I'm your great white hunter for this trip, though I happen to be black

Se olisi taas kirppis-, divari-, ynnämuutahankintojen esittelemistä.

Samaa kaavaa kierretään kuin aiemminkin, joten joukossa on formaattipäivityksiä, sarjojen eheyttämistä, vahinkohankintoja, silkkaa uteliaisuutta, hyvää shittiä ja kamaa joiden kohdalla minäkin ihmettelen että miksi ihmeessä sen hankin, mutta se ei ole Poliisiopisto seitsemän. Se on se vahinkohankinta, sillä vaikka luulisi että tuollaisen sonnan omistamisen muistaisi, niin kun ei niin ei ja täten se pentele on minulla nyt tuplasti.

Napataanpa joukosta muutama maininnan arvoinen taikka jotain jota pitää vaivalloisesti puolustella.

Huono Wing Commander ja mainio Levottomat kädet ovat siirtoja kaseteista levyihin, ja myönnettäköön että edellisen kohdalla lopullinen päätös siitä toiminnasta johtui vain levyllä olevasta making ofista, joka varmaankin on vain jokin kolmen minuutin itsekehumainos.

The Fan ja Congo ovat elokuvia jotka ilmestyessään tuntuivat suurilta pettymyksiltä. Edellinen koska se oli ensimmäisiä leffoja joissa De Niro tuntui jo luovuttaneen ja jälkimmäinen harhauttavasta tavasta mainostaa Bruce Campbellia. The Fanista mainittakoon vielä se, että siinä soitellaan niin ahkerasti Nine Inch Nailsin Closeria, että se saa koko leffan tuntumaan pitkältä The Downward Spiral-levyn mainokselta.

Hulkin luovutin aikoinaan pois järjestämäni arvonnan yhteydessä ja nyt hankin sen takaisin jatko-osan kera, koska olen pyrkinyt keräämään näitä sarjakuvaleffoja mahdollista putkea varten, jota en kenties koskaan milloinkaan ikinä pidä.

Tomb Raider kakkonen on se miksi ihmeessä-hankinta, sillä se kuuluu niihin elokuviin jotka ovat niin pahoja, että jokainen katselukerta avaa portin kadotukseen. Vähän siis niin kuin Sipilän puheet.

Parkerista mainitsinkin jo toisaalla seuraavaa ja lainaan sen sellaisena tähän:

Ostin tämän samana päivänä kun se tuli televisiosta ja myyjä kysyi minulta että tiesinkö sen tulevan silloin televisiosta, johon vastasin "tiedän, siksi minä sen ostankin."

Pari dvd:tä lisää, Open Season-soundtrack, pari peliä ja jonkin verran kirjallisuutta.

En ole mikään suuri Kari Korhosen fani, mutta hitto, näin näitä ankkakirjallisuuden teoksia (Ankan siivellä) tulisi julkaista useamminkin. Esipuheiden ohella luonnoksia sun muuta ja mattakansi huomattavasti miellyttävämmän tuntuinen kuin tavanomainen liukas sormenjälkien kerääjä.

The Orange Box ihmetyttää minua hiukan, sillä jostain syystä tämä keikkui julkaisuvuotenaan ties kuinka monen vuoden peli-äänestyksen kärkituntumassa, mutta sehän on kokoelma eri sarjojen pelejä eikä vain yksi peli ja näin ollen kenties hieman etukenoisessa asemassa kilpailijoihinsa verrattuna. Jäävätä se olisi pitänyt.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että Remo-pokkari Sopimus ja The Zombie Dead-dvd ovat Double Featuren lahjoituksia ja kiitos siitä, vaikka tuossa Remon kannessa nyt onkin New York Dolls.

Ja sitten on vielä tämä:

Siis tuo hyllykkö, ei sen sisältö.

Satuin huomaamaan kun eräs pariskunta oli dumppaamassa ekopisteelle huonekaluja ja nonchalantisti kysäisin miksi, osoittamatta kuitenkaan suurta pettymystäni siihen miksi ne sinne viedään eikä kaatopaikalle, tai vielä paremmin 500 metrin päässä sijaitsevalle kierrätyskeskukselle. Joskin mainitsin, että tuossahan on kierrätyskeskus lähistöllä, mutta se miksi en torunut pariskuntaa selviää oman lehmäni ojassa ololla. Syy dumppaukseen oli kuulemma se, että he hankkivat uusia ja vanhoista piti päästä eroon. "Jaa-a, no sitten minä otan tämän" ja vein hyllyn mukanani.

On varsin passeli sisällyttämään itseensä dokumentti- ja musiikkiaiheiset dvd:t. Tosin yksi levy lisää ja symmetria on käsillä.

Tätä kirjoittaessa soi
Massive Attack - Collected