Primer kuuluu sellaisiin elokuviin kuten Pi, El Mariachi, Evil Dead ja Blair Witch Project. Eli elokuviin joissa ei ole ollut juurikaan rahaan käytettävissä, mutta lopputulos on kiinnostavampi ja miellyttävämpi kuin valtaosa ison rahan Hollywood-möhkäleistä.
Kun ei ole kerran varaa massiiviseen efektimyllytykseen, niin keskitytään siihen mikä on tärkeintä, eli tarinaan. Primerin kohdalla tämä on hyvin tärkeää, sillä kyseessä on aikamatkailuun liittyvä scifistely. Kun Hollywood tekee aikamatkailuelokuvan, on lopputuloksena joko parhaimmillaan Perhosvaikutus (The Butterfly Effect, 2004) tai pahimmillaan A Sound Of Thunder (2005.) Mutta aina sinne väliin mahtuu myös jokin poikkeus, kuten Donnie Darko (2001.) Ikävä kyllä, suurin määrä aikamatkustuselokuvista paiskaa mielummin kättä A Sound Of Thunderin kanssa, kuin edes Perhosvaikutuksen. Kuitenkin näillä on usein kaksi yhteistä tekijää:
1.Jonkinlainen visuaalinen efekti osoittamassa koska se aikamatkustus tapahtuu. Tämä tietenkin lähes poikkeuksetta tarkoittaa vähintään jonkinlaisia valoilmiöitä.
2.Aikamatkustus muuttaa radikaalisti vallitsevaa tilannetta. Esimerkiksi käydessäsi menneisyydessä ammut Hitlerin ja tullessasi nykyaikaan ovat liskoihmiset valloittaneet maailman.
Kun tehdään sci-fiä, niin harvoin elokuvantekijöille tulee mieleen ajatus, että vähemmän olisi enemmän. Ja miksi sellainen ajatus pitäisikään tulla heidän mieliinsä? Jos kerran on varaa tehdä melkein mitä haluaa, niin tehdään sitten mitä halutaan. Mutta entäpä sitten kun ei ole varaa tehdä mitä haluaa, tai tehdä mitä luulee haluavansa. Sitten tulee aika tehdä elokuva kuten Primer.
Primerin erikoisefektit ovat siinä, että kuva on sävytetty kauttaaltaan eltaantuneen vihreäksi.
Aikamatkustus on aina vaikea aihe käsiteltäväksi ja siksi varmastikin elokuvien suhteen harrastetaan pitkälti niitä perhosvaikutustarinoita, kuin oikeasti pohdittaisiin sen todellisuutta. Niin kauan kun aikamatkustus ei mahdollista kuin tässä reaaliaikaisessa ajassa jossa tätäkin kirjoitetaan, niin sen pohdiskelu on aina vain joukko oletuksia. Minullakin on oma teoriani aiheesta, mutta jätän sen nyt kertomatta, koska olen jo nyt eksynyt liikaa aiheesta.
Primer kertoo kahdesta insinööristä jotka käyttävät vapaa-aikansa kehitellen uusia innovatiivisia keksintöjä. Mitään kovin mullistavaa ei oikein tunnu syntyvän kunnes he kehittävät laitteen jonka uskovat toimivan jonkilaisena uutena energianlähteenä. Ihmetyksen aiheita rupeaa syntymään, kun laite tuntuu pystyvän kehittämään energiaa silloinkin kun sen ei pitäisi. Seuraavaksi kummastuttaa laitteen synnyttämä sienirihmasto joka tarvitsee vuosia kasvaakseen sellaiseksi kuin se on parin päivän aikana kasvanut. Seuraavaksi laitetta kokeillaan kelloilla. Hetken tuumittuaan kaverukset toteavat laitteen olevan jonkinlainen aikamatkustusvempele joka lähettää laitteeseen asetetun esineen aikapisteestä A aikapisteeseen B ja takaisiin A-pisteeseen. Johtopäätöksenä tehdään, että jos se mikä on laitteessa kulkee ajassa pisteeseen B ja palaa sitten takaisin, voisi kenties jäädä ulos pisteessä B. Jos kyseessä olisi elävä olento, joka päättää poistua laitteesta pisteessä B. Siispä insinöörit rakentavat tarpeeksi ison laitteen ja astuvat sisään.
Sitten kaikki alkaakin mennä sekavaksi.
