sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Egypti: kuolemattomuuden jäljillä (Egypt: Quest for Immortality, 1995)

Dokumentti joka koettaa valottaa mitä kuolemattomuus tarkoitti menneiden aikojen faaroille ja se ei ollut myöhemmin kuolleista nouseva muumio vaan pikemminkin hautarauha sekä nimen jääminen historiankirjoihin. Siksi siis patsaat ja muut rakennelmat.

Hyvin tyypillinen National Geographic-dokumentti jossa tulee varsin kattava määrä aiheeseensa liittyvää tietoa, mutta liian lyhyt pituus (48min) informaation määrään nähden johtaa siihen ettei oikein mistään saa kunnolla tarttumapintaa. Kyseessä on siis hieman kuin lasten historiaiheinen kuvakirja jossa itse Rosettan kivi-piirros saa suurimman pinta-alan osakseen ja sitä selittävä teksti saa tyytyä pariin tiivistävään riviin. Itse tiedon sisällössä ei ole vikaa, varsin kiinnostavia asioita esitetään vaikkakaan ei ehkä mitään erityisen yllättävää taikka uutta kenellekään joka on lukenut vähintäänkin jonkin Egyptin historian Wikipedia-sivun, tms., mutta hyvää infoa se silti on. Siinä vain hypitään liian nopeasti henkilöistä sekä tapahtumista toisiin ja minkään kohdalla ei ennätetä viipyä aiheen ansaitsemaa aikaa vaan kiire on ollut saada mahdollisimman paljon liian pieneen tilaan. Parempi olisi jos esimerkiksi usean faaraon sijaan oltaisiin keskitytty vain vaikkapa yhteen ja häneen liittyviin kuolemanjälkeisiin tapahtumiin (ts. haudan löytäminen, etc.).

Englanninkielisen version kertojana toimii Sam Waterston ja hänellä onkin ihan hyvä ja sellainen "professorimainen" ääni joka sopisikin dokumentin ääntelijäksi, ja vaikka ei sopisikaan niin hän olisi taatusti parempi vaihtoehto kuin tämän Tieteen kuvalehden (og. Time Life) julkaiseman suomennoksen kertoja. Suomidubbauksen suorittajan nimi kyllä mainitaan takakannessa, mutta en halua osoittaa sormella tuota monotonian mestaria ja totean vain että ei hyvä,,, ei hyvä. Niin kuivaa ja tylsää, että parempi pitää tulentekovälineet kaukana koska kertojaääni roihahtaisi ilmiliekkeihin pienestäkin kipinästä.

Muu rakenne sisältää sen mitä odottaakin, joten on vanhoja valokuvia sekä filmimateriaalia, sekuntien pituisia asiantuntijahaastatteluita, puuttuvat palikat ovat paikattu näytellyillä osilla ja kaiken kruunaa jo mainitsemani kertojaääni. Jälkimmäinen toteutetaankin niin masentavalla äänellä, että jos kertojaa ei oltu huumattu jollain hevostainnuttavilla niin jotain on ollut pahasti vialla. Ehkä se oli avunpyyntö. Pitääkin kuunnella se uudemman kerran enigmasalauksen koodinmurtajan avustuksella.
Siltikin, mukavaa opettavaista ajantappoa.

Tähdet: ***

4 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Näitä huonolla kertojaäänellä varustettuja dokuja tulee aina silloin tällöin vastaan. Ovat joko hilpeä hupaisia tai sitten masentavan monotonisia. Tämä kuuluu ilmiselvästi ja valitettavastikin jälkimmäisiin.

...noir kirjoitti...

Avara luonto-ääntä kaivataan.

corum81 kirjoitti...

Musta ne dokkarit on parhaita, joissa uudelleen esitetään joku massiivinen historiallinen sotakohtaus jollain kolmella extralla. :D

...noir kirjoitti...

Corum, tykkään myös siitä, että vaikka kyseessä onkin dokumentti jonka pitäisi siis olla mahdollisimman realistinen ja aito niin lavasteisiin, tekoviiksiin, vaatteisiin ynnä muuhun on varattu selvästikin alle kaksi euroa jotta mikään ei olisi aitoa. Tässä Egypti-dokkarissakin dramatisoinnissa on käytössä sellaiset tekoviikset että vain paksuin tussi saa sellaiset aikaiseksi.