehosteita, alleviivaavaa piinavinkumismusiikkia, tyypillistä B-tason näyttelemistä ja takakannen väite siitä, että "piinaava tunne koko elokuvan ajan" viitannee siihen kuinka sen sanonut henkilö pidätteli pissaa. Kuten Henry Jones Sr. sen sanoi: "Indiana... let it go." Sillä hänhän tarkoitti, että kirjoita nimesi lumeen.

Pitkästyin hieman.

Tähdet: **
The Funhouse