Tämän Nightmare Cityn kotelosta löytyy levyn ohella lehtinen joka toimii pikaisena katsauksena Umberto Lenziin ja uraansa, ja tiivistyksestä huolimatta tälläinen on kiva sekä kiinnostava pikku bonus, mutta se sai miettimään että miksiköhän ennen niin yleiset kappalejaottelulärpäkkeet ovat tyystin poistuneet dvd-koteloista?
Toki ymmärrän, että ne ovat sinänsä turhia koska arvatenkaan kukaan ei niistä katsonut missä se ja se kohtaus onkaan, kun saman kerran löytää paperitta menuvalikon kautta, mutta vaikka ne eivät nyt yleensä antaneetkaan mitään lisäarvoa, koska eivät yleensä sisältäneet yhtikäs mitään muuta kuin sen kappaleluettelon, niin olihan niitäkin hetken aikaa aina mukava hypistellä. Pistääkin mietityttämään, että miksi ne ylipäätään olivatkaan koteloissa ja ainoa oikeasti järkevä syy jonka keksin on se, että alussahan dvd:n menuvalikoiden kohtauslistaus oli sekin olevinaan huikea bonus ja ehkä sitä ajateltiin paperiversion olevan tarpeen jos jossain levyssä ei nyt sellaista muuten ollut. Hyvin harvinaistahan se scene selectionin puuttuminen oli ja on ja ne muutamat kerrat kun olen sellaiseen törmännyt ovat olleet levyissä joissa ei kyllä mitään paperiversiotakaan ollut mukana. Joten mihin niitä paperilappuja tarvittiinkaan muuhun kuin levyintoilijoiden rasvaisiin näppeihin? Tahtoo!
No jaa, mitä väliä.
Laiskat p*skiaiset!
Se siitä ja nyt itse elokuvan pariin.
Ydinvoimala vuotaa ja nyt odotellaan jonkun asiantuntijan lausuntoa, mutta lentokentälle ilmaantuukin tunnistamaton lentokone ilman pilottia. Armeija on vastassa, kuten myös parrakas toimittaja Dean (Hugo Stiglitz). Kaikki vaikuttaa olevan ihan jees, kunnes matkustajat ammuskelevat, puukottavat ja vasaroivat sotilaat hengiltä. Luodit eivät näitä mahdollisesti eläviä kuolleita pysäytä ja jos muulloin italozompparimaskeeraus on spagettinaamaa, smurffiväritystä taikka savea, niin nyt ollaan jossain Saarioisen linjoilla, sillä nämä tyypithän näyttävät maksalaatikolta:
Deanin koettaessa kertoa tapahtuneesta saa hän tietenkin kenkää työstään ja ihmiset voivat elää autuaan tietämättöminä, kunnes tietenkin tanssiohjelma jonka Dean keskeytti ilmoituksellaan keskeytyy uudestaan koska elävät kuolleet saapuvat puukottamaan ihmisiä.
Tätä seuraa hillitöntä huitomista josta vastaavat zompparit eivätkä vielä elävät ihmiset ja sitten kun ollaan ajettu tarina umpikujaan, niin...
no, mitä jos vedetään peliin Dallasin ja Super Mario Bros. kakkosen ratkaisu.
Luonnollisesti Nightmare City tunnetaan monella muullakin nimellä, mutta en minä tunnista niistä yhtäkään. Hitto, en muistanut edes tätä Nightmare City-nimeä vaikka kansikuva oli sitäkin tutumpi.
Veikein vaihtoehtoisista titteleistä lienee Invasion by the Atomic Zombies ja se selittäisikin aika paljon miksi elokuvan zombiet ovat sellaisia kuin ovat, koska eivät ne juuri kovin kuolleita eläviä kuolleita ole. Kyseessä on enemmänkin 28 päivää myöhemmin-tapauksia ja vielä tarkemmin 28 viikkoa myöhemmin-henkilöitymiä, sillä sen ohella että ollaan eräänlaisia raivotautisia niin nämä ovat pelkän murhanhimon ohella suunnitelmallisia sekä tietoisia ympäröivästä maailmasta samalla tavalla kuin Robert Carlyle. Niin mutta tietenkin, nämähän ovatkin radioaktiivisen avaruusolennon sairastuttamia. Ei kun ihan oikeasti.
Hetkellisesti ihan kelvollisen ärhäkkää zombailua, mutta tarinallisesti ajoittain niin epälooginen että oikein päätä särkee. Etenkin se miten nämä atomizombiet ovat selvästi jonkin suuremman kuin pelkän ihmislihan ja veren perässä aiheuttaa stressiä, sillä zompparit kyllä jaksavat chillata pusikossa piilossa odottaen otollista hetkeä iskeä ja jopa tietävät katkaista puhelinlinjat jotta uhrit eivät saa apua, mutta sitten ne kuitenkin vetävät ihan pelkäksi beat 'em upiksi koko meiningin ja kaikki aiempi suunitelmallisuus romuttuu. Jos niillä ei kerran ole muuta kuin halu saada korvattua omaa mutatoituvaa verta ja lihaa pureskelemalla muita ihmisiä, ja he ovat jotain raivohulluja, niin miksi siihen pitää sekoittaa jotain master plania kun se menee kuitenkin Clown of the Jungleen (jonka lintu tuli heti mieleeni Nightmare Cityn zombeista):
Niin ja jos ette ole vielä nähneet tuota kuvan Aku Ankka-lyhäriä, niin katsokaa ihmeessä. Yksi kaikkien aikojen parhaimmista.
