keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Diary of a Sex Addict (2001)

Sammylla (Michael Des Barres) on hyvä työ, paljon varallisuutta, iso talo, kaunis vaimo (Rosanna Arquette) ja kaksi ei-varmaan-ihan-kauheaa lasta, ja sivutöikseen hän on seksiaddikti joka kulkee panemassa kaikkea mikä liikkuu.

Tiesittekö että Michael Des Barres oli aikoinaan varsin tunnettu rockmuusikko ja näyttelijänä moni varmastikin muistaa hänet MacGyverin arkkivihollisena Murdocina.
Ajattelin vain mainita nuo siksi ettei pelkästään Diary of a Sex Addictin perusteella jäisi pahaa makua suuhun, vaikka uskonkin Des Barresin tehneen parhaansa roolinsa ja koko elokuvan eteen. Mutta luojan tähden tämä on silkkaa p*skaa alusta loppuun saakka. Jollain Paintilla tehty alkutekstiosuus on jo tarpeeksi, mutta sieluton kotivideokuvaus ja uskomattoman rumat muka sleazya fiilistä luovat filtterit tahtovat varmistaa ettei katsojalla ole lupa kokea minkäänlaista nautintoa.
Mitä tulee juoneen niin kyseessä on kertomus miehestä joka tiedostaa kaksoiselämänsä repivän häntä hajalle, mutta ei riippuvuutensa vuoksi kykene pysäyttämään itsetuhoaan ja tästä sitten olisi tarkoitus luoda vahvaa draamaa. Joskin Des Barres on ainoa jolle on kirjoitettu edes jonkinlainen hahmo esitettäväksi, muut ovat ainoastaan seksikkäitä naisia joita hän voi pökkiä ja sinänsä rakenne voisi olla toimiva ajatellen sitä kuinka seksiriippuvuudessa riutuva Sammy ei näe naisissa muuta kuin esineellistetyt tissit, mutta Des Barres ei esiinny tarpeeksi vahvasti jotta pystyisi kantamaan elokuvaa soolona ja vaikuttaisi oikeasti riutuvan olotilassaan jolloin olisi hyvin tarpeellista saada muista hahmoista edes hieman tukea. Tosin Des Barresille pitää kenties antaa hieman anteeksi sillä eipä hänellä ole juuri mitään näyteltävänäkään, koska elokuva on oikeasti vain kuin jonkinlainen kokoelma paneskelukohtauksia eri naisten kanssa ja vaikka se kenties onkin ollut hubaa niin eipä siitä oikein draamaelokuvan aineksiksi ole. Pornoksikaan ei Diary of a Sex Addix taivu, sillä niissäkin päähenkilöt sentään tuntuvat oppivan lopputeksteihin mennessä jotain.
Puolitoistatuntisena tämä on aikamoista tuskaa ja jo 20 minuutin kohdalla rupesi vilkuilemaan laskurista koska se loppu oikein koittaisikaan ja toivoisi sen tapahtuvan ennen kuin siihen ryhtyy omin käsin.

Tähdet: *

Ei kommentteja: