Chris (Vinny Curran) on mökillään heilumassa ja ammuskelemassa ja lähettää ystävälleen Michaelille (Peter Cilella) videopätkän jossa esittelee ilonpitoaan. Video on Chrisin itsensä kuvaama, mutta ei olekaan ja nyt Michael saapuu Chrisin luokse ehdottamaan, että dude, lähde vieroittumaan kamanvedosta kun se selvästikin pistää pääsi sekaisin. Ei käy toteaa Chris, joten Michael käsiraudoittaa kaverinsa mökkiin ja päättää, että sitten mennään kuiville tällä tavoin.
Pian tavataan Chrisin narkkarikaverit joille hän on velkaa, tontin omistavat agressiiviset alkuperäisasukkaat (ts. intiaanit, mutta ei niin kuin John Waynen leffoissa. Ugh!), onttokatseiset maailmalopunlahkon hihhulit, pöpilän pöpi nojaamassa ikkunaan, lähistöllä olevasta talonrauniosta löytyy vanhoja valokuvia, pelottava kaitafilmi ja kummitusjuttukirja, videonauha jonka kuvamateriaalissa näkyvät juurikin Chris sekä Michael ja sitten ne spookyt jutut vasta alkavat. Esimerkiksi paikalle saapuu kiinteistövälittäjä. Vau! Scary as hell. Ajatelkaa, se voi vaikka myydä sinulle talon. Joku tarkkailee, ranskalainen arkeologi polttaa ruohoa, alueella on kadonnut mystisesti ihmisiä ja asialla saattoivat olla avaruusolennot. Valokuvat, filminauhat, suoratoisto ja kaikki muu tuntuvat ennustavan mitä kaksikolle tulee tapahtumaan ja se ei ole hyvästä. Jokin jättiläinen siellä taitaa olla.
Resolution kulkee väsyttävän hitaasti, sen käsivarakuvaus on ärsyttävän huojuvaa (ei hektistä koska mitä ilmeisemmin tässä ei ole haettu trendikästä found footagea, vaan koska varat eivät ole riittäneet steadycamiin niin se on sitä koetan pitää tasapainossa-tärinää), liian moni sen esiintyjistä tuntuu ottaneen roolinsa aivan liian lunkisti jotta haettu jännitys pysyisi kuosissaan ja tekijöiden kunnianhimo olla erikoinen on asetettu turhan korkealle, päädyttäen siksi hyvään yritykseen täysosuman sijaan. Varsin hämmentävää on se, että mitä lajityyppiä tässä on oikein tavoiteltu sillä aina kun Chris ja Michael ovat kaksistaan on elokuva kuin jokin Äksyt vanhat herrat junioreina ja samalla kuitenkin pitäisi ruveta tuntemaan pelkoa siitä, että kuka tai mikä heitä seuraa ja miksi, mutta se ei oikein onnistu kun karmeista vieroitusoireista kärsivä tyyppi on jokin Chandler ja kuiville pakottava rakas ystävä on hänkin Chadler. Could this BE anymore unbalanced? Resolution vaikuttaa suuresti kaveriporukan vapaa-ajan projektilta joka on tehty vain omaksi iloksi, mutta ladattu tubeen saamaan ainakin 126 klikkausta. Minkä vuoksi arvostaa sitä aikaisempaa youtuben tapaa rajoittaa videoiden pituus johonkin 10 minuuttiin, koska puolitoista tuntisena Resolutionkin sortuu taakkansa alle, joka sekin on kaikesta olen outo, pöö!-jutuista huolimatta tosi kevyt. Takakannessa Resolutionia verrataan Cabin in the Woodsiin ja joo, onhan tässäkin ihmisiä syrjäisellä mökillä ja siellä tapahtuu outoja, mutta niin on myös Cabinia innoittaneessa Evil Deadissakin ja jotain miljoonassa muussakin elokuvassa. Sillä ei sinänsä ole väliä ovatko kyseessä demonit, avaruusolennot, Perussuomalaiset vaiko valtio jos kerran pohjaidea on kaikilla sama ja tällöin vaaditaan jotain muuta erottuakseen omanlaisekseen. Resolutionin apuna on letkeä fiilis joka ei niinkään ole komediallinen vaan yksinkertaisesti chillaileva kuin kaverusten läpänheitto illanistujaisissa, joka muuten on tehokeino jota ei tässä lajityypissä ole juurikaan jos koskaan aikaisemmin tullut vastaan joten se todellakin on jotain omanlaista. Kyseenalainen tehokeino kuitenkin koska se ei ole vahvista elokuvaa. Kuten myös on se, että ollakseen kauhutunnelmaan halajava elokuva on Resolution visuaalisesti vahvasti kollegoistaan erottuva sillä lähes kaikki tapahtuu kirkkaassa päivänvalossa ja jokainen kauhua katsova tietää kuinka vaikeaa on olla ns. pelottava jos kaiken näkee vaivatta suoraan edessään. Siltikin Resolutionissa kuten monissa muissakin kauhuelokuvissa uhka on edelleen näkymätön. Näissä tulee esille se mikä minusta on mielenkiintoisinta Resolutionissa: se että sen tunnelma on rento olematta komedia ja se että kaikki tapahtuu valossa. Ongelma on siinä ettei elokuva tunnu pelottavalta, ei hauskalta eikä lopulta oikein miltään, joten haluttiin sillä saavuttaa mitä tahansa niin se ei tunnu onnistuneen. Joskin se silti saa miettimään että olisiko tällä tavoin mahdollista saada aikaiseksi elokuva joka tuntuu samaan aikaan kaverilliselta hengailulta ja kuitenkin piinaavalta jännitykseltä ja voidaanko tehdä kauhua näyttämättä sitä vaikka kaikki on kirkkaana esillä. Resolution tuntuu harjoittelulta sellaiseen. Tämä tulee väkisinkin esille siinä vaiheessa kun katsoo elokuvan making ofin ja huomaa, että lukuharjoitukset ovat ihan identtisiä itse elokuvaan päätyneen kanssa joten harjoitus on todellisuus on todellisuus on harjoitus.
En oikeastaan tiedä mikä tämän lajityyppi tulisi olla. Se ei missään vaiheessa tunnu kauhulta, ei komedialta, ei draamalta, ei toiminnalta, ei miltään ja silti sen tarinassa on sekoitettuna kaikkea edellä mainittuja. Laitan tämän nyt kauhuun koska sinne sen muutkin ovat asettaneet, mutta silti se sitä on vain samalla tavalla kuin bussipysäkillä seisoskelu, ilman kiirettä minnekään.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Tappavan keskiverto paremminkin.
Ehkä se olisi pitänyt nähdä bluraylta jotta olisi ollut terävämpi.
Lähetä kommentti