Turhaan.
Viimeistään kuullessaan tutun teemamusiikin alkaa ajattelemaan elokuvaa nimenomaan Halloween-sarjan jatkumona, eikä omana, yksittäisenä kauhuelokuvana. Tiedän että omaan mielipiteeseeni vaikuttaa se seikka, että arvostan alkuperäistä Halloweenia erittäin paljon ja täten kaikki muut versiot/jatko-osat saavat automaatisen arvon alennuksen silmissäni. Joten lukiessanne tätä, ottakaa se seikka huomioon, että yrityksistäni huolimatta en pysty unohtamaan alkuperäistä versiota, siispä omassa mielessänne voitte kenties laittaa yhden tähden lisää pisteytykseeni.
Uskon että suuri osa Tiedän Mitä Teit Viikko Sitten-aikakauden kasvattamat kauhufanit pitävät tästä Halloween-versioinnista alkuperäistä enemmän, tai vähintään yhtä hyvänä. Sillä Zombien Halloween ei ole sen paskempi, saatikka parempikaan kuin mikään muu tämän hetken kauhuräpellyksistä, mutta se on vain perusremake kaikessa sen sanamuodoissaan. Ilmeisesti Rob Zombien näkemys Halloweenista on sama kuin kaikkien maailman Marcus Nispeleiden remakenäkemykset. Eli alkuperäinen ”parantuu” kun laitetaan kuvaan enemmän likaa, enemmän gorea, enemmän meteliä ja mikä pahinta enemmän kuvitteellisesti parempaa informaatiota. Zombien Halloween kun ei eroa mistään Texas Chain Sawn tai Hills Have Eyesin uudelleenlämmittelyistä. Kuten noissa kahdessa esimerkissä, myös tuorein Halloween lisää kuvaan aiempaa enemmän likaa, enemmän gorea, enemmän meteliä ja tietenkin Zombie on katsonut aiheelliseksi, että meidän tulee tietää enemmän Michaelin motiiveista ja tuntea hahmot enemmän omiksemme.
Saamme siis nähdä kuinka Michael muksuna elää läävässä, on kaikkien kiusaama ja perhe on roskasakkia, joten Michael itsekin on pikkueläimistöä naapurustosta harventava sadisti. Eihän tälläisestä pikkupaskiaisesta voi tulla muuta kuin iso paskiainen joka paloittelee vastaantulevia tehokkaammin kuin verokarhu.
Elokuvassa näytetään pitkään Michael lapsuutta psykiatrisessa sairaalassa, jossa koetetaan saada katsoja uskomaan, että tässä on nyt se Carpenterin tarkoittama puhdas pahuus ihmismuodossa. Mutta mitä enemmän katsojalle näytetään puheliasta Michaelia, sympatiaa tuntevaa Michaelia (viittaan tällä alkupuolen slasherpartyyn, jossa Michael jätti vauvan henkiin ja oli jo aiemmin osoittanut omasta puolestaan, että vauva on Michaelin ainoa oikeasti arvostama perheenjäsen) ja lapsekkaan naiivia Michaelia, sitä enemmän Michael vaikuttaa vain ympäristön uhrilta kuin miltään puhtaalta pahuudelta.
Koetin ajatella, että on hyväkin asia että Michaelin matka pikkupojasta kasvottomaksi tappajaksi näytetään ja nimenomaan Loomisin usko Michaelin parantamisesta kääntyy toivottomuudeksi. Paskanmarjat! Kaikki se merisairaudesta kielivä kamerahytkynä, meteli ja liika alleviivaavuus aiheuttaa vain sen, että Carpenter teki viisaasti jättäessään Michael kasvun kuvaamatta. Ja mikä fiksuinta, Carpenter ymmärsi että pelottavampaa on selittämätön, kuin kaiken päivänvaloon tuominen. Eikä tämä ongelma ole vain Zombien, vaan sama asia näkyy aivan liian monessa muussakin elokuvassa. Mielikuvitukselle ei ole tilaa, koska kaikki halutaan pakkosyöttää.
Kuten aiemmissa elokuvissaan myös Halloweenissa Zombie osoittaa liian auliisti olevansa tietoinen harrastamastaan genrestä ja elokuva vaikuttaakin välillä enemmän jonkinlaiselta pastissilta muista elokuvista kuin omalta itseltään. Osaltaan tähän johtaa Zombien tekemät näyttelijävalinnat. Liian tutut naamat aiheuttavat elokuvaa katsoessa ahaa-elämyksiä ja tuolloin aina siirtävät ajatukset hetkeksi muualle kuin itse Halloweeniin.
