torstai 3. elokuuta 2017

Driven to Kill (2009)

Entinen venäläisgangsteri Ruslan (Steven Seagal) on siirtynyt venäläiskirjailijaksi ja ammentaa aiheet henkilökohtaisesta historiastaan. Ruslan on siis jättänyt väkivaltaisen elämän taakseen ja siksi ilmeisesti tuntuu ratkovan kaikki ongelmat hakkaamalla kiistakumppanit pulveriksi. Nyt hän saa kutsun tyttärensä häihin ihan Amerikkaan saakka ja kun Ruslan huomaa, että tyttären tuleva mies on amerikkalaisvenäläisgangsteri niin se povaa liiton tulevaisuudelle ongelmia ja tokihan käy niin, että adidasverkkarimiehet (ei kun ihan oikeasti, vain slaavikyykky puuttuu) tulevat ja pilaavat murhaleikeillään morsiamen hääaikeet jolloin Ruslanin on tehtävä mitä on Ruslanin tehtävä. Mikä siis tarkoittaa, että nyt alkaa isätoiminta ja ei-niin-yllättävästi Seagal kaikesta puuskutuksestaan huolimatta vetää kaikkia niin pataan, että jopa Paul Bocuse sanoisi "sacré bleu!"

Mietin että onkohan Seagalin ääni jos ei nyt kokonaan niin ainakin osittain dubattu Driven to Killissa, vai johtuuko se epäsynkassa olo vain miehen yrityksestä kuulostaa venäläiseltä johon mitä ilmeisemmin oleellisesti kuuluu hiljainen epäselvä mumina. Seagal kuulostaa siltä, että kohta pitää tehdä avanne kurkkuun ja jatkaa vastaisuudessa kommunikointia puhevibraattorin avustuksella.
No kuitenkin, kyseessä on tavanomaista seagalbulkkia jossa hän on taas niin omnipotentti ettei taistelukoreografiaakaan tarvita kun riittää, että näytetään strobovaloisaa lähikuvaa Seagalin naamasta ja siten tiedämme kuinka siellä vieressä kädet viuhtovat siihen tahtiin, että nyt rikkoontuu vähintään äänivalli ja kiinanmuuri. Tai, ehkä se vartalon notkea liikekuviointi loistaa poissaolollaan koska kroppa ei enää taivu entiseen tahtiin ja siksi liian usein sorrutaan isoistakin elokuvista tuttuun tapaan toteuttaa toimintakohtauksia: välkkyy ja nykii niin tarmokkaasti ettei oikeastaan mitään näe. Jonka vuoksi tuo ylempänä oleva kuvakin vaikuttaa elokuvaa katsoessa tulleen jostain muulta, varsinkin kun tuossakin muodossa se eläväisempi kuin mitä Seagal nykyään normaalisti on. Samapa se, jos on niistä muista Seagalin eurotrashtoimintaelokuvista pitänyt niin ihan yhtä nautittavan tuskaisa se Driven to Killikin on. Se tosin ei nyt hirveän hyvää kerro, että elokuvan kiinnostavin asia oli se kuinka eräässä kohtauksessa Seagal käy kanikonttorissa mukiloimassa itselleen tietoja ja oma keskittyminen kohdistui taustalla oleviin cd-hyllyihin, että onko siellä jotain hyvääkin musiikkia myytävänä.

Tähdet: **

Ps. "They took his daughter. So he's taking them down."
Tytärtä ei kaapattu, eikä tapettu. Rakastan tätä seuraavaa kuvaa:

6 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Nice melons...

Franco kirjoitti...

Tää leffa on kyllä tarkkaa työtä: Siikalin nimi vain yksinkertaisesti Ruslan, sitten siellä on Borista ja Sergeitä. Vesi ja Meloni.

...noir kirjoitti...

Hitto, Seagalin nimi on Ruslan varmasti vain jotta tajuttaisiin hänen esittävän venäläistä. Jos hänen hahmonsa olisi skotlantilainen olisi nimenä varmaankin McScott.

Tuoppi kirjoitti...

Scotty McScott.

Graduated Cylinder kirjoitti...

Hauskoja oli myös kuvat jossa Seagull popsii porkkanaa.

...noir kirjoitti...

Seagal näyttää niin onnelliselta.