Nimenomaan pornoelokuva, eikä mitään ranskalaista pehmoerotiikkaa jota MTV3 tai Nelonen saattaisi mielenhäiriössään esittää perjantaiyön ratoksi. Ero pornon ja erotiikan välillä on tehtävä siksi, että porno mielletään yleensä pelkäksi paukutukseksi, kun erotiikka on muka pariskunnille suunnattua huokailumusiikin tahdissa soljuvaa hiveltämistä, johon monasti sisältyy jonkinlainen tarina jollaista pornoon ei yhdistetä. Pornossa kuitenkin oli vielä muinoin yleistä, että niihin kirjoitettiin muutakin tarinaa kuin se ”mitäs täällä laiskotellaan. Sinullahan ei ole alushousuja. Ich komme!” mutta kuten muussakin elokuvateollisuudessa, aika on muuttanut pornon sisällön valtaosaltaan pelkäksi pintakiiltoiseksi teknomylläkäksi. Sama ilmiöhän on vaivannut jo tovin niin toiminta- kuin kauhuelokuviakin. Tarina jätetään sivummalle ja keskitytään erikoistehosteisiin, joka Jar Jar Binksin sijaan on pornon kohdalla usein rintaimplantit, tai muut todellisuutta vieroksuvat tekeleet. Myönnettäköön toki, etten itsekään pidä pornon tärkeimpänä kriteerinä sen sisältämää juonikuviota, mutta kukapa jotain Hosteliakaan katsoo sen tarinan vuoksi kuin muista syistä. Sama asia koskee myös niinkin isoa elokuvailmiötä kuin Tähtien Sotaa.
Tähtien Sotaa katsoessa sitä sisimmissään odottaa räjähdyksiä, hassuja elikoita ja valomiekkataistoa, ja naiminen on pornon valomiekkataisto. Ne hiton kauppaliittojutut ovat vain kuljetusvälineitä valomiekkailusta toiseen, mutta niiden ei tarvitse olla mitään järin syvällisiä jotta ne toimisivat. Kuitenkaan Tähtien Sodatkaan eivät olisi kiinnostavia ilman edes jonkinlaista tarinaa, mutta niiltä ei odota hirveän syvällistäkään pohdiskelua ja sama pätee pornoon. Pornossa tulee olla muutakin kuin se ”ich komme!” mutta siinä ei tarvitse olla mitään Ang Leen ohjausta kahdesta maailman tuskaa tuntevasta ihmisrauniosta. Porno kuitenkin on ajautunut sellaiseksi perustoiminnaksi (vrt. Transporter) jonka tulee pikemminkin näyttää hyvältä kuin olla sitä. Joten elokuva kuten More Precious Than Gold on poikkeuksellinen nykyajan pornossa ja minkälainen elokuva More Precious Than Gold sitten on?
Jill Kelly on Becky-Ann, pikkukylän tyttö jolle on tarjottu töitä uutisankkurina ison kaupungin parrasvaloissa ja elokuva alkaakin kohtauksella jossa Becky-Ann puntaroi haluaan lähteä pois tuttujensa luota isoon tuntemattomaan maailmaan. Poikaystävä tietenkin osoittaa tukensa, mutta samalla näyttää tietävänsä, että päästäessään Becky-Annin luotaan hän myös menettää hänet lopullisesti.
Jätettyään hyvästit kotipaikkakunnalleen on Becky-Ann nyt maailmankansalainen ja mennyt elämä ei enää hänen mielessään kummittele. Poikaystävä, perhe ja ystävät saavat jäädä sinne takahikiälle, sillä uusi elämä on kohdannut Becky-Annin. Hollywood ei kuitenkaan ole samanlainen paikka kuin se nimetön tuppukylä jossa kaikilla asukkailla on olkihattu ja maissipiippu. Hollywoodissa Becky-Ann huomaa nopeasti että kaikki maksaa ja huipulle vievällä tiellä on nuoltava takapuolia enemmän kuin kielellä riittää kosteutta. Becky-Annin manageri lupaa tähdet ja kuut, kunhan vastapalvelukset ovat tarpeeksi arvokkaita. Becky-Annin nimi on luonnollisesti muutettava (vrt. Tom Cruise) tarpeeksi houkuttelevaksi, auto on vaihdettava coolimpaan ja ihmiset joiden vierellä tulee näyttäytyä ovat julkkiskermaa.
Kun kaikki ympärillä olevat ihmiset tuntuvat lupailevan kaikenlaista, mutta ajavat kuitenkin vain omia etujaan on vaikea löytää todellisia ystäviä, tai luottamusta.
Kuulostaako tarina tutulta? Tätähän Keskiyön Cowboy ja sen moninaiset kopiot ovat hyväksikäyttäneet. Joten vaikka tarina ei olekaan mikään mikään maailmaamullistava, niin se näemmä jo useaan otteeseen todettu toimivaksi. Yllättäen kuitenkin tämän käsittelyssä olevan elokuvan juonenkäsittely tuo mielenkiintoisen muutoksen tuttuun tarinaan.