Ei niin pahaa etteikö hyvääkin.
Oli kivaa nähdä Danny Trejo mukavan miehen roolissa, vaikka mielummin olisin siinäkin roolissa nähnyt jonkun jota en olisi yhdistänyt mihinkään muuhun elokuvaan.
Aikuisen Michaelin rooliin valittu Tyler Mane tuo kokonsa vuoksi (mitä hän on? Jotain 15 metriä pitkä?) sopivan toismaailmallista peliin, joskaan ei alkuperäiseen verrattuna uskottavaa stalkerhenkeä.
Jos ei ajattele Zombien Halloweenia remakena, niin on sanottava ettei se kuitenkaan paskin jatko-osista ole, vaan se kunnia kuuluu edelleen H20-osalle. Zombien Halloween on nykytrendin mukainen kauhuelokuva, joka varmasti vetoaa ihmisiin joista uusin Texas Chain Saw Massacre oli erinomainen, mutta alkuperäisen Halloweenin ystävien tulee lähestyä ajatuksella, että kyseessä on Halloweenmainen ripoff, kuin Halloween.
Erikoinen ratkaisu Zombielta oli tehdä Lauriesta virnuileva pissis, jonka lähes toivoo saavan Michaelin veistä munuaiseen.
Hauskin idea oli kuitenkin tehdä lähes joka ainoasta ihmisestä niin vastenmielinen hirviö, että Michael muuttuu välillä omassa näkökannassani siitä tunteettomasta tappajasta, sankariksi joka puolustaa totuutta ja vapautta. Pahat saavat palkkansa, kun Kapteeni Myers viitta liehuen taistelee Amerikkalaisen elämäntavan puolesta.
Muistin aiemmin mainita Rob Zombien Halloweenin sisältävän enemmän likaa, gorea, meteliä ja informaatiota kuin alkuperäisen, mutta onko siinä enemmän seksiä? No, tumputtajat iloinnevat että paljasta pintaa on aiempaa enemmän. Parantaako se elokuvaa? Ei tietenkään, mutta sehän on yksi remakeissa yleisesti esiintyvä ”parannus” ja näköjään sen pitäisi Halloweeninkin tasoa nostaa.
Kyllä sen läpi katsoo, mutta katsoisiko toistamiseen? Kuullakseen kommettiraidan kyllä, muuten saattaa jäädä pölyyntymään sinne Flubberin, Jackin ja Jumanjin seuraksi.
Tähdet: **
...NOIR
2 kommenttia:
Rakastan näitä leffa-arvostelujasi. Kirjoitat niin elävästi, hauskasti ja samalla ytimekkäästi pointtisi loistavasti esiin tuoden. :D Osaisinpa minäkin.
No mutta siis tosiaan, tämä remake sukkaa, enkä minäkään voi olla vertailematta alkuperäiseen. Joskin olisi tämä remake tai ei, en arvostaisi tätä pätkääkään. paitsi ehkä niinä hetkinä, kun ajattelen The Hills have Eyesin remakea, joka oli mielestäni kymmenen kertaa tuskastuttavampi gorepläjäys, kuin tämä. VIHAAN nykyajan veriseksiväkivalta-trendiä kauhugenressä!!!
Ainoa hyvä kohtaus tässä leffassa on se Michaelin lapsuuden viimeinen kohtaus, kun se murhaa sen naikkosen sen turvakameran edessä. Ei oikeastaan se, vaan se hidastettu ja hälytysulinalla varustettu hetki kun se ja sen äiti yrittää tavoitella toisiaan, mutta ne kiskotaan erilleen. Mielestäni kovin vaikuttava kohtaus tällaiseen tarinaan laitettuna. Ei se kyllä kolmen euron arvoinen kuitenkaan ollut...
kiitos kiitos.
tämän blogin alkuperäinen tarkoitus olikin saada esille arvosteluja jollaisia itse haluaisin lukea. sellaisia asiallisen ja asiattoman välimuotoja.
tarkoitus ei ole tehdä mitään maailman parasta leffablogia, mutta ihan siedettävää sellaista.
hyvä jos se jollekin kelpaa. ja en voisi olla enempää samaa mieltä siitä, kuinka nykyinen kauhussa pinnalla oleva verimössösuuntaus on ihan ,,, no,,, skeidaa.
Lähetä kommentti