Se mitä tämä elokuva tarjoaa on esitetty jo kannessa. Siis isotissisiä amatsoneja heiluttelemassa aseita. Juonesta ei niin väliksi, sillä tälläisiä elokuvia katsoo aivot asetettuna pumpulilaatikkoon ja kuola poskella.
Kuten sanoin, juonesta ei niin väliksi, koska ei tässä oikein sellaista olekaan. Onhan siinä tietenkin jonkinlainen tarinantynkä, mutta sitä ei meinaa huomata elokuvasta. Sillä tarinahan tulisi olemaan vain tiellä kun pitää näyttää pehmorokin säestämää strippausta, syviä kaula-aukkoja ja isoleukaisia miehiä teeskentelemässä toimintasankaruutta. Kaikki on tehty vielä niin pateettisen kömpelösti, että tarina kyllä tuntuu monimutkaiselta, mutta ei sen sisällön vuoksi.
Itse juoni on jotenkin tälläinen:
Agenttien peiteroolit vaarassa. Agentit taistelevat isoa pahaa vastaan. Loppu.
Hieman venytetymmin juoni on jotenkin tälläinen:
On isotissisten naisten ja isoleukaisten miesten jonkinlainen agenttiryhmä nimeltä L.E.T.H.A.L. (Legion to ensure total harmony and law) ja joku on supertietokoneellaan murtautunut agenttien tiedostoihin saadakseen selville agenttien salaiset henkilöllisyydet. Mahdollisesti asian takana on jonkinlainen vapaapainija wannabe-intiaani nimeltä Warrior, mutta kuka hitto Warrior on? No, sitä ei elokuvassa selitetä, mutta ilmeisesti Warrior on joku Jamesbondiaaninen maailmanvalloitusta harjoittava superroisto. Aina välillä näytetään juonesta irrallisia kohtauksia joissa ammutaan, tai lyödään ihmisiä pahviseinien läpi. Mukana on myös tietenkin joku ilmeisesti Kuubalainen taidevaras, jonka taidevarkaudet unohdetaan samantien ja osoitetaan että hän on Warriorin alainen. Välillä Warrior painii ihmisiä nurin. Välillä esitellään Playboysta tuttua pehmonaiskentelua. Ja tälläistä se on aina loppuun asti, kunnes agenttien pomo, isotissinen Julie Strain päättää painia Warriorin kanssa.
Niin eikä tietenkään saa unohtaa korruptoitunutta (ilmeisesti) FBI:n jäsentä. Eihän se ole elokuva eikä mikään, jos ei siellä korruptoitunutta agenttia ole.
Kuten jo aiemmin totesin, ettei tälläistä katsota juonen takia. Tiettyyn makuun komeita miehiä, kauniita naisia ja väkivaltaa elokuvasta löytyy tarpeeksi sen loppuun asti jaksamiseksi.
-Elokuva on kuvattu huonosti ja laadusta päätellen halvasti.
-Valaistus on olematon, mutta Kalifornian aurinko pelastaa tilanteen.
-Naisnäyttelijöiden suurin lahja löytyy kahdesti vatsan ja kaulan välistä.
-Miesnäyttelijöiden ei tarvitse tehdä muuta kuin poseerata ja omistaa iso leuka.
-Musiikki on äärimmäisen tylsää monotonisrokkia, mutta äärimmäisen oivaltavaa (esimerkkisanoituksia kohtauksesta jossa Cobra niminen agentti ajaa autolla: ”she's a cobra, no-one knows she's a cobra.”)
-Lavasteet ovat pahvia ja näyttävät pahvilta.
-Räjähdykset ovat kyllä ihan kivan näköisiä bensapaukkuja.
Tämä on elokuva jossa suurin osa budjetista on varmaan kulunut rintaimplantteihin ja siltikin tämä on vähintään yhtä hyvä ja huono kuin jokin Pamela Andersonin Barb Wire. Se että onko Barb Wire hyvä vertailukohde millekään elokuvalle, on rintojen koon varassa.
En oikeastaan tiedä kenelle tätä voisi suositella, paitsi tietenkin tissifanaatikoille. Tämä ei ole tarpeeksi huono ollakseen hyvällä tavalla huono, mutta ei missään nimessä hyväkään. Takaan kuitenkin että humalainen kaveriporukka saa nauraa itsensä tainnoksiin tätä katsoessaan ja jos et kehtaa pornoa ostaa, niin tämä ajaa tarpeeksi hyvin saman asian.
Suurin plussa elokuvalle tulee kuitenkin siitä, ettei se tunnu ottavan itsekään itseään vakavasti. Vaikka huumori on osittain tahatonta, niin se ei ole missään vaiheessa ilkeää.
Tähdet: ** (molemmat ansaitsevat osansa.)
Day of the Warrior
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti