Jo kannen Rambo/Mad Max-henkisyys antaa jonkinlaista osviittaa sisällöstä, ollaan siis ränsistyneessä maailmassa. Joskaan Melanie Griffith ei todellakaan ole itse elokuvassa mikään lihaskimppu, mutta sentään antaa eräässä kohtauksessa nautinnollisen kaula-aukko-vision. Tämän kaltaisiin elokuviin kuuluu olennaisena osana harhaanjohtavat kannet, joissa saadaan joku Franco Nero näyttämään Rambolta, tms. Ja jos 80-luvun loppupuolella avasit videovuokraamon oven, niin todennäköisesti silmiisi tarttui lukuisia postapokalyptisaiheisia Mad Max-klooneja. Useimmat niistä olivat vain halpakopiota näistä tunnetummista ns. maailmanlopun uhka-elokuvista, joita juuri Mad Max ja Terminator edustivat. Halpakopioiden tyyliin kuului houkutteleva kansi, joissa coolin näköiset s&m-heebot ammuskelivat varsijousilla kyborgeja palasiksi, taustanaan räjähdys.
Joukosta löytyi aina välillä joitakin erinomaisia elokuvia, kuten Richard Stanleyn Mark 13 (Hardware, 1990) ja Rutger Hauerin tähdittämä Kuoleman Ottelu (Salute of the Jugger, 1989.) Ja sitten on niitä joiden muistelee olevan erinomaisia, mutta uusintakatselu saa vain miettimään, että ”mitä hittoa?” Sellaisia kuten Patrick Swayzen Steel Dawn (1987.) Useimmat kuitenkin putoavat siihen kategoriaan, että ne ovat vain huonoja, mutta eivät tarpeeksi ollakseen nautinnollisia. Cherry 2000 on niitä jotka ovat nimenomaan nautinnollisen huonoja.
Eletään jotakin aikaa tulevaisuudesta, kun ihmissuhteita on helpompi luoda ihmisen ja androidin välille, kuin ihmisen ja ihmisen. Liikemies Sam Treadwellilla (David Andrews) on unelmien nainen, Cherry 2000 (Pamela Gidley,) joka luonnollisesti on androidi ja joka luonnollisesti menee epäkuntoon. Cherryn virtapiirit kärähtävät hänen lemmiskellessään Samin kanssa lattialla, johon on valunut vettä.
Tämä aiheuttaakin kysymyksen.
Jos nämä androidit eivät kestä vettä, niin miksi Cherry oli juuri aikeissa tiskata astioita?
Sam huomaakin pian ettei hän osaa luoda suhteita ihmisnaisiin, koska Cherry oli hänen unelmiensa nainen. Siispä tilalle olisi saatava uusi Cherrykeho, johon voitaisiin ladata aiemman Cherryn muisti. Asia ei olekaan nin helppoa, sillä Cherry on vanhentunutta mallia ja ainoa paikka mistä sellaisen voisi löytää on Alue 7. Kukaan ei vain halua lähteä viemään Samia alueelle 7, sillä se on kaukana sivistyksestä ja täynnä vaaroja (kuten kuuro pahis joka lukee huulilta, jopa takaraivon lävitse.) Mutta apuun löytyy E. Johnson (Melanie Griffith) joka on eräänlainen ”gun for hire” ja sopivasta summasta Johnson ammuskelee pahiksia hengiltä, kaahailee autolla aavikolla ja osoittautuu lopulta siksi oikeaksi rakkaudeksi Samille.
Elokuvassa on kaikki apokalypse-elokuvan tunnusmerkit. On kuivaa autiomaata loputtomiin, palaneita autonromuja, likaisia rääsyissä olevia ihmisiä jotka ovat likaisia ja kulkevat rääsyissä, oranssia taivasta ja tietenkin genretietoisille tuttuja näyttelijöitä (Tim Thomerson, Robert Z'Dar ja Brion James.)
Siispä Johnson ja Sam kaahaavat aavikolla, kohtaavat pahan Lesterin (Tim Thomerson) roskajoukon, tappavat saatanasti porukkaa ja lopulta löytävät uuden Cherryn. Ja tietenkin Sam tajuaa että robotti on robotti, mutta Melanie Griffith on oikea ihminen. Joten Sam dumppaa Cherryn mäkeen ja nappaa Johnsonin kainaloonsa.
Loisto-oivalluksia elokuvassa on muun muassa kuollut nosturikuski, joka vielä minuutin pari kuolemansa jälkeen pystyy liikuttamaan kättään.
Se että pahiksien univormuina on pitkälti hawaiipaidat.
Aiemmin mainittu kuuro pahis, jonka ei tarvitse nähdä kasvoja lukiakseen huulilta.
Se että pahiksien univormuina on pitkälti hawaiipaidat.
Aiemmin mainittu kuuro pahis, jonka ei tarvitse nähdä kasvoja lukiakseen huulilta.
Cherry 2000 ei ole kuitenkaan puhdasta roskaa, sillä sen huonous ei synny pelkästään vahingoista, vaan osaltaan Cherry 2000:n B-henki on tietoista. Tätä elokuvaa ei taatusti ole tehty hampaat irvessä ajatuksena saada aikaan jotain yltiömäisen vakavaa. Se myös aiheuttaa sen, ettei Cherry 2000 pääse mihinkään hyvien roskaelokuvien hall of fameen.
Kyseessä on enemmänkin elokuva, jonka osa viehtymyksestä tulee siitä, että muistaa fanittaneensa sitä ahkerasti silloin kun elokuva oli uutuuttaan hohtava. Joten minullekin tämä on osittain nostalgia-arvoilla toimiva elokuva. Muistan ostaneeni elokuvan silloin joskus kauan sitten pääosin kannen perusteella. Oletin saavani kovaa ramboactionia ja paljasta pintaa. No, action on pääosin kömpelöä, nykymittapuulla hidasta laahaamista ja paljas pintakin on vähäistä. Mutta vastaavasti rupesin fanittamaan Tim Thomersonia ja ihastuin syvästi Melanie Griffithiin ja jo siinä on tarpeeksi syytä omistaa tämäkin elokuva.
Kuitenkin lopputuloksena on todettava, että tätä elokuvaa ei kannata kuitenkaan metsästää otsa hiessä, mutta jos sen näkee vaikka jossain kirpputorilla, niin kyllä siitä pari euroa kannattaa maksaa. Minullakin on hyllyt täynnä paljon parempia roskaelokuvia kuin Cherry 2000, joten kaikesta henkilökohtaisesta viehtymyksestäni huolimatta, en voi sanoa sen olevan parhaimpia roskaleffoja, mutta en toisaalta pysty kutsumaan sitä vain huonoksikaan.
Tähdet: ***
Ps. Yksi asia kannattaa ainakin noteerata tätä elokuvaa katsoessa ja se on Basil Poledouriksen säveltämä musiikki. Hitto! Tämän leffan score on pakko metsästää hyllyn täytteeksi.
...NOIR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti