Toimittaja Martinilla (Timothy Hutton) on ystävyyssuhteita mafiaan ja siten hänellä on paljon materiaalia hyödynnettäväksi sekä lehtijutuissaan että kirjoissaan. Osa mafiosoista kuten Doc (Joe Pantoliano) pitää Martinia mukavana kaverina jonka kanssa on kiva hengailla ja heittää hetulaa, mutta joidenkin kuten Rickyn (Chazz Palminteri) silmissä toimittaja on turhan lähellä sisäpiiriä.
Martin murehtii hajoavaa avioliittoaan tylyn Angien (Holley Chant) kanssa ja ihastuu ns. taiteelliseen strippariin Saraan (Michelle Burke) kun Doc saa päähänsä kaupata Martinin kirjaa Hollywoodiin ja eräs tuottaja (Richard Dreyfuss) tarttuukin täkyyn, joten kohta elämä olisi silkkaa kultaista suihkua ellei sitten tietenkin mafia huolestuisi entisestään ja päättäisi heittää kapuloita rattaisiin. Mitä se ei tee, koska koko järjestäytynyt rikollisuus unohdetaan käytännössä kokonaan ja keskitytään Martinin sekä Saran parisuhdeongelmiin.
Ei mitenkään erikoinen tarinaltaan taikka hahmoiltaan, mutta mielenkiintoista oli elokuvan tunnelma joka ei ole aivan niin komediallinen kuin traileri, kansikuva taikka takakannen juoniselostus antavat ymmärtää eikä myöskään niin jäykän mafiakliseinen kuin hahmoiltaan taikka eurojulkaisun nimen perusteella olettaisi. Kyseessä on aika rennosti rupatteleva kevytdraama kaveruksista jotka koettavat lyödä läpi elokuvateollisuudessa ja mafiajutut sun muut "jännärielementit" ovat ainoastaan mausteita kun enin aika kulutetaan keskustellen suhteista ja siitä miten muuttaa käsikirjoitusta jotta tuottajat sekä kirjoittaja itse ovat tyytyväisiä. Mikään elokuva elokuvantekemisestä tämä ei kuitenkaan ole, mikä sitten aiheuttaakin hieman pähkäilyä että mitä tässä nyt sitten oikeastaan lopulta halutaankaan sanoa. Kertomani juonikuvauskin antaa sisällöstä aika tavanomaisen mafia uhkaa joten paetaan-elokuvan, mutta esimerkiksi vaikka ne mafian tyypit ovatkin varsin tyypillisiä ja vihjailevat aiheelle tutuista tilanteista niin niitä ei viedä oikeastaan mihinkään, jolloin Cosa Nostra on enemmänkin kuin jokin elokuva ei mistään kuin jostain. Kunhan ollaan vaan ja hengaillaan. Tämä kannattaneekin katsoa mafia-aiheen sijaan tarinana parisuhteesta jossa kumpikaan ei oikein tiedä mitä toiselta tai itseltään haluaa, koska tuo on huomattavasti enemmän keskustassa, joskaan ei silloinkaan oikeasti kulkien mitään todellista päämäärää kohden.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti