Meneillään on jonkinlainen... öö... kiipeilyrugbyjoukkotappelukisa jossa kolmen joukkueen tehtävänä on viedä pyramidin huipulla oleva pallo kahvipöydälle. Jep, se kuulostaa oikealta. Mutta ei sillä ole mitään väliä kun ei se liity elokuvan pääjuoneen, vaan on yksi muutamasta sekaan heitetystä irrallisesta osuudesta joilla ollaan saatu mukaan minuutillista pituutta ja sanotaaan vaikkapa, että myöskin jonkinlaista poikamaista iloittelua.
Dragon Ho (Jackie Chan) on hymyileväinen ja vapaudesta nauttiva nuorukainen joka on samperin laiska, paitsi mitä tulee keinoihin lintsata koulusta. Cowboy (Mars), joka on Dragon Hon paras ystävä, on puolestaan se surkimus joka toimii hetkittäin tapahtumien downerina. Yhdessä he chillaavat kylällä, vikittelevät tyttösiä ja välttelevät Dragon Hon isän näkökenttään joutumista.
Ai täältä John Hughes otti Vaihdetaan vapaalle Ferrisin hahmot ja tarinan.
Sivussa - ja oikeastaan sinne jääkin - selviää, että paha rötösherra haluaa omaa varallisuusmääräänsä kasvattaakseen myydä kylän kansallisaarteita ja kuka sellaista vastustaa saa tuta jalkapohjan kasvoissaan.
Mitäpä siitä sillä nyt urheillaan, taikka isketään tyttöjä, taikka saadaan kanamunasta päähän.
Hahaha!
Paha on kukistettu.
No olipas se heikko tekosyy pitkäksi elokuvaksi ja ilman Jackie Chanin positiivista luonnetta ei tätä ehkä kestäisi Erkkikään. Vaikka mukana on muutama mukavan slapstickmäinen urheilukungfuilu- taikka vain pelkkä kungfuilukohtaus, niin kyseessä on elokuva joka ei välitä hevonpätkääkään muka jännitystä luovasta juonestaan, jonka varmaan kuitenkin pitäisi olla se punainen lanka, mutta sen sijaan hetkiä venytellään irtonaisilla puujalkavitsiosuuksilla ja niillä urheilukisoilla joissa jo pelkän voittajan selviäminen on vaikeaa, koska silläkään ei merkitystä, vain sillä että saadaan jalkaa ilmaan.
Ja se huumori, voi hyvänen aika sentään.
Pojat houkuttelevat toiset pojat kiusaamaan tyttöä, jotta voivat sitten itse esittää pelastavaa sankaria ja nuo bullypojat vääntävät tilanteessa tälläistä shittiä:
"My name is hor."
"My name ny."
"And together we are very hornyyy!!!"
Kuulitteko? Jep, se napsahdus oli kylkiluuni joka paukahti poikki nauraessani niin tarmokkaasti.
Eli joo, huumori on suurelta osin jotain mitä olettaisi kuulevansa liekkipipoisilta energiajuomakakaroilta ja vaikka sellainen voi olla sopivan väsyneenä jopa hörähdykseen innoittavaa, niin tässä tapauksessa se houkuttelee korkeintaan ammeeseen taikka isoon ämpäriin hukuttautumiseen.
Asiaa ei todellakaan auta aivan kauhea dubbaus ja kuka lie se Joe Mantegna joka on Chanin huulilla puhunut, mutta hyvästä se ei ainakaan ole. Eikä se Hugh Laurie joka itsensä Cowboyna esittää paranna tätä sykkivää avohaavaa.
Ehkä olen ymmärtänyt väärin ja se rikostarina ei ole syystä merkityksellinen, sillä se selittäisi esimerkiksi sen miksei sitä meinaa muistaa edes sen tapahtuessa, ja sen miksi Dragon Ho pahikset kohdatessaankin sattuu tappelemaan vain leveilläkseen tytöille. Mutta jos kerran pointti onkin vain olla satunnaisista relaa kaveri-kohtauksista koostuva nuoren slackerin kuvaus niin ei elokuvan silti tarvitsisi jäädä niiden urheilukohtausten ja vastaavien välissä tyhjäkäynnille, jossa kampea voi veivata vaikka kuinka paljon, mutta moottori ei silti lähde käyntiin.
Parhaimmillaan elokuvasssa toki on sellaista positiivista aasian Hill/Spencer-fiilistä, että tottakai näkemästään voi hetkellisesti nauttia kovastikin, mutta jos koettaa saada irtopätkistä jotain järkevää kokonaisuutta aikaiseksi, niin edessä on vasaralla väärän kokoisista osista koostettu palapeli ja vaikka ei paljoa odottaisikaan, olin ainakin minä pettynyt saadessani vähemmän.
Ihan oikeasti, tämä triviatieto on loppujen lopuksi parasta mitä Lohikäärmeen herra tarjoaa:
Lohikäärmeen herra - Dragon Lord
2 kommenttia:
Olen tämän joskus ipanana viimeksi katsonut. Kuvauksen perusteella ei mikään kiire uusia.
No, olisihan se voinut olla huonompikin. Ainakaan mukana ei ollut Rob Schneideria.
Lähetä kommentti