Kaikkea tai yhtikäs mitään ei saa anteeksi se oli vain unta-ratkaisulla.
Se mikä kiusaa myös on se, että nämä zombiet ovat joka puolella. Enkä nyt tarkoita samalla tavalla kuin tuossa Hell of the Living Deadissa jossa pidin vastaavaa asiaa hyvänä, sopivan ahdistavana seikkana. Siinä kun ne zombiet olivat päässeet sinne missä olivat ajan kuluessa ja taapertaen epävarman varmasti, mutta tässä tapauksessa se on niin, että virus vapautuu ja riippumatta paikasta zombiet ovat jo siellä tekemässä iskuja, ja monessa tapauksessa ne eivät olisi mitenkään esitetyssä ajassa ehtineet sinne vaikka olisivat kuinka Sportti-Hessuja. Ja pariin otteeseen ne ovat päässeet tiloihin joihin eivät olisi taatusti päässet, oli hampaat kuinka vahvat tahansa.
Joten Nightmare City tuntuu liiaksi kasalta paniikkikohtauksia ja zombeja heitellään sinne tänne vain jottain voidaan tehdä taas yksi purentaosuma lisää vaikka se ei sitten liittyisi mihinkään aiempaan taikka seuraavan, kunhan vain saadaan lisää actionia. Valitettavasti tämä aiheuttaa sen, että vaikka ensimmäisten minuuttien aikana toteutus tuntuu täsmäiskuilta niin muutamaa hetkeä myöhemmin elokuvasta tulee rasittavaa juostenkusemista, eikä tällöin verenhimo vaikuta muulta kuin itkupotkuraivareilta.
Tämä EC Entertainmentin versio on hieman yllättäen varustettu suomenkielisellä tekstityksellä, mutta suosittelen katsomista ilman, sillä se on pätkitty pahimmillaan vain yhden sanan riveihin mikä on vain harmillista seurattavaa.
Eikä se dubbaus niin kehnoa ole etteikö siitä saisi helposti selvää.
Toisaalta tuo tekstitystapa yhdistettynä suureen määrään kaikenkarvaisia kielioppi- ja kirjoitusvirheitä tuo mukanaan sellaista hupia joka muutoin jäisi kokematta:
Samperin rumia zombeja ja niin laimea ns. sankari, että aloin jo luulla katsovani Ryan Phillippea missä tahansa elokuvassa.
En voi, enkä halua suositella tätä kenellekään.
Tähdet: *
Nightmare City
8 kommenttia:
No nyt tiedän miltä William Shatnerin näytteleminen näyttää tekstimuotoon muutettuna. :D
Viitaten epäselvällä kommentillani siis tuohon laittamaasi tekstitystapa kuvaan, ei itse arvosteluun.
Heh, vaikka mainitsitkin tekstimuodon niin silti jotenkin yhdistin Shatnerin tuohon rapatitilintuun.
Tässä pätkässähän ei ole päätä eikä häntää. Katsojasta kiinni, onko se plussaa (minä) vai miinusta (aikuiset).
Mitä ne semmoiset aikuiset oikein on?
Minun mielestäni se oli plussaa, mutta sitten minä sanoin ettei ole ja kukapa minä olen itseäni kyseenalaistamaan
Kappalejaottelulärpäke -kohdasta tuli mieleen että hyvin niitä kotelossa olevia juttuja joihin saisi jotain sinne niin käytetään kun suunnilleen kolmessa pätkässä kaikista omistamistani pätkistä on jotain kiinni, kuten kappalejaotteluhärpäke. Kahdesti on tullut vastaan tapaus X: Kotelo on läpinäkymätön musta, sekä kansipaperin toisella puolella on sitten se kappalejaottelulista. Erittäin hyödyllistä ja käyttäjäystävällistä siis. (Toinen tapaus oli FutureFilmin puuhia.)
Niin ja itsekin mietin välillä että ketä hittoa sitä pidetään lisämateriaalina että on jonkun koodaama valikko josta valitsemalla option X aloitat kappaleesta 39. Niin ja ne interaktiiviset valikot jotka spoilaavat elokuvaa.
Joissakin Bellevuen julkaisuissa (joissa on usein kaksi elokuvaa samalla levyllä) pyörii menuvalikossa (jossa ei sitten ole muita vaihtoehtoja kuin Play movie) elokuvan traileri nonstoppina. En nyt tiedä onko se hyvä juttu vai ei, mutta onhan se ainakin jotain.
Lähetä kommentti