Children of the Living Dead (2001)

Hetkeen en olekaan katsonut elokuvaa jossa on hyödynnetty näin kehnoa day for night-tekniikkaa. Tämähän on kuin yötöntä yötä:

Tom Savini vetelee stunthyppyjä auton päälle, heiluu köydessä kuin Tarzan ja esittelee muutakin sellaista aivan tarpeetonta brassailua jotta voi ammuskella woomaisesti eläviä kuolleita uudelleen hengiltä. No ei kestä kauaakaan kun Savini päätyy vatsareikäiseen tilaan ja ainoa armollinen asia on luoti otsaan, josta syystä paikallinen punaniskakyttä kysyykin ystävällisesti "how can i help?" aivan kuin olisi täysin tietämätön maailman menosta. Kunhan ollaan ensin pelastettu ladosta lauma ihan normaaleilta vaikuttavia lapsia, niin ruumiit kokkoon ja tuhkaksi.

14 vuotta myöhemmin eikä kukaan enää muista zombie-epidemiaa, vaikka huhut kertovatkin kahdesta aiheeseen sopivasta tapahtumasta jotka ovat esitetty elokuvissa Night of the Living Dead ja Return of the Living Dead (puhutaan mm. Nightin satelliittisäteilystä ja Returnin armeijametkuista), jolloin ilmeisesti tässä tapauksessa se 14 vuotta myöhemmin on mainituista elokuvista jälkimmäiseen läheisemmin liittyvä. Joukko sieltä ladosta pelastetuista nyt aikuisista lapsista ajaa itsensä hengiltä kiitos vielä alueella hengailevan zombien, joka tunnettiin elossa ollessaan jonkinlaisena muiden ja itsensämurhaajana nimeltä Abbott Hayes (A. Barrett Worland). Nyttemmin Hayes on eräänlainen Freddy Kruegeriin verrattavissa olevan urbaani legenda, mutta kuten (ja samoin esikuvansa kanssa) jo osoitettiin niin hyvin kuolleena elossa mies vielä on ja hän käykin pureskelemassa niitä äskettäin hengiltä saattamiaan nuoria aikuisia, herättäen heidät uudelleen henkiin. Tämäpä erikoista, kun yleensähän ihmiset muuntuvat zombeiksi joko jo oltuaan alunperin kuolleita ja heräävät sen säteilyn tms. ansiosta taikka saatuaan elossa ollessaan zombiepureman, eivät siten että ovat jo kuolleet ja heitä purraan sitten. Eikös se jo Anne Ricen kirjoissa todettu ettei kuolleita parane pureskella? No samapa tuo, tämä Hayes on siis enemmänkin jonkinlainen demonimainen otus kuin pelkkä peruszomppari ja hei c'mon, ihan oikeasti nyt, jos teette zombiemaskeerauksen laittamalla jonkin pilailupuotiostoksen ylle, niin pistäkää edes ne kumikäsineet siten päälle etteivät ne näytä niin selvästi hanskoilta.

Onko muuten missään enää pilailupuoteja? Porvoossa ei ainakaan.

Ah, muistan kun ostin sieltä pippuripurkkaa joka oli oikeasti makoisaa ja leffajulisteita joista oli pilailu kaukana. Tai no, ostin minä kyllä Dave-elokuvan julisteen.

Vuosi eteenpin ja vanha Hayesin tila on myynnissä, ja tilalle kaavaillaan autokauppaa, mutta ongelmaksi saattaa muodostua Hayes zombielapsineen. Niin ja katsojan vaipuminen ikuiseen uneen.

Jotenkin näin oletan tuottaja Karen Wolfin ajatusten kulkeneen:

Hmm, mitä jos tehtäisiin jatko-osa George Romeron Night of the Living Deadille ja sen ohella, että kerätään mukaan joitakin alkuperäisen elokuvan teossa mukana olleita tai ainakin sarjaan olennaisesti yhdistettäviä henkilöitä, niin keksitään oikeastaan aika nokkela ideakin mukaan. Mutta sitten suututetaan ohjaaja muun muassa pakottamalla ottamaan näyttelijäkaartiin ammattiesiintyjien sijaan joitakin tekemisen puutteessa olevia kavereita ja tutuntuttuja, pienennetään jo ennestään minimaalista budjettia jotta voidaan syytää fyffeä sisällön ulkopuolelle, haukutaan julkisesti kaikki jotka uskaltautuvat esittämään kritiikkiä taikka ehdotuksia, leikataan sisältöä ilman ammattitaitoa ja niin, ne täkynimet ovat sitten mukana vain markkinointia ajatellen, eivät koska toisivat mitään todellista arvoa elokuvalle.

Ja otetaan tähän väliin yksi arvio Rotten Tomatoesista:

Hei Rolle, tuollainen kommentti saa kiinnostuman elokuvasta.

Mutta onhan se mainiota jos osatuottajana olleelta John Russolta on saatu kommentti, että kyseessä on huonoin elokuva jonka teossa hän on ollut mukana ja tämä mieheltä joka on systemaattisesti itse koettanut pilata romerokuolleiden maineen.

Tämän elokuvan jälkeen ei ihmettele laisinkaan miksei Karen Wolf noussut elokuvatuottajien kermaan, sillä olivat väitteet hänen hankaluudesta työtoverina totta taikka ei, niin Children of the Living Dead on sellaista jöötiä, että sellaisen pusertamista kankkujen välistä ei varmasti halua kokea uudellen, sillä jo pelkkä haju on aikamoista oranssigenttia.