Yleensä näissä Keskiyön Cowboy-tyylisissä tarinoissa käytetään kahta erilaista lopetusta.
A) Menneisyytensä taaksensa jättänyt päähenkilö huomaa että se oikea elämä jota hän on etsinyt, on siellä minkä hän jätti menneisyyteen, ja siksipä hän oppi ”ettei kaikki kultaa mikä kiiltää.” Joten hän palaa takaisin kotikonnuilleen.
B) Hän jää elämään rikkaana ja menestyvänä, mutta on samalla karkoittanut kaikki ystävänsä ja jäänyt yksinäiseksi ja oppii ”ettei raha tuo onnea.” Joten jälleen katsojalle osoitetaan että ennen oli kaikki paremmin.
Se mitä More Precious Than Gold tekee on se, että vaikka elokuvassa osoitetaan että luottamus on kiven alla ja Hollywoodissa ei viattomuudella ole tilaa, niin Becky-Ann ei kaipaa menneisyyteen, eikä vaihtoehtona hänestä tule mitään erakoitunutta itsesäälissä kieriskelevää tapausta. Sen sijaan Becky-Ann jää Hollywoodiin, sopeutuu sinne ja esimerkillään osoittaa ettei se haittaa vaikka Hollywoodissa olisikin pelkkää pintakiiltoa, sillä maassa maan tavalla. Tämä on hyvä ratkaisu siksi, että se ei ole pelkkä onnellinen lopetus, vaikka Becky-Annilla asiat tuntuvatkin sujavan hyvin ja hän on löytänyt kenties oman paikkansa maailmassa. Sillä elokuvassa ei kuitenkaan osoiteta Hollywoodin pinnallisuuden muuttuvan Becky-Annin vaikutuksella, vaan tasapainon tulevan siten, ettei Hollywoodin tarvitse muuttua, mutta ettei Becky-Anninkaan tarvitse myydä sisäistä rauhaansa tai aatteitaan. Asiaa tietenkin helpottaa se, että vaikka Becky-Ann on elokuvan ns. ”sankari” niin hänellä ei oikeasti ole aatteita, hän on vain tavallinen ihminen joka ei valita vastaan kun ei palkankorotusta tullutkaan, mutta ei ole vastaavasti tyytyväinenkään. Hän on siis vain tavallinen ihminen jonka päivän kohokohta on uuden suihkusaippuan käyttö.
Niin ja tottakai Becky-Ann tuntee jotain kaipuuta menneeseen, mutta elokuvan kokonaisuus huomion ottaen, kyseessä on enemmänkin koti-ikävän tunne kuin todellinen halu palata aikaan ennen kuuluisuutta. Pitäähän sitä kuitenkin käydä kotona antamassa Billy-Rayn (ihan tosi, Billy-Ray) kastamassa hieman pensseliään.
Tietenkin koska kyseessä on pornoelokuva, niin tavalliset ihmiset ovat kaikki isorintaisia nymfomaaneja ja itse akteja kaipaavalle elokuva tarjoaakin perusmäärän naimista ja ne pakolliset lesboilut. Joten vaikka elokuva osoittaa jonkinlaista kiinnostusta tarinankerrontaan, niin pelkkää tumputtamista kaipaavalle siinä on tarpeeksi asiaankuuluvaa toimintaa.
Jos More Precious Than Goldia tahtoo katsoa muustakin syystä kuin sen sisältämän seksin vuoksi, niin se on mukava tarina siitä kuinka uuteen paikkaan ja uusiian asioihin tutustuminen vaatii itsensä sopeuttamista ympäröivään todellisuuteen, kuin ympäröivän todellisuuden sopeuttamista sinuun.
Kuvauksen ja valaistuksen suhteen elokuva on miellyttävän rauhallinen ja nykypornoa dominoivat nykivät kamera-ajot ja ylivalotukset puuttuvat.
Musiikki on puuduttavaa saksofoneilua, mutta onneksi sentään tarpeeksi tapettiin katoavaa.
Dialogi on niiden ”oh my godien” lisäksi sopivassa suhteessa puheliasta. Mikä tarkoittaa että dialogi on viemässä elokuvaa eteenpäin, mutta ei tuudittamassa katsojaa uneen, tai koomaan.
Näyttelijät ovat pornon suhteen sieltä paremmasta päästä, eli he eivät vaikuta pelkiltä tyhjäpäiltä joita mielummin katselee kuin kuuntelee. Niin ja joukossa on oma suosikkini, Sydnee Steele, joten jo se riitti syyksi minulle katsoa tämä keskitason teos.
Vaikka More Precious Than Gold hakkaa pulveriksi valtaosan tämän päivän pornosta, niin se on kaikessa pikemminkin vahvaa keskitasoa kuin erinomainen (tai heikko) missän suhteessa.
More Precious Than Gold on miellyttävä pornoelokuva joka ajaa asiansa, vaikka ei miksikään klassikoksi ylläkään. Sujuvasti tämän avulla saa kuitenkin ajan kulumaan.
Tähdet: ***
More Precious Than Gold
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti