Stressaantunut, traumatisoitunut, muistiongelmainen, agressiivinen, alkoholisoitunut, kaikkien naisten sankari ja kaikkea muuta tuttua oleva kyttä Bobby (Steven Bauer) jäljittää sutenööriltä vaikuttavan parinsa Troyn (William Katt) kanssa prostituoituja pilkkovaa sarjamurhaajaa ja siinä ohessa Bobby käy purkamassa sydäntään sekä siemennesteitään psykiatrinsa Annen (Jennifer Rubin) luona. Ja jos potilaan kanssa hässiminen ei vielä todista Annen olevan tiukasti ammattilainen, tarjoaa hän myös muistikatkoista kärsivälle mahdolliselle murhaajalla viskiä sillä ota vaan, se helpottaa. Oletettu tappaja saadaankin varsin vaivattomasti (no, kuuden uhrin jälkeen) kiinni ja tottakai hän pakenee samantien, että jahti alkaa alusta. Mutta kuten lähes poikkeuksetta tällaisissa tarinoissa, pian epäilykset murhaajasta siirtyvät sankariin eli nyt tällä kertaa Bobbyyn ja... niin... aivan. Joku lähellä oleva se aina on ja hänellä on peruukki.
Trillereitä, pornoa, musiikkivideoita valtavirrassa sekä sen ulkopuolella ja useita taiteilijanimiä, eikä jälkimmäinen edes rajoitettuna lajityyppien mukaan jotta ei muka huomaisi kuka on todellisuudessa kyseessä. Katsomattakin Stranger by Nightia uskaltaa jo olettaa, että kiinnostavinta elokuvassa on sen ohjaaja Gregory Brown aka Gregory Dark aka Alexander Hippolyte aka Jon Valentine, etc. Sekin kiinnostavuus taitaa lopulta jäädä tähän IMDb:n tietoiskuun:
"Used to be half of an adult movie production team, the Dark Brothers. Now he is the only Dark Brother, though he retains the plural name."
Tai tähän Wikipedian infoon:
"the Martin Scorsese of the erotic thriller."
Kiehtovaa!
Stranger by Nightin pääkuvaajana oli Wally Pfister, joka sittemmin on saanut mainetta ja mammonaa muun muassa Christopher Nolanin luottokuvaajana, mutta tämän nimenomaisen teoksen kohdalla kuvakulmia kiinnostavampi oli sen varsin sävykäs ja ajoittain tosi funky musiikkiraita josta vastasi Ashley Irwin. Ja vaikka minkäänlainen vertailu Scorseseen taitaa olla liioittelua niin on myönnettävä kuinka tällaiseksi B-luokan eroottissävytteiseksi (ts. pitsiliivejä ja seksiä, ei muuta) ei Stranger by Night ole millään muotoa huonointa ajantappoa, vaan varsin sutjakkaasti kulkeva jännäri joka ei koskettele itseään aivan liian vakavasti. Varsinkin William Katt ottaa hahmonsa oikeanlaisella pilkkeellä silmäkulmassa ja häntä olisikin seurannut mielummin kuin itse elokuvan ns. sankaria. Joskin ehkä parempi näin, sillä jos Kattin hahmo olisi noussut sivulta pääosaan olisi tenho kenties vähentynyt. Siihen on syynsä miksi kaikenmaailman Kramerit ja Joeyt ovat sivuhahmoja. Muutoinkin vaikutti siltä, että näyttelijät tiesivät ettei nyt olla tekemässä mitään laatuleffaa joten ei stressata. Erityisen hauskaa tässä oli se, että hetkittäin tuntuu kuin katselisi jotain blaxploitaatioelokuvaa vuodelta Truck Turner, mutta vain valkoistettuna ja se fiilis on hyvästä luomaan uskoa sille kuinka tekijät varmastikin pitivät suurelta osin hauskaa.
En tosiaankaan odottanut sellaista ja olin siis väärässä siitä mikä olisi kiinnostavinta tämän elokuvan kohdalla.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti