Tunnetaan myös nimillä Deadhunter ja Boomerang, mutta ei sentään Disney on Ice.
Ehkä kuitenkin tuo kannessa oleva CIA-Mafia on se suomalainen titteli, se kun on pistetty myös kotelon kylkeä koristamaan.
Jotenkuten varmaa on ainakin se, että Golden Video tuntuu olevan ylpeä siitä, että nauha on 180 minuuttinen sillä se ei pelkästään lue isolla etukannessa, mutta saa myös erillisen maininnan takapuolella: "kasetin pituus 180 min. Ohjelman pituus n. 96 min."
CIA:n salamurhayrityksestä selvinnyt ja feikkikuolleena maanpaossa ollut mafiapäällikkö Frank Matero (Louis Pastore) palaa takaisin ja aloittaa kostotoimenpiteet operaatioon osallistuneita agentteja kohtaan, olivat he sitten vielä palveluksessa taikka eivät. Yksi ja näköjään se ainoa toinen kohteena olevista on ex-agentti John Pope (Tom Ormeny) joka kuluttaa päiviään nukkumalla liian pitkään, välttelemällä velkojiaan ja työskentelemällä vakuutustarkastajana joka ei suostu ottamaan lahjuksia vastaan. Tottakai mukana on ruma avioero, yksipuolinen kaipuu takaisin yhteen ja pulloon tarttuminen.
"You must be psychic" on sitten tietenkin "olet psykopaatti"
.Ai joo, CIA:n palveluksessa on tietenkin myös heitä jotka tekevät rötöshommia, joten piilottakseen ne päätetään sieltä puoleltakin hiljentää Materon ohella myös Pope ja vaikka Pope onkin enemmän Toby Jones kuin Keanu Reeves, vetää hän silti peliin oman John Wickinsa jolloin pahat tyypit varokoon.
Jos mukana ei olisi kasarikauden synapainotteista scorea voisi Agent on Icea hyvinkin luulla 70-luvun tuotteeksi, sillä kyseessä on hengeltään ja visuaaliselta tyyliltään hyvin samalla tavalla tylyä kylmyyttä huokuva teos. Tekoaikaansa ajatellen mieleen nousee myös television Kutsukaa McCall josta siitäkin tuli enemmän mieleen Kovaotteiset miehet kuin Miami Vice. Ajatteli sitten aiempaa vuosikymmentä taikka Robert McCallia on Agent on Ice kuitenkin yhtälailla elokuva jossa ulkoinen kauneus sekä trendikkyys saavat väistyä pinnan alla kiehuvan turhautuneen suuttumuksen tieltä ja lasi alkaa olla niin täynnä, että kohta läikkyy yli ja suoraan turpaan. Kaupunki on ränsistynyt, ilma hyytävä, ihmiset epätoivoisia, catwalkit ovat katuojia eikä kukaan selviä tahroitta. Tämä syyssateinen fiilis tekee Agent on Icesta varsin vakuuttavasti jyräävän elokuvan joka on kuin jokin Jason Bourne James Glickenhausin käsissä.
Hahmot ja käänteet ovat varsin kliseisiä, joten niiltä osin ei ole yllätyksiä luvassa ja täten se jääkin esiintyjien sekä ohjauksen harteille tehdä uudelleenkeksimättömästä pyörästä toimiva ja matka sujuukin joutuisasti, vaikka esimerkiksi esiintymisten osalta jotkut nojautuvatkin turhan vahvasti pinnalliseen italogangsterismiin. Suurin osa sentään pysyttelee ajatuksessa, että minimalistisuus on voimaa, joten Eastwoodin opeilla mennään.
Pääosaa esittävä Tom Ormeny ei ollut kastvoiltaan taikka nimeltään minulle entuudestaan tuttu ja tähän lienee pääsyynä miehen aika yksittäisiin televisiosarjojen rooleihin keskittynyt ura, joka ei sekään pitkäaikaisuudestaan huolimatta ole kovinkaan monilukuinen. Tulee kyllä varmasti huomioitua jos hänet jossain vielä tapaa. Ormenyssa on jotain kovin samaa Robert Forsterin kanssa. Sellaista miellyttävän isällistä, mutta samalla uhkaavaa jonka vuoksi hän menee sekä taviksesta että tyypistä joka voisikin seinää vasten jouduttuaan polttaa koko kaupungin.
Hyvä musiikki. Hieman kuin Tangerine Dreamin kama Near Darkissa.
Ehdottomasti positiivinen yllätys.
Tähdet: ***
2 kommenttia:
Kasetin pituudesta tuli mieleen eräs kasetti (kotimainen) jonka kerran katselin läpi, elokuva kesti noin 89 minuuttia ja kasetti itse oli 120 minuuttia (tietysti tämä PAL-nopeus lisää totaalikestoon sen pari minuuttia). Mietin että miksi, olisihan se 90 min riittänyt myös (etenkin koska PAL-hitaus).
Olen kuullut Jenkeistä muuten että joskus ovat jostain syystä käyttäneet liian lyhytkestoista nauhaa, eli elokuva jää lopusta vähän (?) kesken kun nauha yhtäkkiä sanoo että "lopuin, kelaapas nauhuri nyt se nauha alkuun". Ja katsojat luonnollisesti tykkää. (Nähnyt yhden demonstraationkin tästä.)
Jälkimmäiseen liittyen Deep Blue Sean ensipainoksen yhteydessä tapahtui juuri se moka, että elokuva julkaistiin liian lyhyellä nauhalla jolloin elokuva jäi kesken ja koomisinta asiassa oli se, että kannessa oli maininta siitä kuinka mukana olisi elokuvan ohella vieläpä jokin making of-pätkä joka sekin siis luonnollisesti jäi tässä tapauksessa pois.
Muutoin asiasta puhuen niin jos 180min nauha on jollekin puolentoistatunnin pituisella elokuvalle liioiteltua niin hieman Agent on Icen perään katsoin juuri päinvastaisen tapauksen kun Panssaritiikerit-elokuva (noin 90min) ei ainakaan löysiä jättänyt perään kun nauha tyrehtyi heti lopputekstien jälkeen.
Lähetä kommentti