tiistai 22. elokuuta 2017

Derailed (2002)

Superagentti Jacques (Jean-Claude Van Damme) saa tehtäväkseen saattaa supervaras Galina (Laura Harring) turvallisesti pois jostain Slovakiasta jenkkeihin junalla. Ei lentäen, junalla. No, kaipa siinä on jotain vaihtoyhteyksiä matkan varrella.
Jacquesille on kerrottu, että Galinalla on jotain tärkeitä tietojen jotka Slovakian taantumukselliset (perusslovakialaiset, perslot?) haluavat joten junan kaappaavat neitiä halajavat terroristit, koska se "tieto" mikä Galinalla on sattuukin olemaan hänen varastamansa virusnäyte jota luonnollisesti halutaan käyttää maailmanvalloituksessa tai jotain.
Ja tietenkin Jacquesin perhe on tullut yllätysvierailulle, eikä Van Dammen oikea poika osaa näytellä edes Van Dammen poikaa.

Elokuvan alussa Van Damme astuu autosta ja katsoo ympärilleen masentuneena. Tämä ilmeisesti on johtuvinaan siitä, että hänen hahmonsa joutui töiden vuoksi keskeyttämään perhelomansa, mutta kyllä me kaikki tiedämme se johtuneen siitä, että Van Damme oli Bulgariassa kuvaamassa halpaa liukuhihnaeuroroskaa ja mietti suruissaan miten oli tähän tilanteeseen päätynyt. Roskaa Derailed onkin, eikä edes hauskaa sellaista. Väsynyttä esiintymistä, vielä väsyneempää toimintaa ja leikkaajakin tekee parhaimpansa jotta katsoja väsyy sillä tarpeettomia hidastuksia on niin paljon, että niillä koetetaan vain saada katsoja entistä syvempään uneen, jonne nähtävästi väsynyt Van Damme päätyi jo hyvissä ajoin
Derailed ei siis ole Van Dammen Die Hard junassa, ei edes Steven Seagalin Die Hard junassa, se on pelkästään pitkästyttävää väärillä raiteilla harhailua ollen silti huomattavasti parempi kuin Clive Owenin ja jostain syystä edelleen näyttelijänä pidetyn yksi-ilme-Jennifer Anistonin vuoden 2005 samanniminen elokuva, jolla ei tietenkään ole juuri muuta verrattavissa olevaa kuin nimi.
Die Hardiksi ollaan silti haikailtu, sillä varsinkin Tomas Aranan esittämän ilmeisesti euroaksenttisen(?) terroristivaraspomon esiintyminen on imitoitu Hans Gruberilta aina huonosti kopioiduista puheista samoin tehtyihin kontrastitekoihin (ts. aluksi osoitus kuinka fiksu ja kultturelli ollaan puhumalla historiallisesta arvoviulusta ja heti perään ammun tuota päähän osoittaakseni kuinka määrätietoinen olen-mukayllätys). Lisäksi Jacques on samalla tavalla puhelimitse kontaktissa sekä ulkopuolella olevaan viranomaiseen että pääpaikseen ja luonnollisesti Derailedissa on myös mukana hahmo nimeltä Gruber.
Jotain tämän elokuvan tehosta kertoo etenkin se, että vaikka olen katsonut sen aikaisemminkin niin en rehellisesti sanoen muistanut siitä mitään muuta kuin sen kansikuvan.

Lieköhän Derailed ainoa elokuva jossa Wilhelm screamia ei käytetä kuolemaan johtavassa pudotuksessa tai jossain vastaavassa, vaan kohtauksessa jossa pahis vain hyppää sankarin päälle ja kaadutaan lattialle. Ei hätää, kaikki kunnossa.

Tähdet: *

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Tässä on se yksi kohta, jossa rahaa säästäen on ilmiselvästi kuvattu jotakin pienoisrautatiellä kulkevaa pienoisrautatiejunaa, jotta saataisiin aikaiseksi kuvajainen, että ihan oikea junahan se siinä kulkee, vaikkei oikeasti kuljekaan. Kehnoa meininkiä onpi se.

...noir kirjoitti...

Lopussa kun juna ja silta räjähtelevät oli niin vahva naamapalmuilun tarve ettei edes Picard riitä sellaiseenm sen verran kökkö se pienoismallin kuvaaminen oli. Erityisen huvittavaa oli, että behind the scenes-pätkässä näkyy lyhyesti kun tekijät ihailevat sitä pienoismallia ja se toki näyttää isokokoiselta lelulta, mutta paremmalta kuin miten se saatiin tehosteiden avulla elokuvaan siirrettyä. Olisivat vain käyttäneet valokuvaa siitä.