Kaverukset huomaavat käyvänsä aiemmin keskustelemiaan keskusteluita uudestaan, kokemansa aiemmin kokemiaan tapahtumia uudestaan ja huomaavansa jotain kulkeneen heidän mukanaan ajassa takaisin nykyhetkeen.
Se jokin mikä on tullut nykyhetkeen kaverusten mukana, ovat he itse.
Eli kyseessä on aikamatkustuksessa monesti käytetty idea siitä, että aikamatkustuksen myötä samassa ajassa elää kaksi, tai useampi samaa henkilöä. Toisin kuin yleensä, Primerissa tämä ei tarkoita sitä että se kaksoisolento olisi jokin psykopaatti, tai että heillä kahdella samalla olisi oikeasti eroa toisistaan. Heidän ainoa eronsa toisistaan on vain se aikajakso joka aikamatkustuksessa on kulunut. Joten toisen saman henkilön kokemukset ovat hetken pidempiä kuin toisen, mutta toinen kokisi sen pian itsekin.
Primerissa ei synnytellä mitään isoja ristiriitoja samassa ajasssa olemisen kanssa. Siinä annetaan ymmärtää että samassa ajassa olevat vain jakavat toistensa tietoisuuden siten, että oma käsiala ei näytäkään enää samalta kuin ennen, koska sama käsiala jakaantuu kahden ihmisen välillä. Mutta ei mitään, että jos kohtaamme itsemme, niin toinen muuttuu tuhkaksi, tms. No, mukaan on tungettu idea siitä, että joku ammutaan, mutta se on niin triviaalinen seikka elokuvassa, ettei siihen meinaa edes kiinnittää huomiotaan.
Enemmänkin Primer kuvaa sitä, että jos meitä on kaksi samassa ajassa, niin kumpi meistä on minä, jos me molemmat kerran olemme minä.
Vihjeenä voidaan kertoa, että kuvan värisävy kertoo kumpaa kaverusversiota katsomme kulloinkin.
Primer saa anteeksi kömpelön kuvauksensa ja muutoinkin halvan ulkoasunsa, kun kerran tietää sen olleen kengännauhabudjetin elokuva. Myöskin näyttelijäkaartia on vaikea haukkua, koska oletettavasti ohjaajan on täytynyt ottaa mukaan heidät jotka on ilmaiseksi saanut, ja silloin ei ole aihetta nurista. Vastaavasti myös on kuitenkin todettava, että kuvaus on kömpelöä vain koska elokuva on pitkälti kuvattu käsivaralta ja se tekee elokuvasta turhan kotivideomaisen. Vaikka ei olisi varaa kunnon jalustoihin kameralle, niin olisivat sitten asettaneet kameransa vaikka pöydälle. Myöskin näyttelijävalinnat heikentävät elokuvan tasoa. Olkoonkin niin, että oli otettava kenet sai, niin se aiheuttaa sen, että on otettu ilmeisesti kaikki omat kaverit mukaan ja siitä syystä näyttelijöiden ikäjakauma on roolitusten mukaan hieman vinoutunut.
Primeria on vaikea suositella muille kuin älyllisen sci-fin ystäville, tai paranoia-aiheista pitäville. Elokuva sisältää lähestulkoon pelkkä puhetta ja sekin puhe on täynnä asiasanastoa. Joten Star Warsista innostuneelle tämä tuskin olisi ensimmäinen valinta, mutta jos fanitat elokuvia kuten 2001, Brainstorm (Cypher) ja Pi, lienee myös Primer mieleesi.
Kyseessä ei missään nimessä ole mikään unohtumaton elokuva, mutta varmasti miellyttävä lajityyppinsä ystäville.
Primer on myös siitä erikoinen aikamatkustuselokuva, ettei siinä taideta kertaa käyttää sanaa aikamatkustus. Eikä Primerissa myöskään näytetä aikamatkustusta, saatikka että itsensä kopiot kulkisivat samassa kuvassa itsensä kanssa.
Joten Primeria katsoessa kannattaa oikeasti seurata ruutua, muuten elokuva voi vaikuttaa vain ajatukselta ”häh?”
Niin ja kannessa oleva uho siitä että Primer on pelottava kuten 2001 on liioiteltua. Primer ja 2001 ovat kyllä jokseekin ahdistavia, mutta ettäkö pelottavia?
Tähdet: ***
Primer
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti