maanantai 13. tammikuuta 2020

Waking Up in Reno (2002)

Kotimaisittain Hirveetä herätä Renossa, joka saa elokuvan kuulostamaan krapulapitoisemmalta komedialta kuin mitä oikeasti onkaan.

Pariskunnat Darlene (Natasha Richardson) ja Lonnie (Billy Bob Thornton) sekä Candy (Charlize Theron) kera Royn (Patrick Swayze) lähtevät yhteiselle lomamatkalle Renoon jossa olisi tarkoitus käydä Grand Canyonilla, Monster Truck-tapahtumassa, kasinoilla ja siinä ohessa Darlene toivoo sytyttävänsä hiipuneen avioliittonsa uuteen liekkiin kun taas Roy toivoo saattavansa Candyn paksuksi. Vahvasti luonteiltaan kiltin sinisilmäiset Darlene ja Roy eivät olekaan tietoisia siitä kuinka heidän puolisonsa harrastavat salaa keskenään haureutta, joka kyllä aiheuttaa Candylle syyllisyyttä, mutta Lonnielle ei laisinkaan. Lonnie muuten on autokauppias ja komedioissa se tarkoittaa aina lipeää, itserakasta ureapäätä ja se hän tottavie onkin. Sitten ilmenee Candyn tosiaan olevan raskaana, mutta samalla tohtori kertoo ettei Roy voi saada lapsia. Sivussa syödään jättipihvi ja Lonnie saa ansionsa mukaan.

Waking Up in Reno ei ollut mikään hitti niin kaupallisesti kuin kriitikoidenkaan silmissä ja edellinen osoittanee ettei se siis ollut sitä niidenkään ihmisten silmissä jotka sanovat leffan olevan hyvä jos kriitikot sen lyttäävät. Kulttimainettakaan se ei näytä ajan myötä keränneen, ettei sitä siis tunnuta erityisemmin edes muistettavan. Mikä ei ole ihme ollenkaan, sillä vaikka mukana on jo pidemmän ajan tähti (ehkä kuitenkin jo kulta-aikansa ohittanut) Swayze, tuolloin edelleen nosteessa ollut Thornton ja piakkoin varsinaisen läpimurtonsa tekevä Theron, ei sillä kuitenkaan ole sellaista tähtihuomiota jota alunperin mukaan halutut Brad Pitt ja Jennifer Aniston olisivat tuoneet. Mikä ei siis ole vähättelemässä näyttelijöiden lahjakkuutta, mutta osoittamassa ettei mukana ollut "nimiä" joilla myydä mitä tahansa elokuvaa ja koska Waking Up in Reno ei ole erityisen hyvä tai edes kiinnostava elokuva niin se on juuri mikä tahansa elokuva joka olisi menestynyt ainoastaan suurnimien avulla.
Näyttelijöistä pitää kuitenkin todeta se, että varsin osuvasti tämä on roolitettu kun esimerkiksi Swayzen sekä Thorntonin ja Theronin sekä Richardsonin kohdalla ei voi oikein kuvitella heitä toistensä osiin, vaan ovat jo pelkästään imagonsa vuoksi juuri kohdallaan. Se on enemmänkin laiska ohjaus ja löysä teksti jotka haittaavat.

Waking Up in Reno on hyvin kevyen pinnallista ihmissuhdetarinointia poliittisesti korrektilla punaniskahuumorilla, jossa tuolloin suurimmat naurut koetetaan luoda tilanteilla kuten jättipihvin syönnillä, sillä että maalaismurre on hassu ja... no, siinä se nyt sitten oikeastaan olikin.
Tämä ei ole tarpeeksi draamapainotteinen tehdäkseen ihmissuhdekriisistä vakavasti otettavaa, eikä vastaavasti tarpeeksi riehakas synnyttääkseen siitä komedian. Tai ei ainakaan erityisen hauskaa komediaa, koska kyllä Waking Up in Reno lajityypiltään komedia kuitenkin on. Ei kyseessä kuitenkaan ole mitään täydellistä ajanhaaskausta, mutta elokuvaksi tämä on kuin jonkin sokkona käteen sattuneen kuvalehden selaaminen jossain odotushuoneessa. Ihan hyvin siinä aika kuluu, mutta eivätpä ne suosituimmat virkkausvinkit taikka artikkeli Meiju Suvaksen uudesta takasta juurikaan järisytä maata. Siispä nähtävänä on ihan kiva, harmiton, mauton ja särmätön välityökomedia.

Tähdet: **

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Olisko se ny sitte niin Hirveetä herätä Renossa? Vaihtelua normaaliin se ainakin olisi, jos ei mitään muuta.

...noir kirjoitti...

Yhdessä vaiheessa Swayze herää käsi Thorntonin ympärillä, joten kaipa se hirveys riippuu suhtautumista Thorntoniin.

Btw. Natasha Richardson ja Patrick Swayze molemmat kuolivat vuonna 2009, että ei se nyt tähän mitenkään liity mutta en saanut sitä huomiota sopimaan itse kirjoitukseenkaan.