keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Made in America (1993)

Zora (Nia Long) saa vahingossa tietoonsa ettei edesmennyt isänsä ollutkaan isänsä vaan joku spermapankin nimetön luovuttaja ja kuten arvata saattaa niin nyt on otettava selvää kuka siemenet antoi käyttöön, koska hitot siitä anonyymiteetista joka oli luvattu sekä oikeutettu. Karmea shokki on kun ilmenee ettei isä olekaan jokin afrikkalainen kuningas, tms. vaan valkoinen moukkamainen autokauppias Hal (Ted Danson) ja toki etenkin Zoran äiti Sarah (Whoopi Goldberg) on tästä seikasta vihainen Halille, koska en minä tiedä sillä eihän Hal ollut tehnyt kenellekään mitään väärää. Sitten kinastellaan kovaäänisesti, vertaillaan ihonväriä pinnallisesti ja aika nopeasti osoitetaan kaikkien olevan samanlaisia jolloin nyt voidaan olla rakastava perhe.

Muistan tämän olleen ilmestyessään aikamoinen hitti ja sitähän se kaupallisesti ottaen olikin ollut tuodessaan 20 miljoonan dollarin kulujen katteeksi päälle 100 miljoonan edestä kahisevaa. Sitä tosin en muistanut ettäkö elokuva olisi ollut arvosteluissa haukuttu (saati erityisen kehuttukaan) mitä se ilmeisesti oli, mutta ainakin nyt katsoen ymmärrän miksi sillä tämä on kiltisti sanottuna aika pöhkö elokuva. Runsaasti helppoja stereotypiavitsejä rodusta ja seksuaalisuudesta (ts. homohahmo saa Nathan Lanen Lainahöyhenissä vaikuttamaan Jesse Venturalta Predatorissa), halpaa opettavaisuutta ihmisten hyväksymisestä ja kaikessa on sellaista pientä myötähäpeän tunnetta joka kasvaa ajan saatossa varsinkin syystä, että monet vielä vuonna 1993 arkiselta tuntuneet vitsit ovat sittemmin päätyneet poliittisen ylikorrektiuden vuoksi pannaan. Tämä itse asiassa on hyvin samankaltainen komedia kuin tuo mainitsemani Lainahöyhenissä ihan hahmotyyppejä ja tilanteita myöten, suurimpana erona rotukomiikka sukupuolisuuntautuneisuushuumorin sijaan. Siispä huudetaan, ymmärretään väärin ja juostaan hysteerisesti kädet ilmassa. Onkin siis huvittavaa, että Lainahöyhenissä keräsi runsaasti palkintoja ja osan muun muassa jonkinlaisista ihmisoikeusasioita, kun taas rahan ohella Made in America nappasi vain Stinker Awards-ehdokkuudet pääosaesittäjilleen ja niistäkin hävisi toisen. Väitän kuitenkin tämän sekä naurattavan ja opettavan ihan yhtä tehokkaasti kuin Lainahöyhenissä, joten jos jompikumpi sai liikaa tai liian vähän menestystä voidaan väitellä siitä kumpi. Se hiukan ärsytti, että huumoria luodaan suuttumuksesta Halia kohtaan joka on tyystin viaton tilanteessa jossa ei ylipäätään kenenkään tulisi olla vihainen ja koska se suuttumushuumori pohjautuu vain seikkaan, että Hal on valkoinen mies niin siinä liikutaan hieman tarpeettoman rotukomiikan puolella ja kyseessä onkin idea joka on vanhentunut aika huonosti. Joten sen voisin jo aikoinaan uskoa vaikuttaneen elokuvan saamiin kritiikkeihin, mutta samalla on todettava että nykyisessä mitään ei ihan vain varmuuden vuoksi uskalleta sanoa tai tehdä-ilmapiirissä se on oikeastaan jopa virkistävää ja kun se ei todellisuudessa ollut edes vuonna 1993 kovinkaan radikaalia huumoria niin siihen ei olisi pistää liikaa painoarvoa. Se on vain vitsi, ei sen enempää. Lisäksi voisin olettaa, että mainittu rotukomiikka on aika epätasapainossa koska Made in Americaa ei ollut alunperin kirjoitettu sellaiseksi ja sen lisääminen ei nyt mielestäni tehnyt rakenteeseen merkittävää muutosta (pointti on vain tuntemattomien perheenjäsenten tutustumisesta toisiinsa), mutta se tulee ehkä liiaksi esille jälkijättöisenä lisäyksenä jota ei jakseta kantaa koko matkaa ja se kenties on tuntunut aikoinaan hivenen vaivaannuttavalta.
Onhan Made in America lopulta kuitenkin aika kiltti komedia ja mielestäni aika miellyttäväkin sellainen vaikkakaan en suuremmin innostunutkaan kovaäänisyyteen tukeutuvasta esiintymisestä ja elokuva on kaikkea muuta kuin yllättävä taikka innovatiivinen, mutta siitä tuli fiilis että tekijöillä oli ollut ainakin kivaa sitä tehdessä, mikä varmasti pitikin paikkaansa koska Made in America paritti Dansonin ja Goldbergin kuvausten ulkopuolellakin. Se tulee siis ottaa vain pelkkänä kevyenä viattomana viihteenä ja unohtaa kaikenlainen syvällisyys taikka poliittisuus koska niissä se ei toiminut silloin eikä toimi nyt.

Kiharapäinen Danson näytti aikalailla Howard Sternilta.

Tähdet: ***

Ei kommentteja: