Elokuvahaaste 2016: 7. Elokuvassa juhlitaan

Very Bad Things (1998)

Kyle (Jon Favreau) ja Laura (Cameron Diaz) ovat piakkoin rantautumassa avioliiton auvoisaan satamaan, mutta sitä ennen heistä edellisen kaverit (Christian Slater, Daniel Stern, Leland Orser ja Jeremy Piven) järjestävät miehelle polttarit. Yeah, bileet ja mikä tapahtuu Vegasissa pysyy Vegasissa. Parempi olisikin, sillä Laura on sen verran pahemmanlaatuinen bridezilla, että jos pelkkä parin minuutin myöhästyminen aiheuttaa itkupotkuraivoapokalypsin, niin miten hän saattaisikaan ottaa vastaan tiedon siitä, että paikalle kutsutun stripparin kanssa kävi pienoinen onnettomuus:

Hupsistakeikkaa!

Ennemmistöpäätöksellä asia päätetään salata ja kukapa nyt jotain stripparia kaipaisikaan: Paloiksi vain ja piiloon.

Mutta kuten aina, salaisuuksilla on paha tapa vuotaa esille ja jos parhaimpien kavereiden keskinäinen epäluulo ei ole jo tarpeeksi vahingollista, ei se ainakaan auta että Kylen tulee rehtinä aviomiehenä kertoa kaikki ja enemmänkin vaimolleen, joka puolestaan ei aio antaa muutaman ruumiin estää häämarssia. Rakastatko minua? Tapa koirasi ja paras ystäväsi. Ah, nuori lempi!

Ohjaajana toimineen Peter Bergin esikoispitkä vaikuttaa aikalailla (mies)kaveriporukalla pidetyiltä bileiltä jossa kuolatut tissivitsit käyvät taidekulttuurista ja suomalaiset persekännit eurooppalaisesta hienostuneesta viinimaistelusta jolloin herrasmiesmäinen merci beaucoup tarkoittaa mitä v*ttua sä kyyläät-grilliturpakäräjiä, ja oikeastaan hyvä niin, sillä tämä kun kuitenkin on elokuva nakit silmille-bileistä jotka johtavat katastrofiin jossa kirjaimellisesti ratkotaan ongelmat sahaamalla ihmiset paloiksi. Very Bad Things on kotimaisittain Sairasta sakkia ja vaikka elokuva saattoikin olla Bergille vain tekosyy kerätä frendit kasaan ja toteuttaa väkivaltapornofantasiabileet, niin kyseessä on hyvin nimensä (suomeksi taikka englanniksi) mukainen elokuva ja se todellakin tarjoilee sen mitä lupaakin.

Eihän tämä sinänsä ole mitään muuta kuin tyypillinen polttarikomedia jossa asiat menevät käsille, mutta tyypillisten krapulaongelmien kuten tatuointien, kadonneiden kavereiden ja putkaan päätymisen sijaan huumori on huomattavasti mustempaa ja siten varmasti vieraannuttavampaa. Nämä bileet kun eivät pääty halipusuihin ja vahvempaan perheonneen, vaan verimakkaraan joka on tehty parhaista ystävistä.

Ei tämä nyt siksi taikka siitä huolimatta mikään mestariteos ole, mutta ainakin se on mainio väylä nähdä suuri määrä tuttuja näyttelijöitä (joista osa oli tai on sittemmin tullut tutuksi yleisöystävällisemmistä elokuvista) vetämässä överiksi ja etenkin Christian Slater on selvästi nauttinut päästessään psykoilemaan oikein sielunsa kyllyydestä. Kyseessä on siis jonkinlainen näyttelijöiden vapaa-ajan elokuva.

On tämä silti hieman unohdettava, sillä se on kuin roisi vitsi joka naurattaa vain koska on sopivassa seurassa ja mielentilassa sen kuullessaan, mutta toistettuna sillä ei ole enää mitään annettavaa. Etenkin kun Berg tuntuu toistuvasti pyrkivän shokeeramaan vain shokkiarvon vuoksi ja etenkin lopussa se menee ihan naurettaviin sfääreihin, eikä sellainen jaksa kantaa itsensä kuin korkeintaan yhden kerran.

Leland Orser tuntuu usein saavan roolin jossa pitää sortua hysteeriseen itkuun (no, ainakin kolmasti se on tapahtunut.) ja okei, osaahan hän täristä, mutta miksi profiloitua sellaiseksi. Tosin olisi hän voinut esittää sen tuplasti tässä elokuvassa, sillä Favreau ei ainakaan sitä osaa vaikka kuinka vinkuu.

Tähdet: **

Very Bad Things

Elokuvahaaste 2016: 6. Elokuva, jonka nimi on yksi sana

Congo (1995)

Tietoliikennemoguli R.B. Travis (Joe Don Baker) on lähettänyt afrikkalaiseen viidakkoon tutkimusryhmän, jotta he löytäisivät timantteja joiden avulla voisi valmistaa laseraseita... koska timanttilaser on hyvinkin tarpeellinen tappoväline verkkoyhteyden saamiseksi? Ryhmä löytää jonkinlaisen apinagorillatemppelin ja kaikki kuolevat. Siispä uusi tiimi on lähetettävä suorittamaan tehtävä loppuun ja Travisille työskentelevällä  Karenilla (Laura Linney) on omat motiivinsa olla mukana, sillä yksi aiemmassa ryhmässä olleista ja vielä vain kadonneeksi oletettu henkilö oli hänen miehensä Charles (Bruce Campbell), mutta tottakai mies oli tapettava pois jotta tilalle voidaan ottaa uusi (ei niinkään romanssikohde, mutta tarinapari), Peter (Dylan Walsh), joka työkseen opettaa gorillaa puhumaan ja joka haluaisi vapauttaa gorillansa kotiinsa viidakkoon. Tässä avuksi tulee liero aarteenetsijäliikemies Herkermer Homolka (Tim Curry), jolla on maailman parhaimman nimen lisäksi leppymätön jano varallisuutensa kasvattamiseen ja on valheellisesti halukas siten rahoittamaan gorillan vapauttamisen, jonka koti muuten sattuu sitten olemaan sama paikka josta se Travisin joukko etsi niitä timantteja. Homolka kun haluaa apinatemppelin aarteet.