Joskin kaikkea syytä elokuvan kehnoudesta en halua kaataa tuottajien niskaan, sillä vaikka heidän ansiotaan lieneekin esimerkiksi lopullisen leikkauksen sekavuus ja näyttelijävalinnat olisi voinut tehdä paremminkin, niin koska irrallisina kohtauksinakin elokuva on täynnä moskaa ei ohjaaja Tor Ramsey voi syytöksistään huolimatta vältellä totuutta, että hän ei taida olla kovin hyvä työssään.

Hetkinen, enkös minä maininnut jotain hyvästä ideasta? Ja sehän se tässä vasta suututtaakin. Surkeat näyttelijät, häpeällinen leikkaus, suolistokaasumaiset tehosteet sun muut eivät ole mitään sen rinnalla, että joku keksii jotain hieman muutakin kuin pelkkää zombie puree-tarinointia taikka aiemman laiskaa toisintaa ja sitten se tuhlataan tälläisen kuran yhteydessä. Return of the Living Deadissa on mainio idea siitä, että Night of the Living Dead olikin totta, mutta kun tapahtumista tehtiin Romeron avustuksella elokuva niin uskomattomalta tuntuva tarina muuttuikin vain sellaiseksi, fiktioksi, koska eihän tälläinen kuolleiden nouseminen voinut olla totta. Ja tämän pohjalta Return of the Living Dead lähtikin sitten tekemään aikalailla omiaan, perustellen näkemyksensä ja sääntönsä siihen että tämä on se totuus jonka Romero muutti taiteilijan vapauksilla elokuvassaan ja kun jokainen tietää kuinka hiton mainio elokuva Return of the Living Dead on (jopa niin mainio, ettei MTV3 sitä ymmärtänyt), niin tokihan sen kaltaista ajatusta voisi hyödyntää uudemmankin kerran. Children of the Living Deadin ainoa vähänkin hyvä idea on nimittäin koettaa tehdä Nightin ohessa jatkoa myös Returnille, mutta tehdä se pikemminkin palaamalla Nightin tyyliin/henkeen ja vaikka siinä epäonnistutaankin massiivisesti, niin idea tehdä jonkinlainen kierros takaisin alkuun sitoen kaksi eri sarjan elokuvaa yhdeksi tämän kanssa on suht' veikeä.  Sääli vain, että yritys tehdä vakavaa kauhua on yhtä onnistunutta kuin Ulli Lommelilla taika Uwe Bollilla, jolloin elokuvaa on äärimmäisen vaikea ottaa tosissaan, mutta sille on erittäin helppo suuttua tosissaan.

Children of the Living Dead kun on elokuva jota katsoessa tuntee suurta häpeää, sillä tämä on niin surkeasti toteutettu että tuntuu aivan uskomattomalta että se on ylipäätään päästetty levitykseen asti, kun tälläisen kohdalla juuri uskoisi koettavan Wicker Man-kohtaloa ja asfaltin alle hautaamista. Vaikka nyt löysinkin hetkellistä kiinnostavuutta ideasta yhdistää Night, Return ja tämä eräänlaiseksi silmukaksi, ja tehdä se sekoittamalla joukkoon jonkinlainen zomppareiden Freddy, niin tästä ei kyllä löydä yhtäkään palaa joka ei olisi lojunut pihalla homehtumassa. Minusta on esimerkiksi aivan uskomatonta, että musiikista vastaa Alan Howarth ja silti ammattitaitoisen musiikin sijasta se on kuin jätkä olisi rojahtanut kännissä syntikan päälle ja se on saanut luvan kelvata. No, ainakin se sopii yhteen elävien kuolleiden ääninäyttelyn kanssa, joka on sarjasta minua oksettaa, pidä hiuksistani kiinni.

Ruma, tyhmä ja hidas.

Sellaista scheissea joka pitää kokea uskoakseen (löytyy ainakin vielä tätä kirjoittaessani Youtubesta, jos joku uskaltaa vaarantaa mielenterveytensä).

Hyllyistäni löytää helposti paljon ihan silkkaa elokuvamuotoista p*skaa, mutta suurimman osan niistä voi katsoa vaivatta toistamiseen. Tätä ei.

Huvittavaa kuitenkin on se, että miten tuota Abbott Hayes-hahmo esitellään ja kuinka lopputeksteissä mainitaan erikseen tuon nimenomaisen hahmon luoja (Karen Wolf) saa olettamaan, että tarkoitus lienee ollut tehdä hänestä juurikin Freddyn kaltainen hahmo omine jatko-osineen, mutta kerrankin reilu peli on ollut valloillaan ja näin ei ole tapahtunut.

Ai niin, yksi Romeron elokuvaan yhdistettävä nimihoukute on tietenkin alkuperäistä hautausmaazombieta esittänyt Bill Hinzman (jolla taitaa olla puoli sukua mukana tässä elokuvassa) ja tässä tapauksessa hänen tittelinsä on director of photography, mutta jos luulitte että hän oli eloton näytellessään niin kuvausjäljen perusteella se rigor mortis ei jäänyt vain kävelemiseen.

Tähdet: ~
Children of the Living Dead