Blast (2004)

Die Hard-kopio joka alkaa takaumalla Tulimyrsky-elokuvasta. Lupaavaa.

Traumatisoitunut näsäviisas ex-palomies Lamont (Eddie Griffin) on nykyisin jossain venehommissa ja saanut siksi tehtäväkseen hinata öljynporauslautan tuhoamaan luontoa. Mukana on tietenkin menehtyneen ex-kollegan esimurrosikäinen muksu, jonka huoltajaksi Lamont on ryhtynyt ja lautan vanavedessä kulkevat extreme-ekoterroristi Michaelin (Vinnie Jones) johtamat viherpipertäjät. On joulu.

Luonnollisesti luonnonystävät onnistuvat keplottelevat tiensä keskellä merta olevalle öljynporauslautalle ja ottavat miehistön panttivangeikseen. Tietenkään näillä pahiksilla ei oikeasti ole mielessään mikään liito-oravan suojeleminen, vaan vanha kunnon rahavarkaus. Eihän sellainen käy, joten onneksi Lamont on ex-palomiehyyden ohella myös ex-erikoisjoukkojen tai jonkin sellaisen mahtavin sankari.

Blast on remake saksalaisesta vuoden 1998 elokuvasta Operation Noah, mutta koska en ole sitä nähnyt niin en mene sanomaan onko tämä nyt kovinkin samanlainen tekele. Tosin sillä tuskin on väliä koska jos tämä jotakin apinoi, niin Die Hardia ja Steven Seagalin Kaappausta merellä joka sekin oli (hyvällä tavalla) Die Hardia lainaava elokuva. Kaappaus merellä tulee pariin otteeseen kiusallisenkin vahvasti esille (joskin pieni plussa siitä, että Seagal mainitaan kertaalleen oikein nimeltä, kuin huomauttaen että joo, me tiedetään) ja esimerkiksi kun Eddie Griffinin esittämä heeros käy vapauttamassa jonnekin laivan uumeniin vangitut merikollegansa, on kyseinen kohtaus kuin halvan leivinpaperin läpi piirretty versio kokin seikkailuista. Niin ja Vinnie Jonesin rokkihippi on ilmeisesti olevinaan Tommy Lee Jones, vaikka muistuttaakin hetken ristiinpukeutunutta Gary Buseyta (mikä huvittavaa siksi, että Blastissa on erikseen suora hahmolaina joka on Gary Buseyn petollinen merimies). Muutamista suorista Seagal-kopioinneista huolimatta perusfiilis on silkkaa Die Hardia aina likaantuvaa vaimonhakkaajapaitaa ja ahtaita käytäviä myöten. Toki myös poliittisten pahisten aikeiden paljastuminen pelkäksi ryöstösuunnnitelmaksi on tuttua, Mutta kaikki sellaisella ei meillä ole rahaa, eikä mielikuvitusta-toteutuksella.

Eddie Griffinin pistäminen sankariksi tarkoittaa tietenkin sitä, että dialogi on kuorrutettu nenäkkäällä mukahuumorilla, mutta ainakin tässä tapauksessa nasevuudet jäävät väkinäiseksi rautakädellä alleviivaamiseksi josta todellista komiikkaa saa etsiä Spaceballsin metodilla:

Niin ja vaikka Griffin nyt toistaakin sen Casey Rybackin pelastussuunnitelman ja vapauttaa vangittuina olleet toverinsa, niin muistaakseni Seagalin ansiosta porukka pääsi pakoon elossa. Edddie, Eddie... kaikki kuolivat sinun ansiostasi.

Jonkin verran tällä olisi mahdollisuuksia olla huonoudessaan hyvää kerran kun öljynporauslautalla kyllä viitsitään ammuskella ja räjäytellä paikkoja vailla huolen häviää, niin tokihan se on yksi ainoa soihtu joka suurimman paniikin aiheuttaa. Valitettavasti ponneton löysäily tylsistyttää naurettavuuden terän ja Blast on kuin koettaisi kiduttaa joltakin salaisia tietoja hakkaamalla häntä pumpulisella pehmolelulla. Kyllähän siten varmaan ajan myötä saisi tuloksia aikaan, mutta siinä vaiheessa ovat sekä kiduttaja että Dustin Hoffman jo kuolleet ikävään vanhuuteen.

Onneksi sentään Vinnie Jones tuo sen Gary Busey in drag-mielikuvan ohella ajatuksiin myös Matthew McConaugheyn ja pitkähiuksisen Al Bundyn brundleflyn, että parhaimmillaan mutta valitettavan harvoin ollaan niin huonossa että peukut nousevat pystyyn.

Die Hard jossa John McClane on Argyle.

Tähdet: *
Blast