Jostain syystä multimiljonääri Travis joka voisi ostaa koko maailman ja joka on valmis vaarantamaan kaikkien hengen (Charles oli hänen poikansa ja isä vähät välitti kun jälkikasvu kuoli) saadakseen ne timantit on kuitenkin niin pirun pihi ettei maksa Karenin matkaa, vaan rouva joutuu soluttautumaan Peterin joukkoon. Joo, on tässä pahoja aukkoja tolkussa, mutta onhan elokuvaa sentään kulunut jo 20 minuuttia, että niinhän se pitääkin olla. Ja nyt se onkin Travisin rahoittama projekti, vaikka rahamiehenä toimiikin Homolka joka ei ole missään tekemisisssä Travisin kanssa. No kuitenkin, viidakossa pahat gorillat rupeavat tappopuuhiin, joten ne leikataan halki timanttilaserilla ja ne joita ei paloitella, hyppäävät itse laavaan kuolemaan. Hei, kukapa meistä ei niin tekisi jos olisi mukana tässä elokuvassa. Onkin suoranainen ihme etteivät Karen ja muut ihmiset hyppää laavaan.

Congo vaikutti ilmestyessään aika hiton maittavalta elokuvalta. Se pohjautuu Michael Crichtonin kirjaan, jonka vuoksi sitä pystyi mainostamaan Jurassic Parkilla ja luomaan sen ansiosta tiettyjä positiivisia vireitä, ja omalta osaltani innostusta lisäsivät vielä näyttelijät kuten Tim Curry ja Bruce Campbell. Niin ja onhan Congo elokuva raivokkaista, älyllisistä apinoista, joten jei!

No, enimmäkseen apinoista jää mieleen miespääosan Dylan Walsh (joka muuten tuo käkkärätukassaan [ja näyttelijälahjojen rajoituksissaan] mieleen Steve Guttenbergin)

ja hän on niin uskomattoman tylsä tapaus, että jopa Matthew Broderick Godzillassa vaikuttaa kuin katselisi Jason Stathamin Crankia pikakelauksella. Walshin viittomakieltä osaava nynnerögorillakaveri on hänkin masentavan puuduttavaa seurattavaa, eivätkä valtaosa muistakaan elokuvan kädellisistä jaksa juuri hereillä pitää. Ollakseen ison rahan seikkailuelokuva jonka tekijäporukasta löytyvät alan veteraanit Kathleen Kennedy ja Frank Marshall, olisi luullut edes jotain heidän Indiana Jones-kokemuksistaan kulkeutuneen mukana Congoon. Siis muutakin kuin kahvitauot. Ainakaan se ei olltu kiinnostavat päähahmot.

Ja älkää edes aloittako Bruce Campbellista, joka toki on iloa tuottava ilmestys sen hetken mitä ruudulla näkyi, mutta kun roolissa on samanlaista silmään virtsaamisen makua kuin From Dusk Till Dawn kakkosessa, jolloin mies katoaa kuvioista ennen kuin häntä ehtii näkemäänkään. Toisin sanoen kyseessä on kuin venytetty cameorooli jota on sitten kuitenkin mainostettu isompana jotta saadaan nämäkin fanit mukaan.

Tim Curry sentään kulkee mukana omana itsenään, eli mainiosti ärsyttävänä itse ilkimyksenä, vaikka tuntuukin vain tyytyvän paperista lukemiseen ja Ernie Hudson on hauskasti edelleen Winston Zeddemore, vain vaihdettuaan duunia haamujen metsästämisestä apinaviidakossa samoilemiseen, mutta edelleen lievän kyynisesti ajatellen "if there's a steady paycheck in it, I'll believe anything you say."

On Congossa toki paljonkin varmaan päälle pelaamisen viihdyttävyyttä ja jos ei suuremmin keskity juonellisiin reikiin ja teroittamattomiin hahmoihin, ei juuri paljoa jää jäljelle, mutta ainakin se on ihan ok-tasoa.

Congo on aika selvästi tehty Jurassic Parkin menestyksellä rahastamaan, mutta seikkailuelokuvana se tuntuu pyrkivän silti enemmänkin Indiana Jonesin suuntaan, vaikka päätyykin sitten Tulijalan kaltaisten indykopioiden seuraan. Joten vaikka Congo on olevinaan juuri Jurassic Parkin tavoin iso seikkailuelokuva, vaikuttaa se aika pahasti kengännauhabudjetin ja viikon kuvausaikataulun teokselta, jossa tärkeintä on ollut saada jotain ja äkkiä markkinoille kuin tehdä pysyvän merkityksen elokuva, jolloin se suuri seikkailu lienee jäänyt tulitikkuaskiin johon juonikin kirjoitettiin. Ison rahan halpiselokuvista vain puuttuu usein se oikeanalainen tahattomuuden komiikka joka Tulijalan kaltaisista kömpelyyksistä tekee viehättävän, sillä tälläisen porukan kyllä uskoo pystyvän tylsyyteen, mutta ammattitaitoisempaan sellaiseen.

Tähdet: **

Congo